Jo 1960-luvulla kiinnostuin silloisen partiojohtajani innoittamana radioista. Harrastimme ns. ”kettujahtia”, jossa maastoon on piiloitettu näkymättömiin ”kettuja” eli pieniä lähettimiä, jotka antavat omaa kutsuaan automaattisesti. Ne suunnitaan erityisellä suunnistusvastaanottimella. Toimintaa harrastetaan nykyäänkin maailmanlaajuisesti. Suunnistaminen ei vaadi lupia, mutta lähettimet kyllä.

Suoritin radioamatööritutkinnon joskus 70-luvulla, ja siitä lähtien kohdallani ovat radioamatööritoiminta ja retkeily liittyneet saumattomasti yhteen. Tutkinto nykyisellään ei ole sen vaativampi kuin esim. autokoulu, ja uusia radoamatöörejä onkin joukkoomme tullut ilahduttavasti.

Suomessa meitä on n. 5000, ja koko maailmassa muutama miljoona. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteys käytännössä muodostuu koska tahansa johonkin päin maailmaa.

Viranomaiset, (sisäasiainministeriön pelastusosasto), ovat hyödyntäneet radioamatöörien verkkoa jo useana vuonna TURVA-harjoituksissa. Näiden harjoitusten skenaariona on ollut yhteiskunnan kaikkien sähkö- ja viestijärjestelmien täydellinen kaatuminen. Tällöin olemme välittäneet elintärkeisiin paikkoihin viestejä lähinnä viranomaisten kesken, mutta radioamatöörien verkossa. Viime tapaninpäivä antoi viitteitä siitä, että skenaario ei olekaan niin mahdoton. Kuuntelin kymmeniä radioamatööriasemia ympäri Suomea, ja he kertoivat, että täältä ovat sähköt poikki, eikä mikään muukaan tominut.

Viime vuosina kerhomme muutamat jäsenet ovat ”menneet metsään”! Olemme pystyttäneet radioaseman jollekin autiotuvalle, laavulle tai saareen, myös majakat ovat suosittuja.

Joku aika sitten vietimme rauhaisan iltapuhteen Kullaan Joutsijärvellä Kustaan savupirtillä kolmeen pekkaan. Ensimmäisenä puuhana oli heittää antenni kahden männyn väliin.

 

 

Sitten radio valmiuteen ja kuuntelu päälle, ensimmäinen kutsu eetteriin ja siitä se alkoi.

 

 

Yhteyksiä tuli ympäri Suomea! Oikeastaan huutomerkki on tarpeeton, tämä kun on meille rutiinia. Mutta aina välillä tulee miettineeksi sitä, että vaikka käyttämämme teho reppuradioissa on joitakin watteja, tai jopa vähemmän, viimeksi rakentamani sähkötysradio toimii vain 0,6 W:n teholla, yhteydet tuhansienkin kilometrien päähän muodostuvat vaikka maailmassa ei olisi mitään muuta sähköistä infrastruktuuria pystyssä. Itse asiassa toimivat jopa paremmin, nykyiset sähkölaitteet ovat pahoin saastuttaneet ”eetterin”.

Joutsijärvellä siirryimme välillä kodan puolelle nokeamaan makkaroita ja juomaan kunnon pakkikahvia. Ja kertomaan huimia, ja voimakkaasti väritettyjä juttuja itse kunkin nuoruudesta ja muista seikkailuista.

 

 

Jotkut kalastavat retkillään, jotkut puuhailevat jotain muuta, tämä on minun, ja monen muun oheisharrastus, jonka ylläpito palvelee omalla tavallaan yhteiskuntaa. Olen monesti ollut yhteydessä johonkin vanhempaan amatööriin, joka kuullessaan sijaintipaikkani, QTH, on lähes liikuttunut kun muistelemme yhdessä paikkoja joissa hänkin on, usein kymmeniä vuosia sitten vaeltanut.

Aivan samalla tavalla vaeltajien erityistaidot tulevat avuksi jos joku katoaa erämaahan, silloin on arvaamattoman paljon apua kokeneista ja itsenäiseen liikkumiseen pystyvistä ihmisistä, jotka tuntevat erämaan.

Radiokutsuni on OH1FU. Se on telehallintoviranomaisen antama, ja kaikkien maailman valtioiden telehallinnot voivat sen perusteella tunnistaa minut katuosoitetta myöten. Kursseja järjestävät paikalliset radioamatöörikerhot, tai sitten voi itse opiskella Suomen radioamatööriliiton (SRAL) opiskelupaketin avulla, ja suorittaa kokeen telehallintoviranomaisen valtuuttamalle henkilölle. Eikä se ole vaikea.

 

Matti Ampio

OH1FU