”Kukaan ei ole hionut kiviä
kalpeavaloisen planeetan rannalla
jonne katse tuskin kantaa
kirkkaimpina öinä

Ja kuitenkin: niissä kivissä
on lapsen pehmeys
niissä on naisvartalon kaari
ja ne ovat rajusti muovattuja
kuin ajattelijan otsa

Kävelitkö sinä sittenkin, Jumala
jonakin luovana iltanasi
näillä rannoilla,
missä minä nyt kompastelen
lyöden otsani veriin?”

Runon tekijä on jäänyt minulle tuntemattomaksi. Lieneekö hän käynyt Vätsärissä. Runo on kumminkin tavoittanut jotain oleellista Vätsärin tunnelmasta. Rakkaiset rannat reunustavat erikokoisia ja -muotoisia järviä ja lampia. Äälisjärven ylängöllä on myös tundramaista paljakkaa, jota koristavat tunturimittarin syömät koivun jäänteet. Löytyy myös mellamaata ja kauniita hiekkarantoja. Jylhimpänä ja villeimpänä Vätsäri kuitenkin näyttäytyy Kyyneljärven ja Rovijärven välisessä maastossa. Pienikasvuinen mäntymetsä peittää järvien ja lampien pirstomaa mahtavaa kiveliötä. Routasen kurussa metsä sitten loppuu ja rakkameri esiintyy koko komeudessaan.

Ei tule ensimmäiseksi mieleen lähteä Vätsäriin kanootilla. Aluksi on ylitettävä Iso Inari. Kannattaa siis varata aikaa. Venekyydinkin sinne saa  esimerkiksiVeskoniemestä, Nellimistä tai Partakosta. Ajan lisäksi tarvitaan iso annos kärsivällisyyttä. Kanoottia pitää siirtää järvestä toiseen vähän väliä. Siirtomatkat ovat tosin yleensä lyhyitä, jos reitin valintaan kiinnittää tarpeeksi huomiota.

Melontareitit

Alueelle on aikoinaan rakennettu melontareitti, joka  lähtee Sevettijärven kylältä.  Vanhaan Inarijärven ulkoilukarttaan se on merkittynä. Reitti kiemurtelee Sollomusjärvelle ja sieltä Suolisjärvelle, edelleen Kyyneljärven kautta Nitsijärvelle. Sieltä Hammasjärven kautta muotkataan Kuosnajärveen ja edelleen Sevetin kylälle takaisin järvireittiä pitkin. Järvien välille on tehty vetotiet. Kuvassa 1 on esimerkki tällaisesta vetomuotkasta  Sollomusjärven ja Suovajärven väliltä.

 

Kuva 1: Vetotaival Sollomusjärven ja Suovajärven välillä, pituus n. 600 m.


Reittiä ei ole pidetty kunnossa ja sitä ei näköjään enää Metsähallituksen sivustoilla mainosteta.

Melontaharrastuksen alkupuolella kuljimme kerran yhdessä poikani kanssa kanooteilla kuvassa 2 esitetty reitin.

 

Kuva 2: Vätsärin melontareitti. Kuvan alaosassa on Inarijärvi, siitä pistää Suolisvuono ja Suolisjärvi koilliseen.


Melontareitti kulkee järviä pitkin Sevetin maantien vieressä Jäniskoskelle asti ja edelleen Kirakkajärven päähän pohjoisessa. Aloituskohdan voi valita verraten vapaasti läheltä tietä. Tuohon edellä kuvattuun MHn  reittiin verrattuna tämä reitti on maisemallisesti kauniimpi ja monipuolisempi. Se on myös fyysisesti raskas sillä pohjoispäästä alkaa läkähdyttävä nousu Kirakkajärveltä Vainosjärvelle. Samoin etelässä matka Naittuvuonosta Supruun sisältää yhden pitkän maakannaksen Syrjäpuolijärveen.  Maisemat täällä ovat kuitenkin paljon mielenkiintoisemmat kuin Nitsijärven kautta kuljettaessa. Kunpa tälle reitille tehtäisiin vetotiet niin reittiä voisi suositella lämpimästi.

Tuntuvasti helpompi on nousu Surnujokea ylös, kuva 3.

Kuva 3: Surnun kierros. Nousu Surnujokea ylös Surnujärvelle. Siellä retkeilyä Äälisselällä, takaisin Määllijärven ja Valajärven kautta Kyyneljärveen ja edelleen Kyynelvuonoon.


Tällä retkellä käytettiin  Partakon venekyytipalvelua Surnuvuonoon ja Kyynelvuonosta takaisin. Meitä oli kaksi pariskuntaa ja vaimot jaksoivat hymyssä suin vaativan nousun Surnukoskea ylös Pitkälle Surnujärvelle. Makuja on monenlaisia, mutta mielestäni tämä Surnun kierros on Vätsarin kaunein melontareitti. Määllijärven ja Valajärven pehmeät rakkarannat tuovat mieleen tuon alussa mainitun runon. Kyyneljärvellä olemme viettäneet myöhemminkin koko viikon sen kauneudesta nauttien.  Toinen vähän pidempi maakannas tällä reitillä on Valajärven ja Vinkkelijärven välillä.

Haasteellisinta tällä reitillä on löytää mukava paikka lounaan jälkeisille päiväunille, kuva 4.

 

Kuva 4: Päiväunilla Kivilompolossa matkalla kohti Surnujärveä.

Kolmas harkitsemisen arvoinen reitti suuntautuu Tuulijärvelle, kuva 5. Tällä reitillä on aluksi pitkä vetotaival Semekurtasta lähtiessä. On mahdollista hyödyntää myös alussa mainitun MHn melontareitin rakennettuja vetoteitä ja lähteä jo Semekurttaan johtavan tien sillalta ylös Solmusjokea. Tuulijärvellä pääsee näkemään Vätsärin jylhää kiveliötä, kuva 6. Nousemalla Tuulipäälle avautuvat näköalat yli koko kauniin Vätsärin.

 

Kuva 5: Tuulijärven kierros. Lähtö Semekurtasta. Poikkeama Tuulijärvelle. Paluu Suolisvuon ja Naittuvuonon kautta Supruun ja edelleen Mihkalijärvelle, jossa päätepiste.

 

Kuva 6: Tuulijoen rakkamaisemaa. Tuulijärven vedet laskevat Porijärvien ja Uutuanjoen kautta Jäämereen.

Tarvittava kalusto

Kivikko asettaa eräitä erityisvaatimuksia melontakalustolle. Olemme olleet retkillä ämpärimuovisilla kajakeilla ja Royalex- inkkareilla. Aralla lasikuitukalustolla ei tuonne ole asiaa. Muotkaaminen järveltä toiselle kuluttaa kanootin pohjia, jos ei pura lastia ja kanna omaisuutta. Siihen tarvitaan alussa mainittua kärsivällisyyttä. Muotkaaminen helpottuu kun varaa muutaman ranteen paksuisen puunrungon, joita pitkin kanoottia voi vetää. Vapaa runko siirretään aina etupuolelle. Eteneminen on yllättävän nopeata, kun siihen oppii. Pidempiä matkoja varten olen hitsannut telirakenteisen kanoottikärryn, kuva 7.

 

Kuva 7: Kanoottikärry toiminta-asennossa. Kuljetusta varten peti irrotetaan, tukivarret käännetään sisään ja laitetaan kuorman päälle.

Idea on se, että lastattu kanootti nostetaan pedille ja sidotaan kiinni. Toinen vetää keulasta ja takamies pitää kuljetusta pystyssä työntäen samalla. Rakenne toimii yllättävän hyvin kivisessä ja mäkisessä maastossa. Pisimmillään tällä on vedetty yli kilometrin matka. Jokea ylöspäin noustessa käytetään perinteistä seimeämistekniikkaa, kuva 8.

Kuva 8: Kanoottiraitoa seimetäään Kyyneljokea pitkin Suolisjärvelle.


Kanootit sidotaan raidoksi. Toinen vetää narusta ja rompsimies tyrkkii pitkällä seipäällä tai melalla etukanootin nokkaa irti rannasta kohti sopivaa virtausta. Vätsärin rakkarannoilla tämä kehittää tasapainoaistia todella tehokkaasti.

Lopuksi

Edellä kerrotusta on saattanut syntyä kuva, että kanootilla liikkuminen Vätsärissä on erityisen vaivalloista. Ajoittain se voikin olla sellaista, mutta Vätsäri myös palkitsee kävijänsä upeilla maisemilla, aidolla erämaan luonnolla ja herkullisella kala-aterialla.

Jokaisella kivellä
on peruskallionsa
Kun nostat kiveä
nostat maailmaa
…
Kivien keskellä
puhe puista on
selluloosan haaskausta

(Pekka Kejonen: Luonnollista runoutta)

Yrjö Laiho