Viimeiset vieraat on haikean kaunis kirja. Sitä lukiessa ajatus kirpoaa herkästi irti kirjasta ja vaeltaa vanhojen tuttujen hylättyjen tupien luona, miettii onkohan sielläkin mäyriä, kettuja supeja, pöllöjä, naakkoja, hiiriä, ja miten talovanhukset voivat. Kirjan sanoma on myös lohdullinen, luonto valtaa takaisin omansa. Samalla se on seikkailukirja, mitä mahtavia aarteita ja salaisuuksia hylätyissä taloissa voikaan olla. Kirjaa lukiessa voi tuntea melkein sen saman jännityksen kuin lapsena kurkistaessa autiotalon ikkunasta sisään.

Kirjan kuvaajat Willamo ja Fagersröm ovat tehneet upeaa työtä tallentaessaan hienotunteisesti autiotalojen ja niiden viimeisten asukkaiden elämää. Kuvat eivät alleviivaa, niistä löytyy salaisuuksia kun malttaa katsella. Rapistuva, harmaantuva ja haurastuva on hyvä silmälle. Pihapiirit ovat kauniita kuin saduissa.

Kirjan teksti kertoo autiotalojen eläimistä jotain sellaista, mitä koulussa ei opetettu, vaan sitä, mitä vain luonnossa elävä ja sitä kaikilla aisteillaan kokeva voi kertoa. Siis jotain oikeasti kiinnostavaa. Tiesitkö, että mäyrät voivat elää klaanielämää? Parasta teksteissä ovat tarkat ja herkät luontokuvaukset.

Luopumisen ja loppumisen melankolia on vahvemmin esillä tekstissä ja vähän terävöittää kirjaa. Kirja on ehjä kokonaisuus, johon Rasan muutamat runot sopivat hyvin. Sopii erinomaisesti talvi-iltojen iloksi.

Kai Fagerström – Risto Rasa – Heikki Willamo: Viimeiset vieraat – Elämää autiotaloissa
ISBN 978-952-5652-85-7
Ulkoasu Riikka Löytökorpi
160 sivua, koko 220 x 235, sidottu, värikuvitus
YKL 75.71
Maahenki 2010

 

 

Kuvien tiedot: Kai Fagerström - Risto Rasa - Heikki Willamo: Viimeiset vieraat - Elämää autiotaloissa. Maahenki 2010. Kirjan kuvitusta.