Lehdet 2011

Periaatteen retkisisko

On pari päivää aikaa lähtöön Paistuntureille ja nostan sukset varastosta ulos. Hyvältä näyttää, otan vaan kaapista purkin pikapitoa mukaan. Yllätys, litku olikin vuoden aikana muuttunut klöntiksi purkin pohjalle. Mutta ei hätää, urheilukauppa on vielä auki. Kaupassa myyjä katsoi pitkään kun kyselin, missä teidän suksivoiteet piilottelee?

Varastossa jo, vai niin, saisko kuitenkin purkin parasta pitolitkua? Myyjä tarjosi myös teippiä. Mieskin vieressä yritti jotain teipin puolesta...ei, periaatteesta en ota teippiä, se suttaa, kerää kaiken rojun suksenpohjaan jne. jne. Kyllä se litkukin piti viime vuonna. Näin jälkikäteen voin kyllä epäillä, että pitikö sittenkään, en vaan muistele moisia pikkuasioita.

Aisat ja vetovyö, kas, niitit ovat omasta vyöstä osin irti, siispä miehen vyöllä matkaan. Kyllähän ne piti jo edellisen reissun jälkeen korjata mutta jäi sitten.

Mutta tärkeimmät asiat ovat kuitenkin reilassa, kuten suklaaherkku ja juustot, molemmat makuupussit jne. Olen lähtenyt hiihtovaellukselle myös ilman makuupussia joskus, mutta ilman suklaata ja juustoja en koskaan!

Pitkä bussimatka ensin Saariselälle, ja siitä toimituksen kuljetuspalvelun avulla lähelle Mantojärveä, siellä Maria jo odottaakin tienposkessa. Tieltä on parin km:n tiukka nousu tunturiin uraa pitkin, ei pitovaikeuksia, kummisaappaat pitää hyvin. Seuraavana päivänä taas melko lyhyt pätkä ilman pahoja nousuja. Kaikki on vaan niin loistavaa. Tosin Maria hiukan katselee perässä ahkioni  vemputtavaa menoa. Ehkä suksi välillä lipsuukin, mutta ei haittaa, vielä. Laitan pikapitolitkua. Loppupäivästä lipsuu enemmän ja enemmän. Onneks riittää pitoa reisissä, kyynerpään ja olkapään välissä. Kämpällä Maria tarjoaa teippiä. Ei tässä mitään, kyllä pärjään, laitan lisää rodea ja litkua.

Edessä on kolmas hiihtopäivä ja matkaa kohtuullisesti. Suksi luistaa loistavasti, kunhan on alamäkeä. Alkumatkasta Maria ehdottaa vielä, että jos palataan kämpän lämpöön laittamaan teipit. Mutta minä olen periaatteen nainen. Kun olen teipit kaupassa hylännyt, niin näillä mennään. Sitäpaitsi en voi ottaa vastaan viimeisiä teipinpätkiä, jotka voivat olla Marialle vielä tarpeen.

Niinpä tämä periaatteen nainen lisää litkua ja rodea joka tauolla, tamppaa pienetkin mäet ja loppupäivästä jo tasamaatkin. Onneksi ei ole vastatuuli, se olisi lennättänyt akan takaisin edelliselle kämpälle.

Jotta periaatteen naisen saa tajuamaan tyhmyytensä, häntä on hiihdätettävä pieni ylimääräinen lenkki räntäsateessa, kiitos Maria! Kämpälle päästiin kuitenkin illalla, eikä ole mitään vastuksia joita ei tervasnapsi, suklaa ja juusto korvaa. Seuraavana aamuna alkoi vähitellen periaatteet murtua. Maria sai vihdoin tahtonsa läpi, ja suksiin laitettiin pätkät teippiä.

Vau, tällaistako se hiihtäminen olikin? Totta, näinhän sitä noustaan tunturia ylös suoraan ja rennosti. Mutta ahkio kuulemma vemputtaa edelleen. Hiihdellessä tulin siihen tulokseen, että miehen vyössä aisat ovat kauempana toisistaan, ja tulevat siten väärään kulmaan. Minua vemputus ei haittaa, lähinnä kosmeettinen haitta - takana  tulevalle!

Niin, mitä tästä opimme? Ainakin sen, että varusteet kannattaa laittaa kuntoon heti reissun jälkeen eikä jättää odottamaan viimetippaa. Periaatteistaan kannattaa joskus luopua, ihan oman edun ja hiihtomukavuuden vuoksi. Toki ilman teippejäkin löytyy pitoa, mutta omissa suksissani tulee olemaan ensi kaudella kolmessa rivissä teippiä. Oman vetovyön niittaan kuntoon jo ennen tulevaa talvikautta.

Vuodatustani ei pidä ymmärtää niin, että olisi ollut jotenkin hankalaa ja vaikeaa, ei suinkaan! Pääsiäisvaellus Paistuntureilla oli aivan huippuhieno!


Jos ei ole lumella pitoa, voi aina yrittää pälvellä. Hiukan vaatii kuitenkin voimia jotta ahkio liikkuu.


Tuire

Pääsiäisvaellus kokonaisuudessaan