Sulavasta lumesta tulee ruman harmaata, kun siihen talven mittaan kertynyt lika paljastuu. Lumen väri muuttuu sivuseikaksi siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lumikello tai krookus pilkistää esiin. Kevään ensimmäiset kukat hurmaavat joka vuosi. Käyn tuijottelemassa niitä monta kertaa päivässä, otan kuvia ja ihmettelen. Kesällä yksittäisten kukkien kauneus hukkuu niiden runsauteen, on niin paljon värejä ja auringon häikäisyä.

Odotin sydänkesällä linja-autoa nuhjuisessa ja vähän rähjäisessäkin maaseututaajamassa. Linja-autopysäkin takana oli epämääräinen pusikoiden reunustama hiekkakenttä kuoppineen ja lätäköineen. Harmaa varpusparvi hyppelehti kentällä. Linja-auto oli myöhässä ja jäin katselemaan varpusia paremman tekemisen puutteessa.

Huomasin yllättäen, että mitättöminä pidetyt varpuset olivat hyvin määrätietoista ja arvonsa tuntevaa väkeä. Niillä oli niin paljon tärkeitä tehtäviä, että lorvailuun ei ollut aikaa. Piti etsiä ruokaa, joten nokat tikuttivat ahkerasti pölyävää maata. Oli otettava hiekkakylpyjä ja ryypättävä vettä lätäköstä. Varpusväki oli järjestäytynyt hyvin, sillä välillä otettiin mittaa siitä kuka on pomo. Kun västäräkki saapui samoille apajille, varpuset lähettivät sen yksissä tuumiiin toisiin maisemiin.

Elokuussa Veera-myrsky harvensi kotiamme ympäröiviä metsiä kovalla kädellä. Metsäkoneet hurisivat lähistöllä aamuvarhaisesta pitkälle iltaan. Yhden naapurin metsässä myrskyn jäljet ovat vielä siistimättä. Lähtiessäni pari päivää sitten töihin aamupimeällä, huomasin tummien puunrunkojen välissä valonpilkettä. Olisiko siellä nyt metsäkone raivaustöissä? Ei kuulunut minkäänlaista ääntä. Seuraavana aamuna sama toistui.

Ymmärsin vihdoin, että siellä pimeässä pilkotti tähti. Haluan uskoa lapsellisesti, että se vilkuttaa terveisiä rakkaalta ystävämummolta, jonka poisnukkumisesta juuri kuulin. Mummolla ei ollut omaa pihaa, sillä hän asui betoninharmaassa kerrostalossa. Mummon ikkunalaudalla hehkui ihania ruusuja.

Maarit Nisu