Kuulutko niihin, joiden taskunpohjalta löytyy retken jälkeen kivi kavereineen. Ihmetteletkö usein miten kivet ovat muodostuneet ja mitä ne ovat. Meitä varten on Geologian laitos julkaissut Retkeilijän kivioppaan, joka löytyy myös Internetistä e-julkaisuna http://weppi.gtk.fi/kiviopas/ tai pdf -muodossa http://www.e-julkaisu.fi/gtk/retkeilijan-kiviopas/pdf/Kiviopas.pdf.

Retkeilijän kiviopas on tarkoitettu kaikille luonnossa liikkujille, jotka ovat kiinnostuneita kivistä, mineraaleista ja malminetsinnästä. Oppaassa kerrotaan geologian peruskäsitteet, kuinka mineraaleja voidaan tunnistaa niiden fysikaalisten ominaisuuksien perusteella. Näitä ominaisuuksia ovat kidejärjestelmät ja kidemuodot, mineraalin asu, lohkeavuus, kovuus, väri ja viiru, kiilto, ominaispaino, magneettisuus, radioaktiivisuus ja fluoresenssi eli fluoriloiste.

Kirja esittelee kuvin ja sanoin erilaiset malmi- ja teollisuusmineraalit, jalo- ja korukivet, meteoriitit ja kuonat sekä kivilajit, joita ovat magmakivet, sedimenttikivet sekä metamorfiset kivet. Tavallisimpia kivilajeja ja niiden määritelmiä on oppaassa peräti yhdeksän sivua. Opas kertoo malminetsinnästä ja malminetsintämenetelmistä, antaa ohjeita kiviharrastajalle sekä listaa tärkeimmät geologiset käyntikohteet. Sopii mainiosti repun pohjalle.

Retkeilijän kiviopas, Sari Grönholm (toim.), 2010
Kustantaja Geologian tutkimuskeskus
ISBN 9519609736
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Maria Haakana

"Löysitkö kiinnostavan kiven?
Näytteitä lähettäessäsi:
1. Ota mielenkiintoisesta kivestä tai kalliosta edustava näyte. Nyrkinkokoinen kappale riittää.
2. Merkitse näytteen löytöpaikka kartalle. Voit merkitä löytöpaikan myös maastoon, jolloin sen löytää vaikeuksitta mahdollisten jatkotutkimuksien yhteydessä.
3. Pakkaa löytämäsi näyte tai näytteet tukevaan, mieluimmin alle kaksi kiloa painavaan pakettiin. Jos pakkaat pakettiin useampia näytteitä, numeroi ne niin, että näytteet ja niiden löytöpaikat eivät sekaannu keskenään. Jos lähetät vuoden aikana useita näytteitä, käytä juoksevaa numerointia. Liitä pakettiin saatelappu, josta ilmenee lähettäjän nimi, osoite ja mahdollinen puhelinnumero sekä näytteen/näytteiden tarkka löytöpaikka. Mainitse myös, onko näyte löydetty kalliosta vai irtokivestä.
4. Lähetä paketti Geologian tutkimuskeskuksen kansannäytetoimistoon Kuopioon maksutta osoitteella:

Geologian tutkimuskeskus
Itä-Suomen yksikkö
Kansannäytetoimisto
Tunnus 5003687
70003 VASTAUSLÄHETYS"

Lisätietoja: www.gtk.fi/geotieto/jokamies/

Vanhoja kirjoja myyvästä liikkeestä löytyi jalokivi, korundi Lapintähti. Se oli pakko ostaa. Olen lukenut sen monesti ennenkin, luin taas. Kaksi eräkirjaa on ylitse muiden: Jorma Ollikaisen Kelokämppä ja Hans Lidmanin Lapintähti – jos nyt kumpikaan on varsinaisesti eräkirja. Eräkirjahan kertoo metsästyksestä ja kalastuksesta, mutta sekä Kelokämppä että Lapintähti ovat paljon enemmän.

Ruotsalaisen mestarikirjailija Hans Lidmanin (1910–1976) runsaasta tuotannosta on suomennettu kaksitoista kirjaa. Hänen kirjojensa aihepiirinä on tavallisimmin kalastus ja luonto, mutta lähes kaikissa hänen kertomuksissaan pääosassa on ihminen iloineen ja suruineen. Lidman on aina pienen ihmisen puolella, ymmärtää ihmistä ja kuvaa lämpimästi kohteitaan.

Lapintähti sisältää kymmenen kertomusta Suomen ja Norja Lapista. Lidmanin teksti on korutonta, ei suuria sanoja, ei maalailua. Sisältö puhuu, eivät turhat ylisanat. Lapintähdessä niminovelli kertoo Mikosta, joka löysi arvokkaan suuren korundin vieraan kaivajan valtaukselta Lemmenjoella. Koska Mikko ymmärsi varastaneensa toisen omaisuutta, hän kätki aarteensa tunturiin kiven alle mutta ei sitä enää löytänytkään ja etsi sitä lähes koko elämänsä ajan.

On hämmästyttävää, miten hyvin Lidman tuntee kirjoissaan Suomen Lappia, sen oloja, elämää ja ihmisiä. Hänen on täytynyt kulkea paljon eri puolilla Lappia, jututtaa ihmisiä, kuunnella tarinoita ja myös lukea Lappia koskevaa kirjallisuutta.

Kaikki Lidmanin teokset ovat loppuunmyytyjä, mutta kirjastoista useimmat niistä löytyvät.

Jos et ole ennen lukenut, niin lue nyt!



Hans Lidman: Lapintähti, Otava 1971, 229 s. Ruotsinkielinen alkuteos Laplands stjärna 1971.


Matti Koponen

Jouni Laaksosen ja Joel Aholan uusi opaskirja Retkeilijän autiotuvat on hieno kirja. Kirjoittajat ovat tehneet uskomattoman, vuosia kestäneen työn kootessaan suuren materiaalin. Kirjassa esitellään noin 400 pohjoisessa Suomessa sijaitsevaa autiotupaa, kotaa tai kammia ja niistä sijainti, koko, laatu, varustus ja koordinaatit. Mutta kirjassa on paljon muutakin: autiotupien historiaa, tupiin liittyvää kulttuurihistoriaa sekä tupiin, retkeilyyn, toimeentuloon ja elämään liitttyvää tietoa. Autiotupiahan on rakennettu retkeilyn tarpeiden lisäksi esimerkiksi poronhoitoa, metsästystä, kalastusta, metsätöitä, rajojen vartiointia, kullankaivuuta, hillastamista, heinänkorjuuta ja kirkko- ja muita matkoja varten. Näitä Laaksonen ja Ahola käsittelevät kirjan tietolaatikoissa. Kirjoittajien omat kokemukset, kirjallisuuslainaukset ja vieraskirjojen tekstit virittävät lukijaa autiotuvan tunnelmaan.

Kirjassa on valtava määrä tietoa ja asiaa, mutta virheitä en huomannut, työ on ollut huolellista. On todennäköistä, että joitakin virheitä löytyy – Vaellusnetissä on parista sellaisesta huomautettukin. Kirjoittajat varmaan päivittävät niistä Autiotuvat on-line -sivuilla (http://koti.kainuu.com/joula/at/).

Mainio kirja saa pari huomautusta: pieni kirjasinlaji vaikeuttaa lukemista ja värien erottaminen toisistaan voi monille olla vaikeaa, lisäksi kuvatekstien ja tietolaatikoiden pohjaväri saa tekstin näkymään heikosti.

Autiotuvat-kirjassa on kaikki, mitä yhdessä kirjassa aiheesta voi olla, myös katsaus tulevaisuuteen ja eräiden muiden maiden käytäntöihin. Laaksonen ja Ahola puolustavat nykyistä maksuttomien, vaatimattomien ja avointen tupien ainutlaatuista perinnettä. Kirja sopii erinomaisesti niin aloittelevan kuin kokeneenkin retkeilijän retkien ja vaellusten suunnitteluun ja muutenkin luettavaksi.

”Autiotuvat omalta osaltaan ylläpitävät ison ihmisjoukon luontosuhdetta. Erämaassa on tultava toimeen omin neuvoin – supermarkettien eineshyllyt, mikroaaltouunit, vesihanat, vesivessat ja television keinotodellisuus ovat kaukana. Vaelluksella eletään helposti viikko ilman sähköä ja moottorivoimaa. Autiotuvalla elämä on aitoa ja elämän perusasiat selkenevät: joka päivä on saatava ruokaa, juomaa, lepoa ja lämpöä. Sopivasti liikuntaa, kauniita maisemia ja hyvän ystävän seuraa siihen mausteeksi. Mitä muuta ihminen kaipaa?”

Jouni Laaksonen – Joel Ahola: Retkeilijän autiotuvat – tiedot, taustat ja tunnelmat
Karttakeskus 2012, 201 s.
ISBN 978-952-266-064-0


Matti Koponen

Lapin Kullankaivajain Liitto ry palkitsi Onnen hippuja -teoksen vuoden 2011 kullankaivajatekona. Huomionosoitus julkaistiin liiton seminaariristeilyllä 21.1.2012. Vuoden kullankaivajateko -huomionosoitus annetaan henkilölle, joka oma-aloitteisesti omalla toiminnallaan on edistänyt kullankaivajien toimintaa. Vuoden 2011 osalta Lapin Kullankaivajain Liiton hallituksen ei tarvinnut miettiä valintaa: liiton mielestä Kummalan ja Ärrälän Onnen hippuja on klassikkoasemaan nouseva teos. Se nostattaa kultakuumetta ja dokumentoi onnistuneesti ammattimaista kullankaivua.

”Kirjan tekijät vierailivat Lemmenjoella parin vuoden aikana useaan otteeseen. He nostivat osakkeitaan kullankaivajien silmissä tulemalla kultamaille aina uudestaan ja uudestaan – sateella, tuiskussa, helteessä ja pakkasessa. Juuri kuten me kaivajat itsekin”, sanoo Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen.

Heinäkuussa 2011 voimaan astunut uusi kaivoslaki on lopettamassa koneellisen kullanhuuhdonnan. Joulukuussa 2011 julkaistu Onnen hippuja – aikalaiskuvaa Lemmenjoen kultamailta dokumentoi Lemmenjoen kullankaivajien työtä – juuri ennen kuin ammattikunta kokonaan katoaa.

Seppo Kummalan tekstit esittelevät valtausten ja kaivospiirien historiaa, kullankaivajien perhetarinoita ja saavutuksia. Lämminhenkisesti kerrotaan karuakin tarinaa: miltä tuntuu, kun töitä paiskitaan kellon ympäri, huoltomatkat ovat pitkiä ja hankalia, kulut ovat korkeat eikä maa anna toivottua kultaa.

Ilkka Ärrälä näyttää kuvillaan millaista on elää Lemmenjoella unohtumattoman luonnon keskellä. Lukijan on helppo aistia ainutlaatuinen tunnelma ja pienen yhteisön kantava voima. Onnen hippuja jakaa myös kultalöydöistä syntyvän yhteisen riemun. Elämänmakuinen kirja jossa ihmisten elämäntarinat  aukeavat ja tulevaisuus jää pohdintaan. Kultamaiden miehet ja naiset tuntuvat jo tutuilta, ja kultakin kuumottaa mielessä.

Teos ilmestyy myös englanninkielisenä toukokuussa 2012. Ilkka Ärrälä otti kirjaa varten noin 15 000 kuvaa. Kirjassa mukana oleviin ja ennen julkaisemattomiin kuviin voi tutustua Tankavaaran kultamuseon näyttelyssä kesäkaudella 2012 (15.6. alkaen).

Seppo Kummala,
Valokuvat: Ilkka Ärrälä
Törmä-Ärrälä oy, 2011
ISBN: 978-952-67641-0-8