Lehti 1/2013

Skabmagovat - kuvia kaamoksen taittuessa

 



Aslak Paltto, Festivaalin tuottaja


Tammi-helmikuun vaihteessa Inarissa juhlittiin kaamoksen päättymistä Skabmagovien merkeissä jo 15. kertaa. Skabmojen odotus alkoi jo loppukesästä. Tarkan ajankohdan varmistuttua oli varattava lennot ja majoitus viipymättä.

Seuraavaksi odotettiin ohjelmatietoja. Aiemmista vuosista viisastuneena olin maltillisempi lipputilauksien suhteen. Kaikkea ei kertakaikkiaan ole mahdollista nähdä. Mutta yksi oli ylitse muiden, Mari Boinen konsertti uudessa upeassa Sajoksessa. Konserttiin oli PAKKO saada liput.

Miksikö keski-ikäinen nainen etelästä lähtee vuosi toisensa perään keskelle kaamosta katsomaan elokuvia? Ensin syttyi rakkaus pohjoisen luontoon, sen tunturipaljakkaan ja koivikoihin. Syttyi myös kiinnostus ja halu ymmärtää saamelaista kulttuuria ja elämää. 

Boine lunasti kaikki odotukset, alusta loppuun huikeaa heittäytymistä. Vaikka sanoja ei ymmärrä, ne tuntee voimalla joka saa kyyneleet vuotamaan vuolaana, koko kropan huokaamaan rumpujen tahtiin. Käsittämätön tunneskaala läpi koko konsertin.

Osa yleisöstä tanssi villinä lavan edessä. Me tyydyimme tanssimaan sen, mitä istumapaikoilla oli mahdollista. Lehdistötilaisuudessa Boine sanoi, että pääsi yleisön kanssa lähes hurmokseen, lähes? kyllä se oli mielestäni täyttä hurmosta alusta loppuun. Vaikea uskoa kenenkään jääneen kylmäksi tälle saamelaisen musiikin suurelle tulkitsijalle.



Mari Boine

Skabmojen ohjelmatarjonnasta poimin lähes kaikki Saame-sarjan esitykset. Paikallisten ihmisten arki ja kulttuuri ovat aina lähellä sydäntä. Petteri Laitin kädentaidot siirtyvät seuraavalle sukupolvelle kun hän opettaa poikaansa Samia valmistamaan riskun, eli soljun. Korulla on tärkeä merkitys saamelaiskulttuurissa.

 

Skabmagovien esiintyjiä, Niillas Holmberg palkittiin hienolla soittimella

 

Kokonainen sukupolvi on kadottanut esi-isiensä kielen, inarinsaamen. Lohduttavaa on nähdä kuinka inarinsaamea elvytetään. Kieli on avain omaan kulttuurilliseen historiaan.

Lämminhenkinen tarina Paulista, Sajoksen monitoimimiehestä sai hymyn huulille. Hienoa, että nämä arjen sankarit pääsevät esille. Kuinka olisikaan Sajos valmistautunut avajaisiin ilman tätä työlleen omistautunutta miestä.

Nuoren opettajan tarina saa tunteet nousemaan pintaan. Lämmin tarina opettajasta joka vähitellen voittaa yhteisön luottamuksen ja kiintymyksen. Seitsemän vuoden jälkeen hän päättää palata etelään ja jättää kylän, ihmiset ja rakkaat porot taakseen ja palaa etelään.

Aarteita arkistosta tarjosi Nils Aslak Valkeapää, saamelaisen kulttuurin uuden tulemisen airut. Ailu joikaa ystäviensä kanssa tunturien äärellä elämästä ja luonnosta. Ailu saa saa aina mielen herkistymään. Valkeapää olisi täyttänyt tänä vuonna 70 vuotta.

 

 


Revontuliteatterin esityksissä on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Tänä vuonna pakkasherra oli armollinen, lumisessa teatterissa tarkeni hyvin. Tuhannet tähdet loistivat taivaalla samaan aikaan kun valkokankaalla kulkivat kuvat Kanadan talvisessa metsässä, virtaavan joen heijastuksissa.

Yksi vaikuttavimmista elokuvista oli The tundra book. Venäjän laajalla ankaralla tundralla elää paimentolaisia paimentaen tuhansien porojen eloa eristyksissä muusta maailmasta. 72-vuotias Vukvukai johtaa joukkoaan vanhan ja kokeneen miehen viisaudella. Lapset oppivat poroelon hoitoa seuraamalla vanhempiaan. Mutta nykyaika tavoittaa vääjäämättä syrjäisimmätkin erämaat, lapset noudetaan kaupunkiin kouluun. Asia, joka on tapahtunut joka puolella maailmaa, myös saamelaislapset vietiin kouluun kauas vanhemmistaan ja kodistaan.

Suru, katumus ja syyllisyys saa nuoren tiibetiläisen Niman lähtemään Lhasaan pyhiinvaellusmatkalle. Matkakumppaniksi ilmestyy vanha mies huolehtimaan Niman sielusta. Pitkä traaginen ja omituisella tavalla koominen tarina joka piti tiukasti otteessaan.

Australialainen musikaali ja road movie Bran Nue Dae oli positiivinen yllätys. Nuori Willie kyllästyy sisäoppilaitoksen luutuneisiin ankariin sääntöihin ja päättää  lähteä takaisin kotiin. Perään lähtee isä Benedictus. Matka läpi karun Länsi-Australian Broomeen on täynnä outoja tapahtumia ja tyyppejä, on mm. pummi, hippipariskunta, nuori kaunis Rosie johon Willie rakastuu. Mutta ei ole isä Benedictuksenkaan takaa-ajomatka ihan normaali. Rehevä haulikkoa heiluttava nainen tarjoaa mielellään kupillisen kuumaa teetä, mitä kaikkea siitä seuraakaan. Perillä Broomessa paljastuu salaisuus, kuka onkaan kenenkin isä ja äiti. Musikaalit eivät ole ihan lempijuttujani, mutta tämä oli aivan hulvaton. Tästä tuli pitkäksi aikaa hyvälle tuulelle.

Sunnuntaiaamuna ehdimme vielä katsoa viimeisen elokuvan lähes tyhjässä Sajoksen salissa. Kanadalainen Smokin`fish yllätti. Lämminhenkinen hieno tarina nuoresta Corysta. Coryn liikeidea perustuu lähinnä huijaamiseen, eikä ole järin hyvä elinkeino. Lapsuuden muistot savustetusta kalasta saa hänet kuitenkin muuttamaan suuntaa, ja niin hän lähtee kotiseudulleen opettelemaan kalastusta ja kalan savustamista vanhoilla perinteisillä keinoilla. Elokuva oli melkein liikaa kaikille aisteille, Alaskan jokimaisemat, maisemat, jättiläismustikat, kukat ja punalihainen savustettu lohi jonka tuoksu tuntui tulevan läpi valkokankaan. Tähän oli hyvä lopettaa neljän päivän mittainen elokuvamaraton.

Tämä oli vain pieni raapaisu laajasta ohjelmistosta. Mukana oli elokuvia alkuperäiskansoilta ympäri maailmaa, Kanadasta, USA:sta, Meksikosta, Venäjältä, Australiasta, Kiinasta, Uudesta Seelannista ja Pohjoismaista.

Tuire Jalaskoski