Savukoski on laaja ja vähäväkinen kunta Koillis-Lapissa. Se on ollut kotipaikkani koko elinaikani. Ja samalla se on rakkain retkeilykohteeni. Harrastan paljon niin sanottua lähiretkeilyä. Tokihan piipahdan joskus naapurikunnissakin. Rovaniemen ympäristöä on tullut myös  kartoitettua, samoin Utsjoella olen joskus retkeillyt, mutta työni on minut silloin noille paikkakunnille paiskannut.

Nyt haluan esitellä Teille, hyvät Outa-lehden lukijat, helpon kohteen Savukoskelta. Sarvilampi ja Salpalinja sijaitsevat Savukosken kirkonkylän keskustasta 1,5 km Sallan suuntaan aivan maantien laidassa. Sarvilammen ja maantien välissä on P-paikka, johon voi parkkeerata auton, syödä eväitä ja katsella lammen elämää. P-paikan vieressä lammen rannalla on uudehko lintutorni, jonne kannattaa kiivetä kiikaroimaan ja kuvaamaan.

Sarvilammen lintutorni

Minä kävin lintutornilla viimeksi lokakuun alussa, silloin lammella oli vielä kiikaroitavana laulujoutsen pariskunta kahden poikasen kanssa, kuusi sinisorsaa, kaksi haapanaa ja telkkä. Sarvilampi on linnustoltaan rikas. Olin tornilla Tornien taistossa Sompion Luonnonystävien joukkueessa toukokuussa. Silloin havaitsimme tornista 35 lintulajia, ja lisäksi vielä paljastui, että lammella asustelee piisami. Sen touhuja oli hauska seurata. Mutta kisan kohokohta oli kuitenkin kahden merikotkan näkeminen. Sarvilammella voi siis yllättyä iloisesti.

Maantien toisella puolen, tien ja Kemijoen välissä, on toisen maailmansodan aikaisen Salpalinjan pohjoinen päätepiste. Salpalinja on rakennettu välirauhan aikana itärajan suuntaisesti. Siitä on osia kunnostettu käyntikohteiksi.


Reitti alkaa tästä

Savukoskella on rakennettu reitti, jonka pituus on 1,2 km. Se on melkein koko matkaltaan pitkostettu. Se onkin luokitukseltaan helppo. Mutta ei kuitenkaan pyörätuolia käyttäville tarkoitettu.

Luonnoltaan reitti kulkee alkumatkan rämeisessä mäntymetsässä. Sitten koukataan Kemijoen rantaan, jossa on saksalaisten tähystyspesäke ja komeat näkymät joelle. Pesäkkeiltä matka jatkuu vanhojen jo metsittymässä olevien sarkojen yli harjulle. Siellä on Pikkusaarenkonelon tukikohta. Tämän jälkeen kävellään lyhyt matka jängän yli soratietä pitkin takaisin pikitielle.


Pitkokset vievät alkumatkasta järeiden panssariesteiden vieritse

Tähystyspesäke Kemijoen rannalla

Kun kiersin reitin lokakuulla olivat lehdet jo karisseet puista ja ruohovartiset kasvit talvilevolla. Mutta kuivuneista varsista päätellen kukkivia kasvia voi ihailla alkukesällä etenkin joen rannassa ja saroilla. Myöskin rämeellä voi  herätellä aistejaan suopursujen kukkiessa ja jängältä voi löytää maistiaiseksi hillan.

Minä onnistuin säikäyttämään pitkospuiden alta pakosalle ison myyrän. Liekkö ollut lapinmyyrä. Se vilisti vikkelästi mättäässä olevaan koloon, eikä tullut sieltä ulos, vaikka odottelin sitä kameran kanssa liki varttitunnin. Loppumatkasta huomasin tienreunalla kasvavat ikivihreät pikkutalvikit ja niistä sain sentään jonkinmoisen kuvan.


Pikkutalvikkeja polun reunassa

Salpalinjan reitin kiertää nopeastikin, jos ei ole aikaa tutustua kohteen rakennelmiin ja maisemiin. Mutta kyllä siellä saa aikaa vierähtämäänkin, kunhan alkaa perusteellisesti paikaan perehtymään. No, joka tapauksessa se on sopivan mittainen lenkki verrytellä autossa pitkän ajomatkan aikana jäykistyneitä niveliä.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:
http://www.sll.fi/lappi/paikallisyhdistykset/sompio/tornien-taistossa-sarvilammella

http://matkailu.savukoski.fi/naehtaevyydet-reitit-ja-kaeyntikohteet/104

Eila Ylilokka

http://www.eila.suntuubi.com/?cat=1