Vaelsin Karhunkierroksen alkuperäisen 70 kilometrin reitin. Edellisestä viikonloppuvaelluksesta Oulangalle olikin jo 14 vuotta. Aikaa reissuun meni kolme vuorokautta ja kaksi tuntia, ajallisesti aika hyvin oma oletettu kunto huomioiden. Ruska oli hyvää vauhtia tuloillaan, maaruska oli paikoin näyttävä.

5.9.2012 Keskiviikko
Maastoon Sallantien varresta noin 12:30. Alkumatkan ensimmäinen kilometri oli tympeää kivikkoa. Ristikallio on aina yhtä näyttävä paikka. Ristikallion autiotuvalla oli päiväretkeilijöitä parin koiran kanssa, ja tämän porukan kanssa arvuuteltiin, missä kohtaa vastarannalle pitäisi olla luola. Puikkokämpällä oli hiljaista, kun siellä pysähdyin ja Taivalkönkään autiotuvalla ei myöskään ollut ketään, kun saavuin sinne tarkoituksena yöpyä. Muuta porukkaa saapui alkuillasta, yksi neljän hengen helsinkiläisporukka kulki pari–kolme tuntia perässä aina Rukalle saakka. Pääosa porukasta oli tulossa Rukalta ja menossa joko Hautajärvelle tai Ristikallion parkkipaikalle. Heiltä sai hyviä vinkkejä edessä olevasta maastosta. Tuvan edusta oli päässyt hieman pusikoitumaan edellisestä käynnistä. Yhdeksän kilometrin päivätaival.

 

Pitkospuut

6.9.2012 Torstai
Aamulla lähtö jo hieman ennen kahdeksaa, jotta ehtisin perille. Tavoitteena oli ehtiä Jussinkämpälle yötä viettämään. Matkaa tuonne tulisi 24 km, oletin sen vievän enemmän aikaa kuin siinä loppupeleissä meni. Kiutakönkäällä oli päiväretkeilijöitä linja-autolastillinen. Muita vaeltajiakin oli liikkeellä samaan suuntaan. Uusi Ansakämppä on mainiolla paikalla joen töyräällä. Paikallinen elämys/luontopalveluyrittäjä Eräsusi oli myös tuolla ja mies on kyllä nimensä veroinen. Jussinkämpällä edellisen yön asustanut parinkymmenen hengen rippikouluporukka tuli vastaan, kuulemma kämppä oli aika ”räjähtäneen” näköinen heidän jäljiltään. Tämän kuulin Jussinkämpällä olevilta saksalaisilta. Pari viimeistä kilometriä olivat pitkiä, sillä joku oli nyysinyt viimeisen kilometrikyltin.

Reitti oli Ansakämpän–Jussinkämpän puoliväliin saakka helppoa ja leveää, sen jälkeen se kapeni ja oli kapeaa ja kosteaa Kitkajoelle saakka. Koko päivän keli oli pääosin utuista ja kosteaa hienosta vesisateesta johtuen. Jussinkämppä on mahtavalla paikalla Kulmakkajärven päässä ja majoitustilaa riittää itse tuvassa 20 henkilöllelle ja lisää mahtuu pihalla olevaan kotaan. Nyt kämpällä oli väljää, vain kolme saksalaista. Iltaa myöten sinne saapui yhdeksän muuta vaeltajaa, jotka sittemmin kulkivat perässä Rukalle saakka. Muuten keli iltasella oli mainio, mitä nyt kolea tuuli puhalsi järveltä.

 

Reitti Jussinkämpän lähistöllä

7.9.2012 Perjantai
Yö oli ollut kylmä, siitä kertoi järvellä ja muuallakin matkanvarrella ollut sumu ja paikoin jäiset pitkospuut ja kasvillisuus. Soilla oli sumun ja auringonpaisteen vuoksi näyttävää. Kitkanjoen varsi oli komeaa, mutta hankalaa kuljettavaa, koska polku kiemurteli jokivarren rinteillä kiviä ja puita kierrellen. Pitkä alamäki ennen Kitkanjokea oli sellainen, joka ei houkutellut kulkemaan vastakkaiseen suuntaan. Harrisuvannolta kulku helpottui Pienen Karhunkierroksen myötä. Muita kulkijoita oli melkoisen paljon. Siilastupa oli mahtavalla paikalla Jyrävää vastapäätä. Tuolla oli hyvä pitää tunnin ruokailu- ja huilaustauko. Vieraskirjan kertoman mukaan pari yötä takaperin tuvassa oli ollut 17 henkeä (paikat kahdelletoista) ja olivatpahan lämmittäneet sen kolmeenkymmeneen asteeseen. Voin kuvitella tukaluuden ja sen, että oli hankalaa ja mahdotonta nukkua kunnolla noissa oloissa. Loppumatka Siilastuvalta Porontimajoen autiotuville oli helposti kuljettavaa metsäpolkua yksityismetsissä. Soita ja kankaita oli helppo kulkea, joskin väliin sattuvat hakkuuaukeat olivat ikäviä.

 

Porontimajoki

Porontimajoen autiotuvat olivat hieman koleita ja lisäksi polttopuut kosteita, mutta kamiinalla tuvat lämpesivät. Muita ei vielä ollut, mutta tutuksi tullut saksalainen tuli alle tunnin päästä. Päätimme lämmittää myös toisen tuvan, vaikka se olikin tyhjä, mutta tiesimme että perässä tulee vielä kymmenkunta henkeä. Saivatpahan lämpimän majapaikan kun saapuivat. Päivän taival 22 kilometriä.


8.9 Lauantai
Viimeisen päivän matkaksi jätin tarkoituksella vain 15 kilometriä, sillä tiesin niiden olevan haastavia edessä olevien vaarojen ylityksien vuoksi. Pitkospuut olivat paikoitellen aika lahonneet. Kumpuvaaralle nousu oli huomaamaton, mutta näköalat huipulta loistavat. Matka sieltä Konttaisen juurelle oli nousua ja laskua. Konttaisen ylitys oli portaista huolimatta aika raskas. Lopuista ”nyppylöistä” ainoastaan Valtavaaralta Rukan suuntaan oli portaat, joten kivikoissa koluaminen tuli tutuksi. Valtavaaralla oli kova tuuli ja olipahan muutamat päättäneet ajaa maastopyörällä sinne, vaikka reitti ei sitä ajatellen ollutkaan kovin ihanteellinen. Viimeisenä ollut Rukan ylitys oli raskain pitkästä portaikosta johtuen. Portin jälkeen suunta kohti Hotelli Rukahovia ja lepoa. Toki reissun päättymistä piti juhlistaa pippuripihvillä.

 

Valtavaaran rinteeltä kohti Konttaista


Toni Aitta