Heinäkuussa 2009 olin vaeltamassa kahden kaverini kanssa Kebnekaisella. Ruotsin tunturien jylhyys teki heti vaikutuksen. Vaellus kesti noin viisi päivää ja Kebnekaisekin päästiin huiputtamaan. Sää oli pahimmillaan pientä sadetta, mutta pääasiassa aurinko paistoi. Lähtö ja paluupisteenä toimi Nikkaluokta-niminen kylä, joka sijaitsee 65 kilometrin päässä Kiirunan kaupungista.

 

 

Kebnekaisen lähellä on tunturiasema, jossa on majoitusmahdollisuus ja ravintola. Matkaa Nikkaluoktasta tunturiasemalle on noin 18 kilometriä polkua pitkin. Merkityillä poluilla on helppo aloittelevien vaeltajien kulkea. Retkeilijöitä on paljon ja rauhaa kaipaavalle Kebnekaisella voi tulla tungosta. Kuitenkin heti poluilta poikettuamme ihmisiä ei juurikaan näkynyt ja saimme vaeltaa rauhassa. Joskin suosittujen polkujen läheltä voi vielä löytää paljon kulkijoita.

 

Myös karttaan merkitsemättömiä polkuja on useita. Erästä polkua kulkiessamme jouduimme jyrkkään rinteeseen, koska Ruotsin kartoissa ei ole merkitty jyrkänteitä. Louhikossa polku katosi, mutta reittiä oli hieman merkitty kivikasoilla. Harkitsimme jopa kääntymistä, mutta jatkoimme kuitenkin ja pääsimme rinteen ylös.

Kebnekaisen huippu on käymisen arvoinen paikka, jos vain keli sattuu olemaan hyvä niin kuin meillä oli. Korkeanpaikankammon omaavalle huipun kapeus saattaa olla ahdistavaa, ja itse en kovin pitkään siellä viihtynyt. Ylätasanteelta on kuitenkin hienot näkymät, joskin pohjoiseen ei voi katsella kuten huipulta. Matkaa kertyy kuitenkin paljon, jos ottaa huomioon myös korkeuserot, joten aikaa huiputukseen kannattaa varata päivä.

Kebnekaise tarjoaa helposti tavoitettavan huipun ja jylhiä maisemia, mutta erakkoluonteista voi vaeltajien määrä alkaa ahdistaa. Alueella kulkee suosittu Kungsleden-polku, mutta poluttomilla alueilla on vähemmän liikennettä.

Joonas Paljakka