Valokuvaaminen on monelle kulkijalle tärkeä osa luontokokemusta, niin myös minulle. Kuvaajina meistä vaeltajista on moneksi: Jotkut kuvaavat satunnaisesti, toiset dokumentoivat matkaa pikkutarkasti. Joillekin valokuvaaminen on retken pääasia ja kuvien tekninen ja visuaalinen laatu tärkeä. Itse pidän itseäni lähinnä dokumentoijana.

Olen harrastanut valokuvausta 70-luvulta asti, mutta harrastuksessa oli pitkä tauko johtuen siitä, että valokuvaamisesta tuli 80-luvulla sivutoimi opiskelun ohella, enkä motivoitunut enää uudelleen harrastukseen ennenkuin vasta vuosia myöhemmin. 80-luvulta ja 90-luvun alustakin löytyy lapinreissuja, joita on dokumentoitu vain vähän tai ei ollenkaan. Tämä on tietenkin jälkeenpäin harmittanut.

Nykyään oma valokuvaamistapani on lähinnä reissun dokumentoimista, ei itsetarkoitus. En ole kovin innokas heräämään auringonnousuun tai muutenkaan etsimään tarkoituksella parasta mahdollista valoa. Jos hyviä kuvia joskus tulee, olen vain sattumalta ollut paikalla. Mitä kukin reissukuviltaan hakee, on jokaiselle henkilökohtainen asia niinkuin sen pitää ollakin.

Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on kertoa omista kokemuksista ja valinnoista vaellettaessa kameran kanssa. Itse valokuvausta näissä artikkeleissa ei ole tarkoitus opettaa, sen jätän oikeille ammattilaisille.

 

Kuvauskalusto

Millaisella kalustolla vaellukselle sitten pitäisi lähteä? Millainen kamera on hyvä tai mitä muuta varusteita on oltava mukana?

Ensimmäisillä vaelluksilla kuljetin mukana järjestelmäkameraa ja kokonaista alumiinista tarvikelaukkua rinkan yläputkeen sidottuna. Jälkeenpäin ajatellen homma tuntuu järjettömältä, mutta ilmeisesti tuohon aikaan oli energiaa ja intoa niin, että rinkan painoa ei tullut juuri pohdittua. Kun valokuvausharrastus hiipui, kamera vaihtui peruspokkariin tai jäi kokonaan kotiin. Tilanne muuttui digitaaliaikana. Olen kuvannut pelkästään digikameralla vuodesta 1999 lähtien.

Vuonna 2006 palasin järjestelmäkameraan. Olen aina ollut Nikonin käyttäjä ja siksi tuolloin uusi D80 oli oikea valinta. Olin lupaillut itselleni digijärkkäriä siinä vaiheessa, kun riittävän hyvän systeemin saa 1000 eurolla. Ihan ei budjetti riittänyt, mutta niinhän se aina on, että harrastus vie mennessään. Kameraan saa upoamaan rajattomasti rahaa. Siksi kannattaakin tarkkaan harkita mihin kameraa tarvitse ja kannattaako siihen sijoittaa tuhansia euroja, vai riittääkö omaan tarkoitukseen sadan euron kompaktikamera. Jos et tiedä millaisen kameran tarvitset, osta edullinen. Kameran merkillä ei ole niinkään väliä kuin sillä, että se sopii juuri sinun käteesi ja osaat sitä käyttää. Myös halvalla kameralla saa hyviä kuvia.

Tässä muutamia hyvin erilaisilla (digi)kameroilla otettuja kuvia.

Kuvat on otettu seuraavilla kameroilla: vuoden 1999 mallia oleva Canon A50 kompakti (1.3 megapikseliä), Nokia E90 kännykkäkamera (3 megapikseliä), Canon A540 kompakti (6 megapikseliä), Nikon D80 järjestelmäkamera/ Nikkor 18-135 mm (10 megapikseliä). Mutta mikä kuva on otettu milläkin?

Tämän kokoisista kuvista on usein mahdoton sanoa, vai osaatko sinä? Ainakin weppisivuille kaikki nämä ovat riittävän hyviä. Erot tulevat esille vasta kun kuvia esitetään suuremmassa koossa. Vanhasta 1.3 megapikselin kuvasta ei saa kovin suurta paperikopiota, mutta 10 megapikselin järkkärillä otetun kuvan voi jo suurentaa melkoiseksi julisteeksi seinälle. Totuuden nimissä on tietenkin myös sanottava, että on tilanteita joissa vaatimattomalla kalustolla kuva jää kokonaan ottamatta, esimerkiksi nopeat toimintatilanteet tai vaativat valaistusolosuhteet.


Mikä kamera reissuun vai useampi?

Monilla järjestelmäkameran omistajilla on myös kevyempi taskukamera, koska aina ei ole järkevää tai mahdollista kuljettaa järjestelmää mukana. Miten on asian laita vaelluksella? Eikö ole niin, että järjestelmä on turhan hankala, eikä se ole kuvausvalmiina yllättävissä tilanteissa? Tämän ei tarvitse olla totta: järjestelmää voi kantaa mukana niin, että se ei sanottavasti vaikeuta kulkemista ja on aina kuvausvalmiina.

Itse olen käyttänyt Lowepron Off-Trail 1 vyölaukkua. Se on varsin vaivaton kantaa ja rinkan lantiovyö tukee sitä mukavasti, eikä se juurikaan häiritse patikointia. Ahkion vetovyön kanssa sama systeemi sopii aivan yhtä hyvin. Laukkuun sopii normaalista runko + kaksi lisäobjektiiviä, mutta olen vaihtanut toisen objektiivipussin suurempaan saadakseni 70-300mm zoomin kulkemaan mukana käden ulottuvilla.

Pidän normaalisti laukun kannen auki ja kameran hihnan kaulassa, jolloin kamera on kuvasvalmiina tarvittaessa parissa sekunnissa. Toki on tilanteita, esimerkiksi rankkasade tai lumimyrsky, jolloin on parempi unohtaa valokuvaus ja pakata kamera ja objektiivit vesitiiviisti.

Monet kuljettavat mukana kahta kameraa. Järjestelmää leiristä tapahtuvia kuvausretkiä varten ja pokkaria tilannekuviin vaelluksen aikana. Minäkin olen tehnyt niin, mutta olen jälkeenpäin harmitellut joitakin tilanteita, joista olisin saanut paremman kuvan järjestelmällä. Siksi olen päätynyt siihen, että pokkarin kuljettaminen on tarpeetonta ja valinnut itselleni sopivan tavan kantaa kameraa aina kuvausvalmiina vyölaukussa. Muitakin tapoja löytyy, eikä vyölaukku miellytä kaikkia.

Mitä muuta mukaan?

Järjestelmäkamera ei olisi järjestelmä, ellei siihen olisi mahdollista vaihtaa objektiivejä ja käyttää suotimia. Tallainen varustus minulla oli mukana Kevon talvivaelluksella huhtikuussa 2010:

• Nikon D90 runko
• 2 akkua D90:een
• Nikkor AF-S DX VR 18-105/3.5-5.6G ED
• Nikkor AF-S VR 70-300/4.5-5.6G IFED
• Tokina 11-16mm f/2.8 AT-X PRO
• Muistikortteja 2x2GB, 3x8GB
• Slick kevytjalusta

Vaikka nykyään kameroiden akut kestävätkin kauan, on hyvä ottaa ainakin yksi vara-akku mukaan, varmuuden vuoksi. Talvella toinen akku voi myös olla tarpeen kovilla pakkasilla, jolloin vara-akkua voi pitää lämpimässä. Objektiiveistä mukana oli peruszoomin lisäksi 70-300mm kuvanvakaimella varustettu zoom, joka on yksi mieliobjektiiveistäni. Lisäksi 11-16mm superlaajakulma, jota tosin en tällä reissulla paljoa käyttänyt. Syysvaelluksella pidin viimeksi mukanani laajakulman sijasta Sigman 1.4 valovoimaista 30mm normaaliobjektiivia, joka on hämärässä erinomainen, ilman sitä olisi jäänyt muutama hyvä kuva ottamatta. Muistikortteja minulla on aina mukana useampi. Jos käyttää vain yhtä suurikapasiteettista muistikorttia, on vaara reissun kaikkien kuvien tuhoutumisesta paljon suurempi, kuin jos kuvaa reissun aikana esimerkiksi viidelle eri kortille. Minun kuvaustavallani viikon reissulta syntyy tyypillisesti noin 500-600 kuvaa. Tämäkin on valtava kuvamassa ja sen hallinta ja arkistointi on oma taiteenlajinsa. Yllättäen tärkeintä on osata tuhota suurin osa ottamistaan kuvista. Kuvien jälkikäsittelyyn palataan artikkelisarjan myöhemmissä osissa.

Jalusta on helppo kuljettaa ahkiossa, mutta kesävaelluksilla hyvän jalustan paino on minulle vähän liikaa ja olen siksi tyytynyt vaellussauvaan kierrettävään pallopäähän, jota sitäkin käytän vain harvoin. Kuvanvakaimien aikakaudella en ole muutenkaan juuri jalustaa käyttänyt, laiskuudestani johtuen, vaikka toki jalustan käyttö olisi edelleen monissa tilanteissa ratkaisevaa kuvanlaadun kannalta. Tämänkin varusteen tarpeellisuuden ratkaisee se, miten itse koet valokuvauksen vaelluksella ja miten tärkeää se sinulle on.

Monet eivät kuljeta järjestelmää mukana oletetun hankaluuden takia tai siksi, että pelkäävät kameran vaurioituvan. Tällainen mahdollisuus on toki olemassa, mutta miksi kallis järjestelmä on sitten hankittu jos sillä ei kuvata? Olohuoneen hyllyssä kamera ei hanki hintaansa takaisin, vie se maastoon!

Seuraavassa osassa perehdytään järjestelmäkameran käyttöön, huoltoon ja säilytykseen erämaaoloissa. Mitä täytyy ottaa huomioon kylmässä ja kosteassa, että ei vahingoittaisi kallista kameralaitteistoaan.

 

Timo Ylhäinen
http://asentopaikka.fi/fin

---

Sarja "Kamera vaelluksella" jatkuu lehden ensi numerossa. Jos tunnet, että sinulla on aiheeseen annettavaa, olisimme iloisia panoksestasi. Jos siis haluat kirjoittaa artikkelin aiheesta "Kamera vaelluksella", lähetä sähköpostia Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.