Joutsijärven kierros 26-28.7.2005

Retkikeskus Sataseitti

Heinäkuun käydessä viimeistä viikkoa löysin itseni Satakunnan sydämestä. Seisoskelin Retkikeskus Sataseitissä kuuntelemassa päivystävän retkineuvojan loputtomalta tuntuvaa puheripulia, tältä unkarilaisella nuorelta mieheltä eivät jutut tuntuneet loppuvan. Minä ja isäni hitaina hämäläisinä ei keretty edes suuta aukaista, tarpeelliset ja tarpeettomat tarinat kuultuamme heitimme rinkat selkään lähdimme Joutsijärveä kiertämään.

Sataseitistä reitti kuljeskeli metsäpolkuja, kunnes ylitimme Joutsijoen ja saavuimme Kolimaansuon luonnonsuojelualueelle. Joen ylityksen jälkeen oli pätkä hiekkatietä kunnes sivuutimme leirikeskuksen. Reitti seuraili hetken Joutsijärveä, kunnes suuntasimme taas hämyisten salomaiden syliin, metsäpolkuja ja soita pitkin. Puron ylityksen jälkeen löysimme suolta hillaa, joita napsimme pieneksi välipalaksi.

Suon jälkeen oli pari kilometriä metsätaivalta ja saavuimme Rekitaipaleenjärven nuotiopaikalle ja pidimme evästauon. Sää oli koko päivän pysynyt uskollisesti poutaisena ja lämpötila parinkymmenen vaiheilla. Evästeltyämme jatkoimme matkaa kohti kolmen kilometrin päässä olevaa Hiivaniemen laavua, jossa olimme päättäneet yöpyä. Rekitaipaleenjärveltä reitti suuntasi Joutsijärven helmoihin, järven huomassa pysyttelimme aina laavulle asti, jonne tehtiin kilometrin pisto reitiltä. Hiivaniemen laavu tervehti meitä yksinäisenä ja rauhallisena. Kuumana kesäpäivänä olitiin talsittu kymmenisen kilometriä ja oli mukava heittää rinkka selästä, pulahtaa uimaan, jonka jälkeen sapuskan laittoon.

Hiivaniemen laavu

Loppuilta oli mukava istuskella ja kuunnella salomaiden satakielien konserttia. Saimme pienen sadekuuron niskaamme illan aikana. Uni ei ensin meinannut tulla, mutta vähitellen alkoivat päivän rasitukset painaa silmäluomen kiinni ja vaivuimme nukkumatin suloiseen huomaan.

Satakielten aamukonsertto antoi suloisen aamuherätyksen. Aamukahvin ja puuron jälkeen keräsimme tavarat kasaan ja jatkoimme matkaa. Kahden ja puolen kilometrin päässä oli Kulhan laavu, jossa kävimme pyörähtämässä. Kulhasta eteenpäin reitti oli kivikkoista ja merkinnässä puutteita sekä polku olisi kaivannut raivausta.

Kulhasta lähdettiin taas metsien syliin, ensin Kulhansuon yli, sitten lähes kuusi kilometriä synkkää ja kivistä metsätaivalta, välissä suon ylitys, saavuttiin takaisin Joutsijärven huomaan Kronkiston tulipaikalle, jossa pidettiin juomatauko ja tavattiin myös pitkästä aikaa muita kulkijoita, edelliset Rekitaipaleenjärvellä reitin alkupäässä. Kronkistosta oli puolentoista kilometrin kivinen taival Kakkurin laavulle, jossa ajateltiin pitää ruokatauko, mutta vähän ennen laavua saimme sadekuuron niskaamme ja tyydyimme jäämään odottamaan sateen loppumista.

Kakkurista oli kilometrin rykäisy Sisälmystenlahden tuvalle, missä laitoimme sapuskat ja keitimme kahvit. Isän jäädessä päiväunille tuvalle, lähdin käväisemään kahden kilometrin päässä olevalla Kustaan savupirtillä. Todella kivisen ja synkän korven keskelle oli Kustaa pirttinsä rakentanut. Savupirtiltä kaksi kilometriä oli sodanaikainen käpykaartilaisten korsu eli sotaa pakoilleiden piilopaikka.

Palailin takaisin tuvalle ja jatkettiin matkaa kohti Tuurunkankaan tupaa, jossa päätettiin viettää seuraava yö. Reitti jatkui järven lähimailla, soita ja metsäpolkuja, tämä reitin osuus oli mukavakulkuisin koko reitillä, kangasmetsiä ja pitkospuita. Puolessa välissä Turkinkankaalla pidimme juomatauon. Tuurunkankaan tuvalla oli jo tullessamme porukkaa ja illan mittaan se oli aivan täynnä. Tuvalla iltasapuskat ja järvessä pulahdus sekä turinointia kanssakulkijoiden kanssa ja sitten alkoi päivän rasitukset painaa raskaina jäsenissä ja painuimme tuvan lavereille nukkumaan.

Tuurunkankaan tupa

 

Heräsimme kuuden tienoilla, söimme aamupalan ja jatkoimme matkaa. Heti alkuun oli pari vaijeriveneylitystä, jonka jälkeen metsäpolkuja ja metsäteitä tasaisesti. Välillä oli muutama suo, sitten saavuttiin nuotiopaikalle, jonka nimi oli osuvasti Pitkäniemi. Paikka on nimensä veroinen, pitkä, kaunis, melkein keskelle Joutsijärveä ulottuva niemi. Pidimme niemessä urheilujuomatankkauksen ja uintitauon, sitten jatkoimme matkaa kohti lähtöpaikkaa Sataseittiä, jonne oli matkaa neljä ja puoli kilometriä.

 

Pitkäniemi

Pitkästäniemestä jatkoimme taas salomaiden polkuja. Ennen Sataseittiä pysähdyimme vielä mallileirialueelle, jonne oli paikallisen metsäopiston toimesta tehty niliaitta, hirsikota, kaksipuoleinen laavu ja hirsikammi. Sitten oli enää parin kilometrin loppurykäisy ja Sataseittiin ja Joutsijärven kierros oli kierretty. Sataseitin unkarilaisnuorukainen oli jos mahdollista vieläkin puheliaampin kuin lähtiessä. Meitä taasen päivän rasitukset painoivat ja ajatukset olivat jo kotikonnuilla. Heitimme hyvästit Satakunnan salomaille tai ehkä joskus palaisimme.

Tapio