Maatilan kevät lintuperspektiivistä
- Tietoja
- Kategoria: Kotipihan nurkilta
- Julkaistu: 15.04.2010 19:12
Linnut viihtyvät maatilalla hyvin, sillä ruokaa on tarjolla ympäri vuoden, ainakin niille jotka uskaltautuvat talvella latoon jyviä napsimaan. Navetan takana höyryävä kasa tarjoaa myös mielenkiintoista tutkittavaa. Pihapiirin pihlajanmarjat ja ruusujen kiulukat houkuttelevat siivekkäitä vieraita pitkälle syksyyn. Sydäntalvella hiljenee, mitä nyt varikset silloin tällöin raakkuvat. Tintit ja varpuset lehahtelevat hissuksiin puiden ja pensaiden oksistoissa.
Keväällä meno virkistyy. Pikku hiljaa alkaa kuulua titityytä. Maaliskuun puolivälissä innokas tintti onnistui säikäyttämään minut rääkäisemällä tavallista reippaammin lentäessään ylitseni matalalla.
Isäntä linkosi alkukeväästä lumet pellolle vieviltä väliaikaisilta ajoreiteiltä ja lannan välivaraston paikalta. Kiirastorstaina ensimmäiset västäräkit ja töyhtöhyypät saapuivat etsiskelemään syötävää paljastuneesta maasta ja lantakasan liepeiltä.
Pääsiäisen aikaan olin karjanhoitotöihin sidottuna vähän haikealla mielellä, kun ajattelin kuinka monet saivat nauttia kauniista kevätpäivistä vaikkapa Lapin hangilla. Pääsiäislauantaina näin navettapolkumme varrella sekä aamu- että iltalypsylle mennessäni kolme pulmusta. Se lohdutti kummasti. Sain kokea aavistuksen pohjoisen luonnosta kotikulmillani Keski-Suomessa. Seuraavina päivinä pulmusia ei enää näkynyt. Silloin tällöin aiempinakin vuosina ne ovat käyneet pikavierailulla pellollamme. Aikaisemmin pulmusparvet olivat suurempia.
Meidän ja kahden muun maatilan rajojen risteyskohtaan kaivettiin 90-luvun puolivälissä ns. laskeutusallas EU-tukien myötävaikutuksella. Sadevedet ja lumien sulamisvedet juoksutetaan altaan kautta siinä toivossa, että vesien mukana kulkeutuva kiinteä aines laskeutuisi altaan pohjalle, eikä päätyisi rehevöittämään lähijärveä.
Muuttomatkoillaan kulkevat joutsenet viihtyvät altaalla keväisin ja syksyisin. Joskus altaalla viipyilee suuriakin parvia. Kun nurmi alkaa vihertää, linnut tallustelevat rehevimmälle peltolohkolle ruokailemaan. Lopulta lammelta johtavat selvät polut ruokamaille. Selvää on, että myös lintujen jätöksiä kertyy peltojen lannoitteeksi. Pahoin pelkään, että osa jätöksien ravinteista päätyy järveen, jonka ravinnepitoisuutta oli alun perin tarkoitus rajoittaa. Omalle joutsenlammelle on joka tapauksessa mukava tehdä pieniä linturetkiä. Huhtikuun alkupuolella joutsenten luona vieraili kurkia ja töyhtöhyyppiäkin oli saapunut lisää. Kun joutsenet jatkavat matkaa, pienemmät vesilinnut valtaavat altaan.
Kevään edettyä niin pitkälle, että peltoja päästään muokkaamaan, traktoreiden perään ilmestyvät lokkiparvet. Niiden ”laulu” ei ole kovin korvia hivelevää, mutta kertoo sentään kesän lähestymisestä sekin. Yhtä luontoääntä sitä erityisesti keväisin odottaa: muutama viikko vielä ja jonain aamuna navettatöille mennessäni saan höristellä korviani ensin vähän epäuskoisesti – käkihän se kukkuu, niin kuin ennen esi-isieni mailla Karjalan kunnailla.
Maarit Nisu