Runoja meille

Valkea sydänmaa

Valkeus peittää sydänmaan, levoton tuuli yksin vain vaeltaa,

ääretön hiljaisuus seuranaan, ikimetsä vaiti vartioi,

pohjatuulen jäätävä viima piiskaa yksinäistä kulkijaa,

nuotion lämmössä hän tuntee luontoäidin lempeän sylin,

sydämessään hänellä onni on, ikiroutaiset salomaat kotinaan,

hiihtää yli järvenselän aapojen, kohti korpimökkiä pientä,

joen helmoissa se seisoo, keskellä sydänmaan metsien.