Kustantaja julkaisi alkuvuodesta uuden painoksen Veikko Huovisen 1975 ilmestyneestä  Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita -kokoelmasta. Kokoelmaa on laajennettu 1983. Tarinat ovat eri ajoilta, vanhin vuodelta 1948 ja uusimmat 1982.

Kirja on eräkirja, siis metsästys- ja kalastusaiheinen. Kirjoittaja kertoo omistaan, ja muiden metsästys- ja kalastuskokemuksista, aseista ja koirista. Saalistakin saadaan, ”erämies on kadehdittava”. Mutta Huovinen ei olisi Huovinen, jos kirja ei sisältäisi muutakin: muisteluksia ihmisistä, lämmintä luontokuvausta, huolta luonnon säilymisestä, huumoria ja hirtehistä irvailua esimerkiksi miehestä, jolla on valtava määrä vieheitä ja muita kalastustarvikkeita, mutta kalaa ei tule. Ja niminovelli Konsta Pylkkäsestä on riemastuttavaa luettavaa.

Metsä ja muu luonto ovat pääosassa, Sotkamon salot, Lentuan selät, Hailuodon saari, kissat ja joutsenet. ”Olen aina tuuminut, kun puhutaan kulttuuriarvojen pelastamisesta, miten kallisarvoinen on metsäpolku, entisten ihmisten tallaamana pehmeäpiirteinen, vetävä kävelytie, joka kulkee kangasmailla ja ylittää suot kapeimmista salmekkeista.” Pieni on kaunista ja arvokasta!

Huovinen on sanonut eräässä haastattelussa, että kirjoittajan pitää kirjoittaa niin, että 7-vuotiaskin sen ymmärtää. Huovinen teki niin kuin opetti, hän ei kikkaile kielellä, hänen tekstissään ei ole mitään turhaa. Hän ei käyttänyt suuria sanoja, mutta ajatukset ovat suuria. Tämä pelkistetty kieli tulee parhaiten esille Huovisen viimeisissä teoksissa Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (2004) ja Pojan kuolema (2007). Havukka-ahon ajattelijan jatko on lämmin ja nautinnollinen kirja, Pojan kuolema taas syvältä kouraiseva lukukokemus. Ne ovat kirjallisuutemme helmiä, jotka jokaisen tulisi lukea.

Kirjan osuva kuvitus on Hannu Tainan käsialaa.


Erämaatalo



Huovisen metsää

Veikko Huovinen: Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita, 255 s. Otava 2011
ISBN 978-951-1-25181-1


Liisa ja Matti Koponen

 

Jouni Laaksonen on tehnyt retkeilijöille suuren palveluksen. Kirjoitettuaan useita vaellus- ja retkeilyoppaita hän on kirjoittanut kaksi uudenlaista kirjaa: Retkeilijän kansallispuistot ja Luontoelämysten Suomi.

Retkeilijän kansallispuistot -kirjassa Laaksonen esittelee 35 kansallispuistoa, niiden luontoa, kulttuurinähtävyyksiä ja retkeilymahdollisuuksia. Pääpaino on siinä, mitä retkeilijä voi ja saa tehdä kansallispuistoissa ja mitä siellä kannattaa tehdä – näitähän ei aiemmin juurikaan ole pohdittu.   Lisäksi selvitetään, miten mikin puisto sopii päiväretkeilyyn, viikonloppuretkiin ja pitempiin retkiin, myös muut harrastusmahdollisuudet kerrotaan. Tiedot puistoista on saatu pääosin Metsähallituksen materiaaleista, mutta Laaksosen omiin kokemuksiin ja käynteihin perustuvat tiedot ovat antoisimmat. Lukija oppii uusia käsitteitä, esimerkiksi lodju, munkinkehä, meanderointi, paiseniitty, retkiluistelu, matkaluistelu... Laaksosella on silmää pienillekin asioille ja tapahtumille: ketunpojat Leivonmäen kansallispuiston pitkospuilla synnyttävät hienon, tunnelmallisen kuvan. Kirjan näkökulma on tavallisen retkeilijän, maisemista ja tunnelmista kiinnostuneen kulkijan. Koska kirjassa esitellään kaikki maamme kansallispuistot, on kirjasta tullut suuren tietomäärän takia hieman kaavamainen ja luettelomainen, mutta opaskirjassa näin saa olla.

Kirjan julkaisemisen jälkeen viime maaliskuussa perustettiin kaksi uutta kansallispuistoa, Sipoonkorven ja Selkämeren puistot. Laaksosen Internet-sivuilla on esittely Sipoonkorven kansallispuistosta. (http://koti.kainuu.com/joula/at/UudetKansallispuistot.html)

Kirjassa Luontoelämysten Suomi kerrotaan retkeilijän tavoitettavissa olevista kulttuurisista ja luonnonnähtävyyksistä. Kulttuurihistoriallisista mainittakoon esihistorialliset asuinpaikat, seidat, kalliomaalaukset, sotahistorialliset kohteet ja kullankaivuupaikat. Luonnonnähtävyyksiä ovat korkeimmat vaarat ja tunturit, kansallismaisemat, rotkot, putoukset, lähteet, harjut, suot, hiidenkirnut, retkeilyreitit, portaat ja riippusillat. Tietysti voi pohtia, ovatko viimeisinä mainitut luonnonähtävyyksiä, nehän ovat ihmisen aikaansaamia, mutta yleensä ne sijaitsevat merkittävissä luonnon kohteissa ja suojaavat luontoa kulumiselta. Pistemäisten kohteiden löytämisen helpottamiseksi kirjassa annetaan niiden koordinaatit. Kaikki esitellyt kohteet on sijoitettu myös kartalle. Joistakin kartoista on hieman vaikea löytää haluttuja kohteita; olisiko niitä voinut numeroida jollakin logiikalla, esimerkiksi pohjoisesta etelään?

”Tämän kirjan aiheena ovat siis isot linjat. Mutta vaikka lähtisi retkelle mielessään suuren, mahtavan tai ikivanhan näkeminen, kannattaa muistaa, että askelten varrelle osuu myös lukemattomia pikkuruisia luonnonihmeitä.” Tämä kirjoittajan huomautus on aiheellinen.

Suuresta tietomäärästä huolimatta asiavirheitä kirjoissa ei ole, pieniä painovirheitä on muutamia.

Valokuvat ovat hyviä, kauniita ja omakohtaisia. Laaksosen kieli on lyhyttä, miltei korutonta, mutta asiallista ja hyvää.

Molemmat kirjat ovat hyödyllisiä ennen kaikkea retkeilijöille, mutta myös kaikille matkailijoille. Teosten avulla löytää uusia, kiinnostavia käyntikohteita. Luontoelämysten Suomi sopii myös lahjakirjaksi.

Laaksonen kertoo Lemmenjoelta löytyvän joka kesä kultahippuja. Laaksosesta itsestään on kirjojensa ansiosta tullut todellinen kultakimpale meille retkeilijöille.

 

Jouni Laaksonen: Retkeilijän kansallispuistot. Otava 2011. 240 s.
ISBN 978-951-1-24741-8

 

Jouni Laaksonen: Luontoelämysten Suomi. Retkeilijän nähtävyydet. Otavamedia 2011.
216 s. ISBN 978-952-5597-64-6

 

Matti Koponen

Suomalainen aarniometsä -kirja on kaunis ja taiteellinen paketti tietoa luonnonmetsien elämästä, historiasta ja merkityksistä suomalaisille. Kirja avaa ja avartaa käsityksiä ja mielikuvia Suomen luonnonmetsien ekologiasta ja lajistosta, ja kertoo selkeästi metsänkäytön ja suojelun historiasta sekä tulevaisuuden haasteista. Aarniometsän ja luonnontilaisen metsän käsitteitä selvennetään ja muistutetaan siitä, että myös kaupunkiympäristöstä ja sen liepeiltä voi löytyä luonnontilaisia alueita.

Aarniometsät ovat kautta aikojen kuuluneet suomalaisen elämään ja kulttuuriin. Metsiin liittyy syviä tunteita, taikaa ja mystistä symboliikkaa. Metsä on tuonut elannon, raivattuna peltona tai talousmetsänä, sekä monipuolisena ravinnon lähteenä, riista-aittana.

Kirjassa tutkitaan perusteellisesti luontoa ja erämaiden aarniometsiä taiteen innoittajana. Onhan moni Suomen historian kuuluisimmasta taiteilijoista hakenut innoituksensa korpien aarniometsin kätköistä. He ovat olleet luonnontutkijoita ja seikkailijoita, jotka ovat vanginneet metsän syvän sielun maalauksiinsa, ja näitä maalauksia esitellään myös teoksessa. Kuvataiteen lisäksi tarkastellaan myös runouden ja muun kirjallisuuden suhdetta luontoon. Kirjassa on onkin loistavia lainauksia kuuluisilta ajattelijoilta ja runoilijoilta.

Aarniometsä kirja on loistava teos tausta-ajatteluksi luontokasvatukseen ja kokonaisvaltaiseen ympäristöajatteluun. Se on arvokas puheenvuoro monipuolisten metsien säilymisen puolesta. Me ihmiset saamme tiedostamatta voimaa ja rikkautta luonnosta joka päivä eri muodoissa, kulttuurin ja taiteenkin kautta.

Aarniometsiä on rakastettu ja vihattu, suojeltu ja tuhottu. Yhä tämä metsien käyttö herättää ristiriitaisia tunteita.
Kun nyt puhutaan ekosysteemipalveluista hyvinvoinnin perustana, niin tämä kirja antaa siihen lisää pohtimisen aihetta, laajentaa kuvaa. Ovatko ne metsät meille tärkeitä ja miksi ne ovat tärkeitä?

Teoksen valokuvat ovat laadukkaita, valokuvataiteilijat ovat todella onnistuneet luomaan kirjan hengen mukaisen kuvituksen. Kuvia on monipuolisesti eri kohteista ympäri Suomea. Kirja on kirjahyllyn perusteos, eikä vain hyllyyn vaan kuuluu myös luettavaksi.

Kirjan tekijöillä Petri Keto-Tokoilla ja Timo Kuuluvaisella on yli 20 vuoden kokemus luonnonmetsien ekologian opetuksesta ja tutkimuksesta. Kirjan valokuvista vastaavat pääosin valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo.

Petri Keto-Tokoi, Timo Kuuluvainen,
Suomalainen aarniometsä
ISBN 978-952-5870-06-0
Ulkoasu: Ritva Kovalainen
Sidos: Sidottu
Kirjastoluokka: YKL 50.1

Kuvan tiedot, Petri Keto-Tokoi, Timo Kuuluvainen: Suomalainen aarniometsä. Maahenki 2010. Kirjan kansi.

 

 

Pedersen Jan – Svensson Lars – Peltomäki Jari – Varesvuo Markus:

Linnut äänessä - 150 Pohjolan lintulajia äänineen

Uudentyyppinen lintukirja on tervetullut ja puoltaa paikkaansa lintukirjojen joukossa. Kirja herätti kiinnostusta luvatessaan ääninäytteet linnuista ja kyllä, ääniä kuuluu! Takakannen yhteydestä löytyy pattereilla toimiva äänilaite, josta yksinkertaisella numerovalinnalla saadaan kuvan esittämän linnun ääni kuuluviin. Ääninäytteet ovat ymmärrettävästi kovin lyhyitä sisältäen yleisimmät perusäänet.

Kuitenkin on nerokas keksintö tuoda äänet kirjaan mukaan, miksei tätä ole aikaisemmin tehty? Tämä on mukava ja helppo tapa tunnustella lintujen ääniä, hyvä alku ja lähtökohta. Pidemmälle päässet harrastelijat tuskin hyötyvät tästä paketista. Suurta iloa tämä kirja on tuonut etenkin lapsille, monet äänet on jo opittu tätä kautta. Kuva ja ääni yhdistyvät takuuvarmasti. Aion itse istua keväällä ahon laidalla heinä suussa, kirja polvilla ja kuulostella ja tarkastella. Olikos se ääni noin...

Äänten lisäksi kirjassa huippuhieno kuvitus, kaikista lajeista löytyy sekä valo- että piirroskuva. Lajimäärittelytekstit ovat asialliset, niissä käydään läpi äänet, tuntomerkit, esiintymisalueet sekä ravinto ja talvehtiminen. Yleisessä tekstiosiossa käydään läpi lintujen äänimaailmaa ja sen tarkoitusta sekä annetaan neuvoja tunnistamista helpottavista seikoista.

Kirja on kaunis myös katseluun.

Pedersen Jan – Svensson Lars – Peltomäki Jari – Varesvuo Markus:
Linnut äänessä - 150 Pohjolan lintulajia äänineen
ISBN: 978-951-31-5559-9
Luokka: 58.12
Koko: 212 x 273 mm
Sivuja: 256
Sidos: Sidottu