Tämä kirjoitus perustuu pääasiassa äskettäin ilmestyneeseen teokseen: Hiedanpää, Suvantola, Naskali (toim.): Hyödyllinen luonto. Ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. Vastapaino 2010.

Ekosysteemipalvelut on melko uusi käsite. Se tarkoittaa luonnon tarjoamia hyötyjä, joita me ihmiset saamme ekosysteemeistä. Luonnon ihmiselle tarjoamat palvelut jaotellaan neljään pääryhmään:

1. Tuotantopalvelut, esimerkiksi ravinto ja raaka-aineet. Moniin näistä liittyy huomattavia taloudellisia etuja.
2. Säätelypalveluihin kuuluvat mm. hengitettävä ilma, juomavesi ja viljelykasvien pölytys.
3. Kulttuuripalveluilla tarkoitetaan ekosysteemien ja inhimillisen toiminnan tuottamia henkisiä tai esteettisiä hyötyjä kuten ulkoilusta, matkailusta ja luonnossa liikkumisesta saatava hyöty.
4. Tukipalvelut ovat ekosysteemien prosesseja, jotka pitävät yllä esimerkiksi maan tuottokykyä ja monimuotoisuutta.

Ekosysteemit ovat luonnonolosuhteiltaan yhtenäisellä alueella elävien eliöiden ja niiden elottoman ympäristön muodostamia toiminnallisia kokonaisuuksia, esimerkiksi lampi, järvi, pelto ja metsä. Ekosysteemipalvelun käsitteellä ja sen tutkimisella on tarkoitus tuottaa perustaa ympäristöä koskevalle päätöksenteolle sekä ympäristönmuutoksen havaitsemisen tueksi. On hämmästyttävää, että vaikka EU:n ympäristövastuudirektiivi on tuonut käsitteen lainsäädäntöön, niin käsitteen tarjoamaa tietoa ei ole juurikaan sovellettu. Ja samaan aikaan ihmisten käyttämä tuotanto ja kulutus ylittää ratkaisevasti ekosysteemipalvelujen tuotantokyvyn. Tämän takia tarvitaan sääntelyä ja ohjausta: lait, ekosysteemipalvelumaksu, veroedut, kiintiökauppa, hoitosopimukset.

Hyvä esimerkki ekosysteemipalveluihin liittyvistä ongelmista löytyy suomalaisesta metsätaloudesta. Metsän monimuotoisuuden hävittäminen on ollut metsäpolitiikan keskeinen ja tarkoitettu tavoite! Puuntuotantoa on maksimoitu valitsemalla taloudellisesti tuottavimmat puulajit, metsän ikärakennetta on yksipuolistettu, on ojitettu ja lannoitettu sekä rakennettu metsäteitä. Näillä ja monilla muilla keinoilla on mahdollistettu tehokas ja kannattava puunkasvatus. Puuntuotannon kannalta tämä on myönteistä, mutta luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on suuri ongelma. Vaikka 1900-luvun lopulla aloitettiin arvokkaiden elinympäristöjen suojelu, näiden pienialaisten kohteiden suojelu ei ole oleellisesti edistänyt monimuotoisuuden säilymistä. Ekosysteemipalvelun käsite tuo metsien monimuotoisuuden ymmärtämiseen ja säilyttämisen edistämiseen konkreettisuutta. Monimuotoisuuden turvaamiseen on myös alettu kiinnittää huomiota. Yksi merkki tästä on luonnonarvokauppa, jossa metsänomistaja tunnistaessaan arvokkaita kohteita voi tarjota niitä määräaikaiseen suojeluun palkkiota vastaan.

Ekosysteemipalvelujen tutkimus sijoittuu yhteiskunta- ja luonnontieteiden välimaastoon. Esimerkkinä tutkimuksesta kirjassa Hyödyllinen luonto esitellään tutkimusta kolmen poropaliskunnan alueilta Metsä-Lapissa. Hammastunturin, Ivalon ja Lapin  paliskuntien maankäytön suunnittelu on pitkään ollut keskustelun kohteena. Osapuolina kiistoissa ovat metsätalouden, luonnonsuojelun, poronhoidon ja matkailun edustajat sekä alueen asukkaat, retkeilijät, muut virkistyskäyttäjät, kullankaivajat sekä kaivosteollisuuden edustajat. Kestävän maankäytön kannalta paikallisesti tärkeitä tuotantopalveluita ovat porot ja riista, kalat, marjat, sienet, rehu, juomavesi, lääkekasvit, energia ja puu. Säätelypalveluita ovat ilmastonsäätely, hiilensidonta, pölytys, tulvansuojelu, eroosion ehkäiseminen ja ravinteiden pidätyskyky. Kulttuurisita palveluista mainittakoon paikalliskulttuurille tärkeät kohteet, pyhät paikat, maisema, luonnon itseisarvo ja virkistyskäyttö. Tukevia palveluita olisivat yhteyttäminen, ravinteiden kierto ja maaperän muodostuminen.

Tutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia. Säätelevien ja tuotannollisten palveluiden taso on laskenut luonnontilaan verrattuna keskitasolle intensiivisen metsätalouden alueilla. Mutta kultturisten palveluiden tuotantokapasiteetti on korkein luonnotilaisilla alueilla, siis suojelluissa erämaissa, kansallis- ja luonnonpuistoissa, tuntureilla ja vesistöillä. Nämä ovat paikalliskulttuurille itseisarvoja, joihin puuttuminen koetaan loukkaavaksi. Viimeksi tämän on voinut havaita ehdotetusta Inarijärven osayleiskaavasta, joka toteutuessaan asettaisi vastakkain kaksi erilaista kulttuuripalvelua, luonnon tarjoaman virkistyskäytön ja taloudellisesti tuottavan lomakylä- ja  loma-asuntorakentamisen. Luonnonsuojelun merkitys kaikkien ekosysteemipalvelujen pääluokkiin on positiivinen. Sen sijaan voimaperäisten maankäyttömuotojen kuten rakentamisen, kaivosteollisuuden ja metsätalouden vaikutus on negatiivinen. Poronhoito vaikuttaa tuotannollisiin ja säätelypalveluihin kielteisesti, mutta kulttuuri- ja tukipalveluihin yleensä myönteisesti. Virkistyskäytön ja retkeilyn vaikutukset ovat vähäisiä. Metsätalous vaikuttaa positiivisesti hiilensidontaan; tällä voi olla ilmastonmuutoksen ajankohtaisuuden vuoksi merkitystä poliittisessa päätöksenteossa.

Myös kaupunkiluontoon liittyvillä ekosysteemipalveluilla on suuri merkitys. Kaupungeista löytyy kaikkiin pääluokkiin kuuluvia palveluita. Niiden tunnistaminen ja huomioonottaminen on maankäytön suunnittelussa erittäin tärkeää.

Suomenkielinen käsite ekosysteemipalvelut on suora käännös englanninkielisestä termistä. Sana palvelu on nykyisin runsaassa  käytössä ja viittaa ihmisen suorittamiin palveluihin kuten luonto-, sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuitenkin käsite tarkoittaa luonnosta saatavia hyötyjä ja siksi ekosysteemipalvelut on käsitteenä huono – useat tutkijatkin ovat tätä mieltä. Käsitteestä ei voi koskaan tulla yleiseen kielenkäyttöön vakiintuvaa maallikoidenkin käyttämää sanaa. Tämä on valitettavaa asian merkityksen ja ajankohtaisuuden kannalta.

Ekosysteemipalvelut on vakiinnutettava, määritettävä, millaiset ihmisen ja luonnon suhteet ovat tärkeitä ja millaiseen kehitykseen pyritään. Ekosysteemipalveluiden huomioonottaminen voi auttaa ymmärtämään, miten tärkeää luonnon monimuotoisuuden ja sen tuottamien ekosysteemiprosessien säilyminen on ihmisen ja luonnon hyvinvoinnille. Kysymys on elämästä ja kuolemasta.

Monenlaisia ekosysteemipalveluita tuottava alue Hammastuntureilla

Matti Koponen