Runoja meille

Kosken äärellä

Sain pisaran kosken kuohua kasvoilleni

pirteän suudelman poskelleni

kuulin kuiskauksessa nimeni

hyvää huomenta kulkija,

pienoiseni

Kuljin korpitaipaleen salojen taakse

astelin pitkospuita itkevien soiden luokse

Kerroin nevoille suruni

lauloin kapustarinnalle murheeni

lintu pohjoisen kaihoisasti vihelsi

niiasi mustaa kaulaansa

ymmärsi

Kosken rannassa heräsin

äärellä kirkkaan veden oivalsin

vaikka minä matkoillani hakisin unohdusta

sydämeni palaa halusta