Sitähän se on, taivaallista luonnon ilotulitusta kuvat täynnä. Muistuttaa siitä kuinka kaunista jokaisesta vuodenajasta löytyy, aina on hyvä vuodenaika käydä öisilläkin retkillä.

Pidän erityisesti Jorma Luhdan tavasta kirjoittaa. Teksti tulee lähelle, se on omakohtaista ja tässäkin kirjassa on ihmisen tarina. Luonto on niin monella tavalla mukana ihmisen elämässä.

Aina se ei ole yksinomaan kaunista, vaan myös katkeran suloista, karua, maagista.

Luonto on ihmisen alkuvoima, kovin kaukainen jo monen meidän elämästä. Luontosuhteeseen mahtuu kaikilla oma tarinansa. Kummallisia asioita tapahtuu.

Kun olet eläytynyt öiseen tähtitaivaaseen, kannattaa ehdottomasti lukea myös 80-luvulla ilmestynyt Jorma Luhdan teos Metson kuolema.

Alla kustantajan aatokset tästä kirjasta. Niihin on helppo yhtyä:

 

Jorma Luhdan Tähtiyöt-kirjassa kohtaavat metsän pimeys ja taivaan valot

Suomalaisen luontokuvauksen kärkeen kuuluvan Jorma Luhdan uusimman kirjan aihepiirinä on tähtitaivas ja revontulet. Tähtiyöt-kirja vie lukijan kauas teiden ja taajamien valosaasteesta, kännyköitten kuulumattomiin. Pureva kylmyys, öisen metsän pimeys ja pohjoinen erämaa luovat jylhän ja mystisen kehyksen kameran vangitsemille taivaanvaloille.

– Vain harvoin enää pimeänäkään yönä näkee kirkasta tähtitaivasta. Kun sen näkee, on poikkeuksetta hyvin kylmää, Jorma Luhta toteaa. Hän kertoo kirjassaan hyytävästä kuvausyöstä, jolloin pakkanen kipusi yli –50 asteen lukemiin. Aloin palella, vaikka olin pukeutunut lämpimämmin kuin koskaan yhdellekään hiihtoretkelle. Syvässä purokurussa ilma tuntui sietämättömältä edes hengittää. Tavallisesti nöyrä ja oikkuilematon kamerajalustani juuttui suurimpaan pituuteensa. Aamulla selvisi, että yö oli ollut Pohjois-Suomessa kylmin ainakin sataan vuoteen.

Revontulien kuvaamisen Jorma Luhta sanoo olevan nykyisin helppoa. – Vuosituhannen vaihde toi minulle luontokuvaajana uuden erätaidon, kyvyn käyttää nettiä. Sieltä näkee helposti jo päiväkausia etukäteen, milloin tulee hyviä revontulijaksoja ja jopa minne suunnalle taivaankantta, Luhta kertoo. Paljon jää silti oikean sekunnin varaan. Tästä todistaa vaikkapa valkoisen rauhankyyhkyn hahmoinen revontuli, yksi kirjan hätkähdyttävimpiä otoksia.

Kirjan teksti on luontokirjaksi poikkeuksellinen. Luhta pohtii yksinäisyyttä ja pimeän pelkoa. Hän luotaa filosofisesti avaruutta, äärettömyyttä ja maailmojen syntyä. Kerronnan sisään punoutuu koskettava kaunokirjallinen tarina elämäntuntojensa kanssa kamppailevan miehen viimeisestä metsäretkestä, joka vie hänet elämänsä polun päähän.

Jorma Luhta on kuvan ja sanan taituri. Tähtiyöt-kirjallaan hän lunastaa jälleen paikkansa suomalaisen luontovalokuvan huipulla ja tiheätunnelmaisena kertojana. Visuaalisesti näyttävä teos on luontokirja, taidekirja ja kaunokirjallinen teos.

Jorma Luhta: Tähtiyöt
ISBN 978-952-5652-75-8
Ulkoasu Ritva Kovalainen
Kuvankäsittely Aarnipaja Ky / Petri Kuokka
84 sivua, sidottu, koko 290 x 270 mm
YKL 75.71

Maahenki 2009