ELÄMÄ ON ULKONA outa.fi - yhteinen retkeilylehti

Mistä sait idean videoiden tekemiseen?

Olen tehnyt erinäköisiä elokuvia pienestä lähtien. Kuvasin aluksi Super-8 kaitafilmillä, 80-luvulla tein lyhytelokuvan 16-mm filmille yhdessä kaverini kanssa. Työskentelin Kuopion mediakeskuksella (aiemmin Kuopion videopaja) elokuvataideohjaajana 1987-1998. Vuosina 2006-2007 suunnittelin ja rakensin videopajan / mediakeskuksen Boitekongiin Rustenburgin kaupungin townshipiin (apartheidin aikana vakiintunut mustien asuinalue, vrt. Soweto) Etelä-Afrikkaan.

Varmaankin nämä pohjat vaikuttivat siihen, että siirryin aikuisiällä dokumentoivasta valokuvauksesta, multimedian kautta, lopulta takaisin videoiden tekemiseen. Videokuvauskaluston kehitys on lisäksi mahdollistanut kaluston kuljettamisen normaalin erävaelluksen mukana.

Yksi syy videoiden tekemiseen on myös se että televisiosta ei juurikaan tule sellaisia luonto-ohjelmia, joissa olisi vaeltajan näkökulma. Useimmiten luonto-ohjelmissa tunnutaan kuvaavan haaskalla olevaa petoeläintä...

Miten lähestyt videon tekemistä?

Valitsen ensin vaelluskohteen. Olen valinnut ne siten, että ensiksi kierrän kaikki pohjoisen kansallispuistot ja ns. lakisääteiset erämaa-alueet. Käymättä on vielä Tsarmitunturin erämaa-alue. Pitänee tehdä toinen kierros, kun en ole vielä saanut valittua selvää suosikkia. Olen tehnyt näihin alueisiin vähintään yhden, noin viikon mittaisen vaelluksen. Kaikista ei ole vielä videoita, mutta hyvällä alulla jo ollaan. Vaelluskohteeseen tutustun ensimmäiseksi kartan avulla. Kartta paljastaa useimmiten kiinnostavimmat kohteet, lisäksi on hyvä käydä läpi kaikki mahdolliset lähteet mitä alueesta löytyy. Mikä kelpaa vaellukseen, saa kelvata videolle.

Miten videon teko vaikuttaa vaellukseen vai ovatko ne filmausreissuja?

Videon tekeminen ja vaeltaminen on kompromissi. Kunnollisen videon tekeminen vaatisi paljon aikaa kuvaamiselle ja vaeltaminen edellyttäisi taas kulkemista. Usein olenkin vaelluksen aikana niin poikki, että en jaksa kuvata pätkääkään, jolloin video luonnollisesti kärsii. Kuvauskalusto pitää kantaa selässä tai kiskoa ahkiossa. Painoa kertyy lähes kymmenen kiloa ylimääräistä verrattuna vaellukseen ilman videokalustoa. Kuvaaminen vie oman aikansa vaelluksesta ja silloin kun muut lepäävät, videontekijä kuvaa ja lepo koittaa sitten kotona.

Fyysisen kunnon pitää olla hyvä, jotta jaksaa kuvata ja siksi käynkin joka päivä lenkillä (juoksemassa tai hiihtämässä). Kuvauskalustoa olen kuljettanut 130 litraisessa Bergansin rinkassa sulan maan aikana. Rinkka painaa kuvauskaluston kanssa niin paljon, että vaelluskaverin täytyy auttaa se selkään.

Onko kuvauksesta tullut nyt se vaelluksen lähtökohta?

Vaellus on lähtökohta, jota seuraa kuvaus. Haluan kuvata niitä paikkoja, jota ovat minulle mieluisia vaelluksella.

Mitä koet oppineesi videoiden tekemisestä?

Videoiden kuvaaminen erämaassa, ilman ulkopuolista apua, on oma maailmansa. Erämaa opettaa, kalusto on raskas kantaa ja väsyneenä pitäisi jaksaa kuvata. Kuvaaminen on vasta kuitenkin osa ohjelmantekemisen prosessista. Seuraavaksi alkaa kuvan leikkaaminen, spiikin kirjoittaminen ja jälki-äänittäminen, äänen leikkaaminen ja kaiken yhteensovittaminen. Kompromisseja on pakko tehdä, jotta ohjelman saa kasaan. Olen oppinut tekemään kompromisseja.

Mitkä ovat ne haasteellisimmat tavoitteet videoiden tekemisessä?

Pystyä kuvaamaan ilman ulkopuolista apua 30 asteen pakkasessa 18 kilometrin umpihankihiihdon ja teltan pystytyksen jälkeen. Kyllähän vaellusvideoiden haasteet monesti tulevat olosuhteista, kuten maastosta, kelistä ja kuljettavasta matkasta.

Mitkä herkkupalat ovat menneet ohitse? Mitä toivoisi että olisi saanut kuvattua, mitkä oli hilkulla?

Kameraahan ei saa hetkessä esille, joten lähes kaikki linnut ja nisäkkäät pitävät pilkkanaan. Jos ei ole haaskaa, niin on erittäin vaikea saada kuvattua mitään eläimiä varsinkin kun aikaa on rajoitetusti. Sumu peittää maiseman ja aivastuksesta kaikkoavat kaikki eläimet...

Onko videoita tulossa johonkin julkiseen esitykseen, elokuvafestareille tai luontokeskuksiin?

Videothan ovat julkisessa levityksessä internetissä. Saattaahan niitä olla tulevaisuudessa nähtävillä festareillakin jos ne kelpaavat sinne.

Kenelle ja missä mieluiten näyttäisit videosi?

Videoni on tarkoitettu kaikille, mutta varsinkin luonnosta ja erävaelluksesta kiinnostuneille. Internet on jakelukanavana hyvä.

Mikä mies, miten ehtinyt viime vuosina retkeillä noin paljon?

Olen lapinhullu, sen voin myöntää. Olen retkeillyt jo pienestä pitäen. Minulla oli pikkupoikana kota "erämaassa", jossa tuli vietettyä paljon aikaa ja lisäksi retkeilimme tuon tuosta. Jos on mahdollista päästä erämaahan, niin sitä on mahdoton vastustaa niin pienenä kuin isona.

Eikö videoita voisi saada isommillekin foorumeille?

Video-ohjelmani eivät ole tarpeeksi kiinnostavia TV-ohelmatuottajille. Yleisö ei halua tällaisia videoita TV:stä. Niissä ei tapeta ketään ja reissulta palataan hengissä takasin. Videoitteni ilmainen jakelu internetissä aiheuttaa toki kustannuksia, jotka pitäisi kattaa jotenkin. Toistaiseksi on ollut vain pelkkiä kuluja. Toivottavasti joskus saan jotain takaisin, mutta pelkästään kaupalliseksi ohjelmani eivät muutu.

Kerrohan varttuneesta retkikaverista Teuvostakin jotain.

Mietteitä vaeltamisesta ennen ja nyt, Teuvo:
"Ensimmäiset vaellukseni Lapissa tein perheeni kanssa yli 40 vuotta sitten, aluksi ”Käsivarren ” seutuvilla. Mieleen on jäänyt erityisesti nuorimmaisemme silloin 2-vuotiaan hillitön ravaaminen Kilpisjärven matkailumajamajan ravintolasalia edestakaisin kädet selän takana kuin vanhoilla ukoilla – pitkän automatkan jälkeen. Mitään erityisiä retkivälineitä ei ollut. Itselläni oli jonkinlainen rinkka, johon kaikki 6 -henkisen perheen vaatteet ja eväät sullottiin miten sattuu.

Uusi teltta oli kuitenkin hankittu ja sen piti olla sateen kestävä. Mutta aamu valkeni ja unet kaikkosivat kun vesinorot luikertelivat jopa makuupussin sisään... Illalla teltta oli hätäisesti pystytetty tuntemattoman tunturin laelle ja vasta aamun valjetessa kompassin avulla tunnistin paikan."

Teuvon retkimuisteluista saamme lukea / kuulla lisää seuraavassa Outassa.

Jouni palaamassa hiihtolenkiltä vuonna 2006, pakkasta 27 astetta.