On mieltä kutkuttavaa ajatella ja suunnitella pientäkin reissua etukäteen. Minne sitä menisi, mihin haluaa panostaa. Lähtökohdat suunnitteluun sanelee vain vuodenaika, muu onkin vain järjestelykysymys. Mennäkö maita pitkin vai vesitse, millä varustuksella. Joskus on menty yhden kukan perässä tiettyyn kohteeseen, toisen kerran retkikohteen valintaa avittaa rahatilanne ja luonnonolosuhteet, välillä on menty vain tietylle seudulle ja paikan päällä kuulosteltu minne se luonto meitä kutsuu.

Joskus saa urakalla etsiä tietoa kohteesta johon haluaa, sitkeästi jäljittää jotain tiettyä korsua jossa haluaa nukkua. Aina joku kylätoimikunnan henkilö puhelimen päässä on osannut neuvoa jollekin toiselle, joka ehkä tietää asiasta. Mielenkiintoista salapoliisityötä. Joskus törmää netissä vinkkiin jossa joku toinen onkin tehnyt jo saman työn. Aina kannattaa kysellä, kylätoimikuntien tiedossa on paljon hyviä retkikohteita ja yöpymispaikkoja. Joistakin kohteista on niin paljon tietoa tarjolla, ettei kaikkea edes halua lukea ja kuvia katsoa, minusta on jännittävämpää säilyttää paikan päällekin jotain tutkimista.

Monta reissun teemaa on lähtenyt hyvästä huumorista ja kokeilunhalusta. On mukava vaihdella majoitetta tai ympäristöä, jossa yöpyy. Ruoanvalmistustapoja on monia erilaisia, kaikki vaihtoehdot voi käydä kokeillen läpi. Niinhän sitä sanotaan, että aina on hyvä retkeilysää, jokaisessa säätilassakin oma tunnelma, silloin vain täytyy retkeillä sään asettamissa rajoissa, uhmata ei kannata. Onhan tässä takana myös ajatus siitä, että hakee rajapintoja omalle pärjäämiselleen. Tämä edellyttää, että löytää retkiseurakseen yhtä kokeilunhaluisen kumppanin, koska asiathan voivat mennä hyvin tai sitten erilailla.

Yksi mukava teema oli muutaman päivän kaamosreissu Hossassa, jonne lähdimme tuliruokailu-teemalla. Ruoanlaittovälineenä oli vain pakki ja kahvipannu, kaikki ruoka laiteltiin siis tulella.
Sehän oli helppoa, pikkupakkasessa pystyi huoletta kuljettamaan paljon valmiitakin herkkuja, mutta myös maukkaat omat tehdyt sämpylät paisteltiin kaminan lämmössä kivenpäällä. Tämähän onnistuisi hyvin nuotiollakin.

 

Nuotiolla pakissa kiehui toinen toistaan maukkaampia soppa-aterioita.

Villasukassa lämpimänä pidetyt banaanit saivat hautua suklaan kanssa pakin kannessa. (Huom. villasukka ei ollut jalassa yhtä aikaa banaanin kanssa, että ei hiertänyt, jokuhan sitähän jo valmistui kysymään :o)

Yöt lintutornissa, laavussa, teltassa, paljaan taivaan alla, tuvassa, ruokaa kaasulla, nuotiolla, vaatteina vanhaa villaa tai uutta tekniikkaa, kävellen meloen, soutaen, hiihtäen. Herkutellen savulohella ja friteeratulla valkohomejuustolla tai niukoilla eväillä - näkkileivällä ja kaurapuurolla, kulkien valmista reittiä tai umpimähkään. Aina on ollut jotain jonka vuoksi kannatti lähteä. On tultu takaisin yltäpäältä vettä valuvana tai posket valkoisena pakkasesta, joskus on kaaduttu maaliviivalle väsymyksestä tai valvottu yö kun joku outo pelko hiipi mieleen. Ei tulisi mieleenkään olla lähtemättä -  monta juttua on vielä kokeilematta.

Aina kannattaa lähteä

Marita Vokkolainen