Metsän on sanottu olevan oleellinen osa suomalaisuutta. Aina metsä on antanut suojaa, turvaa, ruokaa, energiaa... metsän on uskottu jopa olevan yliluonnollisen asuinpaikka. Metsän käyttö ja suhtautuminen metsään on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Yhä tärkeämmiksi ovat tulleet metsästä saatavien hyödykkeiden, puun, tervan, riistan, marjojen, sienten ym. lisäksi luontoarvot, kulttuuriarvot ja muut henkiset arvot. Metsä sinänsä on jopa itseisarvo nykyisenä jälkiteollisena aikana.

Miten metsä koetaan ja mitä se merkitsee nykyihmiselle? Suomalaisten suhdetta metsään on tutkinut Kaisa Johto Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden laitokselle tekemässään uskontotieteen pro gradu -työssä. Tutkimuksen lähteinä ovat olleet metsäaiheisen Aarre-lehden Minun metsäni -kirjoituskilpailuun lähetetyt 131 tekstiä. Kirjoituskilpailussa annettuina tehtävinä oli kaksi asiaa: Mitä metsä sinulle merkitsee? ja Mikä on rakkain tai haikein metsään liittyvä muistosi? Mitään muuta kirjoitusten sisältöä ohjaavia vihjeitä ei kirjoittajille annettu. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mitkä ovat tärkeimmät ja merkityksellisimmät metsäkokemukset.

Tutkimuksen tulokset kiinnostavat retkeilijää. Metsä on suomalaiselle:

Ravitsija: Marjastus ja sienestys ovat tärkeitä ravinnon kannalta, mutta niillä on myös merkitystä virkistyksen antajina ja sosiaalisina toimintoina yhdessä perheenjäsenten ja tuttavien kanssa. Samalla opitaan tuntemaan metsää ja voidaan saada mieleenpainuvia kokemuksia. Muuan kirjoituskilpailuun osallistunut kirjoittaa: ”Rinteessä on mustikkapaikkamme, jossa kulkiessamme ja kumarrellessamme olemme äitini kanssa kerryttäneet talvivarastoa ja puhuneet paljon.”
Työllistäjä: Metsän ja sen tuotteiden merkitys kansantaloudelle on Suomessa suurempi kuin missään muussa teollisuusmaassa. Metsästä saadaan ainespuuta, siellä tehdään raivaustöitä,  istutuksia, polttopuuta ja lisäksi sieltä saa soraa, malmeja ja mineraaleja. Metsä työllistää ammattilaisia, metsänomistajia perheenjäsenineen sekä harrastajia.
Liikuttaja ja leikittäjä: Suomalaisten suosituin harrastus on kävely luonnossa. Joka neljäs kirjoituskilpailuun osallistunut mainitsee ulkoilevansa metsässä. Moni metsästää, retkeilee tai liikkuu muuten vain metsässä. Luonnontilainen tai hyvin hoidettu metsä mainitaan miellyttävimmäksi ympäristöksi. Lapsille metsä on satumaisiin seikkailuihin johdatteleva leikkipaikka. ”Teen pikkumetsän laakealle kivelle leikin. Aitaan käpylehmille laitumen. Sammaleesta ja heinistä ne saavat ruokaa. Viereiseltä isolta kiveltä näkee pihalle asti. Se on hippaleikin turva.”
Luontokokemusten lähde: Metsä tarjoaa suomalaisille sykähdyttävimmät luontokokemukset. Metsä antaa suojelevan pakopaikan, kun arki ahdistaa. Sekä luonnontilainen että hoidettu metsä voidaan kokea kauniiksi. Metsänomistajatkin arvostavat metsässä taloudellisten seikkojen lisäksi maiseman kauneutta, hiljentymismahdollisuutta ja luonnonsuojelua.
Kulttuurin ja taiteen lähde: Kirjallisuuteen, kuvataiteeseen ja musiikkiin metsä on antanut ja antaa tunnetusti monenlaisia virikkeitä. Kivi, Leino, Järnefelt, Sibelius ja monet muut tunnetut taiteilijat ovat saaneet innoitusta metsästä. ”Metsän tyttö tahdon olla”, toteaa yksi kilpakirjoittaja.
Hiljentymisen ja rauhoittumisen paikka: Entisaikaan metsä nähtiin pelottavana. Nykyään on toisin: metsässä voi kokea virkistävää yksinolemista, ja siellä voi jättää taakseen kaupungin kiireen, siellä voi mietiskellä ja hiljentyä. Kiireettömyyttä ja rauhaa jokainen tarvitsee. ”Oma hiljaisuuden retriitti on oma metsä, jossa saan samoilla ja tarkkailla luonnon kulkua. Kiireettömästi.”
Voimauttava ja lohduttava paikka: Luonto ja siellä liikkuminen koetaan voimaa antavaksi ja lohduttavaksi silloin, kun omassa elämässä on vaikeaa. ”Nyt alkoi vihdoin lenkkeilyn aika joka suuntautui tietysti metsätielle. Voi miten paljon metsä antoi väsyneelle, ressaantuneelle, ihmiselle. Joskus olin hyvin väsynyt lenkille lähtiessä. Jopa niin väsynyt, että välillä täytyi levätä, etsiä ison vanhan viisaan kuusen, jonka runkoon selkäni nojasin. Suljin silmät, hengitin syvään ja kuuntelin ihanaa huminaa isojen kuusien latvoissa, joka oli kuin kaunista musiikkia. Hengittelin raikasta ilmaa ja rentouduin. Kotiin tultuani taas huomasin kuinka olin virkistynyt ja väsymys oli poissa.”
Pyhä tila: Metsä on nykyäänkin monelle suomalaiselle pyhä paikka. Metsä on jotain, mikä erottuu tavallisesta arkielämästä ja -ympäristöstä. Metsä ei ole aina läsnä jokapäiväisessä elämässä, vaan sinne täytyy erikseen suunnata. ”Korkeat, suorarunkoiset mäntyjen kyljet kuulsivat aamunkajossa jotenkin jumalallisen mahtavilta, mutta kuitenkin rauhoittavan turvallisilta, miten pieneksi, mutta taasen toisaalta suureksi ihminen tunsikaan itsensä niiden juurella hiihdellessään.”

Metsän muuttumisessa nähdään myös uhkaa. Itselle tärkeän metsän häviäminen aiheuttaa tuskaa, juuri kukaan ei halua avohakkuita lähimetsään. Kyse on siitä, että tutun metsän kaataminen uhkaa omaa itseä. Tuossa metsässä vietettyjen hetkien ja elämän koetaan häviävän, ikäänkuin jokin vieras paha voima vahingoittaisi sekä metsää että henkilöä itseään.

Tutkimuksensa yhteenvedossa Johto kirjoittaa: ”Vaikka metsän suurin merkitys onkin rauhoittavan paikan tarjoamisessa ja luontoelämyksen kokemisessa, mennään metsään yleensä tekemään jotakin. Retkelle napataan mukaan marja- tai sienikori. Kirjoituskilpailuun vastanneista moni osallistui myös tavalla tai toisella metsätöihin. Metsä on myös suosittu lenkkeily- tai retkeilypaikka. Fyysisen voimainponnistuksen kautta saavutettu metsänautinto koetaan vielä suuremmaksi ja merkityksellisemmäksi kuin ′vain′ metsässä sellaisenaan ilman muuta tointa vietetyt hetket. Metsä ympäristönä saa ihmisen keskittymään. Metsäkuvauksissa tuodaan esille yksityiskohtia maastossa. Oman osansa huomiosta saavat myös metsän äänet ja tuoksut, jotka koetaan maiseman ohella rauhoittavina. Suomalaiset menevät metsään kohdatessaan vaikeuksia. Se toimii pakopaikkana, kun elämässä tulee vastoinkäymisiä. Metsän rauha lohduttaa ja tuottaa ihmisille ratkaisuja ongelmiin. Metsän tarjoama mielenrauha koetaan tärkeäksi, sillä sen avulla koetaan voitavan saavuttaa tasapaino elämässä.”

Kaisa Johdon tutkimuksen tulokset sopivat hienosti retkeilijän kokemuksiin. Retkeilijähän menee luontoon saadakseen sieltä rauhoittavia, esteettisiä kokemuksia ja hakemaan voimaa edessä oleviin arkisiin askareisiinsa. Lienee myös pääteltävissä, että ainakin osa metsään liittyvistä kokemuksista on löydettävissä muistakin tyypillisistä retkeily-ympäristöistä, tuntureilta, vaaroilta, järvenseliltä ja mereltä, kotoista lähiluontoa unohtamatta.

 

Voimaa antavaa metsää (Kuva Tuire Jalaskoski)


Tämä kirjoitus perustuu seuraaviin lähteisiin:
Aarre 10/2010
Björn, Ismo: Kaikki irti metsästä, 1999
Johto, Kaisa: Minun metsäni. Metsäkokemuskertomukset metsän merkitysten kuvaajina, 2010



Matti Koponen