Tunturin huipulle käveleminen, kiipeäminen, nouseminen tai kapuaminen eli tunturin huiputtaminen tahi valloittaminen voi olla yksi vaelluksen päämääristä. Huiputtaminen on systemaattisempaa, jos keräilee tietyntyyppisiä huippuja jonkin listan mukaan kuten esimerkiksi Seitsemän huippua eli mantereiden korkeimmat huiput. Maailmalla tätä harrastusta kutsutaan termillä peak bagging. Tässä jutussa listataan Suomen korkeimpia tuntureita tunturihuiputtajia eli huippujen keräilijöitä varten.

Skotlannissa munroksi kutsutaan 3000 jalkaa (914 m) korkeaa itsenäistä vuorta, joista korkein on Ben Nevis 1344 metriä eli aika lailla Haltin korkuinen. Niitä on 283 kpl (elokuu 2012, the Scottish Mountaineering Club -nettisivu). Lisäksi on satoja muita 3000 jalan huippuja. Tarkkaa määritelmää munrolle ei ole, vaan munroksi hyväksyminen perustuu matka-aikaan ja korkeuseroon; peakbagger-sivuston mukaan pienin korkeusero on 55 m ja valtaosalle yli 100 m. Ns. Corbett-huippujen (2500-3000 jalkaa) määritelmänä on 500 jalan (152 m) korkeusero (prominenssi). Suomen munro eli ysisatanen voisi siis olla yli 900 metrin huippu, kun korkeusero naapuriin on yli 100 metriä. Alla olevassa taulukossa on lueteltu tämän määritelmän mukaiset Suomen munrot ja niiden sivuhuiput, jos niille on yli 20 metrin nousu ympäristöstä. Sivuhuiput ovat joko samalla munrolla tai sen vaikutuspiirissä eli välissä oleva korkein sola ei mahdollista yli 100 metrin nousua. Lisäksi kursiivilla on esitetty joitain alle 20 m nousun sivuhuippuja. Lisäksi on listattu muutamia reitin varrelle osuvia alle 900 m huippuja kaarisuluissa. Munroja löytyi 27 kappaletta, ja muita yli 20 nousumetrin 900 m huippuja 53 kappaletta. Munrot ja muut huiput löytyvät alla olevasta taulukosta ja oheiselta kartalta. Kartalle on merkitty eri lailla tonnisataset, tonniset, ysisataset ja muut, sekä listan mukaiset munrot. Lähteenä käytetty Retkikartta.fi -palvelua, elokuu 2012.

Munrojen huiputtaminen on eräs harrastus ja harrastajia voidaan kutsua munroilijoiksi. Taulukossa on tätä varten sarake vuodelle/päiväykselle, jolloin ko. munron on saavuttanut. Kaikki munrot kerännyttä kutsutaan munroistiksi. Skotlannissa kaikki munrot on huiputtanut yli 5000 ihmistä (elokuu 2012). Suomen munrot ovat maantieteellisesti aika pienellä alueella, joten niiden huiputtaminen samalla reissulla on mahdollista. Asiassa on vain yksi mutta: Iso-Malla sijaitsee Mallan luonnonpuistossa, jossa polun ulkopuolella liikkuminen on lumettomaan aikaan kielletty ja huippu ei valitettavasti ole polun varrella. Siten kaikkien munrojen huiputtaminen yhdellä reissulla eli (Suomen) Munrokierros onnistuu vain lumipeitteiseen aikaan. Kesäaikaan onnistuu vain (Suomen) Kesämunrokierros, jossa mukana ei ole Iso-Mallaa, paitsi jos Iso-Mallan huipulle joskus avataan virallinen polku, joka olisi munroilijoiden toiveissa. Munrot voi myös huiputtaa sekä talvella että kesällä, paitsi tietenkin Iso-Mallan. Kartalta mitattuna yli 20 m huiput sisältävälle (kesä)reitille tulee mittaa n. 280 kilometriä, kun lähtee Iittosta Ropille ja lopettaa Kilpisjärvelle. Reitin hahmotelma (vain päähuippu mainittu jos monta): Ropi, Viisse, Virdni, Peera, Ailakkavaara, Dierpmes, Jollanoaivit, Gohpe, Guonjar, Kahperusvaarat ja lähimmät länsipuolelta, Gahperusvarri, Meeko, Annjaloan, Laforvarri, Doskal, Seitti, Veaje, Jearne, Lassa, Goapma, Ritni, Ruvdno, Halti, Giedde, Marfe, Govddo, Urtas, Urtaspahta, Goddevarri, Loasso, Godderassa, Giedderassa, Alto, Duolje, Jehkakset ja Saana. Iso-Mallalla käynti lisää tähän n. 15 km. Esitetyssä laskelmassa on käytetty todennäköistä kuljettavissa olevaa suorinta reittiä eri huippujen välillä. Taulukon munrojen kiertäminen on n. 200 km + 15 km lenkki.

Mikä on itsenäinen huippu ja mikä ei? Asia ei ole lainkaan selvä. Esimerkiksi New England -alueen (USA) sadan korkeimman huipun listauksessa käytetään 200 jalan eli 61 metrin prominenssia. Eli 50 m voisi myös olla ihan hyvä määritelmän peruste. Taulukossa olevien 100 m prominenssin huippujen lisäksi mukaan tulisivat seuraavat huiput: Jeardneoaivi, Veajetoaivi, Haldecakha, Urtaspahta, Liigevarri, Altovaara, Gahperusvarri, Guonjarvarri, Juovvacorru, Virdninippa, Jollanoaivi pohjoinen, Jollanoaivi läntinen, Jagon-Antte varri eli 13 kpl. Yli 50 m prominenssin 900 m korkeita huippuja on siis 40 kpl. Suomessa voisi siis olla (Suomen) Munrot100, tai pelkkä Munrot jos 100 m prominessi hyväksytään viralliseksi määritelmäksi, ja Munrot50 listat riippuen prominenssista. Lisäksi taulukosta saa aikaan Munrot20 listan sekä tonnisten ja tonnisatasten listoja samoilla perusteilla.

Ohessa vielä jokunen linkki asian tiimoilta:

Suomen korkeimmat tunturit (pari poikkeamaa alla olevaan taulukkoon: taulukon 8 uupuu, 12 ei mukana 100 m listalla ja Goallarassa on ylimääräinen)
Huippujen keräilijöiden (peak bagger) listoja
New Englannin korkeimmat
The Scottish Mountaineering Club

Munroilemisiin,

Harri

Huom. Iso-Mallan pohjoispuolella olevan Goallarassan (928 m Suomen puolella) huippu on Norjan puolella ja siksi se ei ole mukana. Haltilla, jonka tilanne on sama, on erityisasema tässä, koska se on Suomen korkein kohta.