Selasin partioaikaista päiväkirjaani, jota olen pakottanut lapsenlapsenikin lukemaan joskus. Silmät ymmyrkäisenä ovat sen jälkeen minua katsoneet. Aika naivia tekstiä. No, lyhennän ja modernisoin juttua hieman: Olimme useana jouluna heti lahjojen jaon jälkeen ottaneet tavaksi pitää leiri Kiiskilammella, Hyvinkään ja Riihimäen välimailla Kytäjän kartanon alueella.  Majoittuimme puolijoukkuetelttaan pikku porukalla ja kotiinpaluu tapahtui yleensä seuraavan vuoden puolella.

Samainen talvi oli muistaakseni aika kylmä, ja verotti näin ollen kelokuusia jonkun verran jotta saimme teltan pysymään lämpöisenä. Näille leireille kuljettiin yleensä polkupyörillä, jopa puolijoukkueteltta kulki yhden fillarin päällä, kamina toisen ja puut kolmannen, sitten vielä rinkka ja sukset. Oli siinä aika lasti vetäistä viitisentoista kilometriä huonosti auratuilla teillä.

Mutta tällä vuoden -64 leirillä alkoi rappion aikakausi, nimittäin veimme autolla raskaamman materiaalin lähelle, ja suksien päällä perille. Vietimme kuitenkin tasoltaan yhden parhaimmista talvileireistä, öisissä paukkupakkasissa pärjättiin hienosti. Öisin pyöri kipinävartio, olimme pelkkien huopien varassa, alla paksulti havuja ja pressu. Se ei ollut lämmin pohja, muttei sitä silloin huomannut silloin.

Ohjelmaa oli perinteiseen partiotyyliin luonnon tutkimisessa ja erilaisissa suunnistus ynnä muissa hommissa. Alueen maasto on erittäin haastavaa nousua ja laskua. Teimme päivisin pitkiä hiihtoreissuja alueelle. Muistan vielä hyvin sukseni, pitkät 2,5 metrin "karpaatit", en tiedä mistä nimi oli kotoisin. Tiedän kyllä kyseisen vuoriston, mutta miten se liittyi suksiini?

Jo silloin, ja siitä lähtien minulla on ollut käytössäni isältä saamani ruostumaton ruotsalainen pakki, jota luulin kauan saksalaiseksi johtuen sen hankinnasta sota-aikana joltakin saksalaiselta sotilaalta. Pakki oli yhden talven sitten Kiiskilammen pohjassa noin neljän metrin syvyydessä, josta sen seuraavana kesänä sukelsin ylös. Putosi sinne vedenhakureissulla.

Siilloin alkanut ja paheneva rappio johti siihen, että porukka alkoi kiinnostumaan tytöistä, ja hajosi hiljalleen tahoilleen. Siitä kuitenkin seurasi omia lapsia myöhemmin, olisikos se sitten regeneraatiota? Joka tapauksessa olen Kiiskilammella ollut omien lasteni, ja myöhemmin lastenlasteni kanssa joitakin kertoja, ja he ovat aina joutuneet kuuntelemaan huimia ja voimakkaasti väritettyjä tarinoita historian alkuhämäristä iltanuotiolla istuessamme.

Olen ottanut tavakseni useana vappuna yöpyä Kiiskilammella, näin aion myös ensi vappuna tehdä jos ei taivas putoa niskaan. Osoitteesta www.matsoni47.kuvat.fi löytyy kuvia lammelta ja sitä lähellä olevalta korkealta kalliolta. Kiiskilampi sijaitsee Hyvinkään kaupungin ulkoilureitistön varrella. Tervetuloa ensi vappuna.

Matti