Ihminen nimen takana - Yrjö Metsälä

Kilpisjärven juhannushiihtoperinteen käynnistäjä

Kilpisjärven juhannushiihdoilla on monivuotiset perinteet, ensimmäisen kerran ne järjestettiin jo kesällä 1946. Sittemmin tapahtumat ovat laajentuneet ja mukaan ovat tulleet juoksu, suunnistus ja kävely. Koko prosessin alkuunpanijana oli Kilpisjärvellä kuusi vuosikymmentä eräoppaana ja valokuvaajana vaikuttanut Yrjö Aaponpoika Metsälä.

Aivan varmaa syytä juhannushiihtojen aloittamiseen ei tiedetä, mutta kerrotaan Yrjön kyllästyneen turistien jatkuvaan ryyppäämiseen, minkä vuoksi hän päätti tehdä jotakin erilaista. Yrjö otti mukaansa muutaman matkailijan, etsi sopivan lumisen paikan ja järjesti ensimmäiset kilpailut. Siitä se sitten lähti eteenpäin! Ainoa jälkipolville säilynyt kirjallinen merkintä kyseiseltä juhannukselta on Lempi Laineen kirjoitus Yrjön vieraskirjaan: “Sitten joskus vanhana saamme muistella tätä Kilpisjärvellä käyntiä ja Juhannusta 1946. Kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa!” Teksti sisältänee, vapaasti tulkittuna, viittauksen myös ensimmäisiin juhannushiihtoihin. Yrjön jäämistössä on lukuisia juhannushiihtoihin, Saanan juoksuun yms. liittyviä palkintoja, jotka osoittavat hänen itsensäkin osallistuneen niihin monen monituista kertaa.

Yrjö ei tiettävästi juonut pisaraankaan alkoholia elämänsä aikana, mutta kuten Asko Kaikusalo muistosanoissaan mainitsi: “Yrjö eli elämänsä syntymähumalassa”. Yrjön absolutismin perusteista ei ole varmuutta. Hänen jäämistöstään on löytynyt kaksi kirjapalkintoa Keuruun Huttulan kansakoulun raittiuskilpakirjoituksista vuosilta 1928 ja 1930 - oliko näillä vaikutusta hänen elämänsä kulkuun, ei tiedetä, mutta lopputulos tunnetaan.

Keuruulta Kilpisjärvelle

Yrjö syntyi 9.5.1919 Keuruun Ampialan kylässä Rikhard Abraham Metsälän yksitoista lapsisen perheen kuudentena vesana. Työnteon Yrjö aloitti heti toisella kymmenellä käytyään kuusi luokkaa kansakoulua. Kiinnostus valokuvaukseen alkoi myös varhain, sillä hän osti ensimmäiseksi kamerakseen Kodak-merkkisen laatikkokameran jo syksyllä 1933. Myöhemmin arsenaali vahvistui ja Yrjö siirtyi Rolleiflex`in käyttäjäksi.

Alunperin Yrjö haaveili rautatieläisen urasta, sillä hän aloitti asemamiesharjoittelijana vuoden 1938 alusta Haapamäen-Pieksämäen rata-osalla. Sota muutti niin hänen, kuin monen muunkin aikalaisensa suunnitelmia. Viisi vuotta rintamalla sekä kaksi haavoittumista, joista toisen seurauksena hän kantoi luotia vasemmassa hauiksessaan loppu iän. Reservin kapteeniksi hänet ylennettiin 1978.

Sodan päätyttyä Yrjö hakeutui Lappiin aluksi Rovaniemelle rajavartioston toimistovirkailijaksi. Saksalaisten peräännyttyä Käsivarresta huhtikuussa 1945 hänet siirrettiin Kilpisjärvelle, jonne avattiin rajavartioston toimipiste. Vajaan kahden vuoden kuluttua vaihtui työ tullimieheksi Kilpisjärvellä. Nämä tehtävät eivät kiinnostaneet vuotta kauempaa, vaan veri veti tunturiin. Yrjö suoritti liikunnanohjaajakurssin Vierumäen urheiluopistossa 1940 –luvun lopulla ja palasi Kilpisjärvelle Suomen Matkailijayhdistyksen palvelukseen.

Kilpisjärven sodan jälkeisen urheilutoiminnan Yrjö käynnisti aluksi Voimistelu ja Urheiluseura Karessuvannon Kotaveikkojen alaosaston nimissä ja oli muutamaa vuotta myöhemmin perustamassa nykyisin paikkakunnalla toimivaa Saana-Veikkoja. Omatoimisuuteen ja liikunnanohjaaja taustaan pohjautuen paikkakunnalla kokeiltiin lähes kaikkia tunnettuja urheilulajeja. Kilpailuvietti muuttui melko pian turistien opastamiseen Yliperän tunturialueen luonnonkauneuteen sekä sen historian tunnetuksi tekemiseen. Sadannen Haltin matkansa hän teki huhtikuussa 1972. Yrjö oli verraton tarinankertoja ja yhtenä osoituksena siitä, hän julkaisi Lapin aiheisen kirjoitelma ja kuvateoksen ”Tarujen tunturit” yhdessä Asko Kaikusalon kanssa.


Kun ensimmäinen lappalainen, Aslak Juuso, kutsuttiin Presidentin linnan Itsenäisyyspäiväjuhliin joulukuussa 1957, otti hän mukaansa oppaakseen Yrjön. Tämä kuvannee hänen luonnettaan ja suhdettaan Käsivarren alkuperäisasukkaisiin.

Legendaarisen maineen hän loi tunturioppaana ja sai lukuisan ystäväjoukon, joka muisti häntä käynneillään vielä Yrjön siirryttyä Kilpisjärven Jänölä -mökistään Enontekiön Hettaan vanhuudenpäiviään viettämään. Hän halvautui parisen vuotta ennen kuolemaansa ja joutui viettämään viimeiset vuotensa liikuntakyvyttömänä Muonion terveyskeskuksessa. Hänen valokuvansa olivat ja ovat edelleen arvostettuja luontokuvia. Yrjön jälkeensä jättämä kuvakokoelma sisälsi kymmeniä tuhansia valokuvia, negatiiveja, dioja, kaitafilmejä, ym. yhteispainoltaan 390 kg. Kuolinpesä lahjoitti kokoelman Lapin maakuntamuseoon, Arctiaan Rovaniemelle, jossa niistä on tekeillä pysyvä näyttely. Kuvissa on ikuistettu Yliperän maisemat ja ihmiset aikakautena 1945 -1993, ajanjaksolta ei ole muita merkittäviä, ainakaan näin laajoja dokumentteja.

 

Jänölä edestä ja takaa

 


Viimeinen leposija

Saanalle satoi lunta Yrjön kuolinaamuna kesäkuussa 2000. Sukulaiset veivät hänen tuhkansa Saanan huipulle tunturituulien vietäväksi, jotta hänen maalliset jäännöksensä jäisivät sinne, missä hän mieluusti aikansa vietti. Uskonkin Yrjön olevan omalla tavallaan "hengessä mukana" nykyisissä ja tulevissa juhannustapahtumissa.

Sakari Metsälä, Yrjön veljenpoika

P.s. Olen kiinnostunut Yrjöön liittyvistä tarinoista ja hänen julkaisemistaan postikorteista. Minulla on luokkaa 25 erilaista itselläni.
Jos joltain löytyy lisää postikortteja niin yhteyttä voi ottaa osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. .