ELÄMÄ ON ULKONA outa.fi - yhteinen retkeilylehti

Tuttu tarina, lapset kasvaa irti yhteisistä lomaviikoista, tulee tilaisuus tehdä jotain mistä on varovasti jo jonkin aikaa haaveillut.

Tuli mahdollisuus lähteä Lappiin retkeilemään. Käsivarren huimat maisemat olivat tehneet vaikutuksen valokuvien perusteella. Kaksi ekaa vuotta olimme mökissä Kilpisjärvellä, ja siitä teimme päiväretkiä lähimaastoihin. Tää on meidän juttu, tahtoo lisää! Haltille, sinne mennään. Oli vuosi 2002.

Siispä varusteita hankkimaan. Veljen autotallista löytyi savotta 725 ilman yläkaarta. Työkaverilta lainasin anatomisen (siis haloo, ei mitään tekemistä anatomian kanssa, lähinnä säkki) rinkan. Makuupussien suhteen aloitimme heti huippukevyillä (ja huippukylmillä) McKinleyn 800 grammasilla. Makuualustoina routaeristettä, tosin aika paksua.

Teltta samaa tuoteperhettä, mutta olikin positiivinen yllätys, kelpo teltta. Kengät olivat periaatteessa ihan hyvät varrelliset retkeilykengät, mutta pitkän päivän jälkeen turvonneet jalat ahdistuivat ja kipeytyivät ikävästi. Molemmilla yksi suksisauva. Muuten hyvä, mutta liian pitkä mulle. 

Ruokapuoli oli kuppikuumaa pikariisi/makaroonilisällä. Puuroa, leipää, patukoita ja pähkinöitä.

Oli sentään ostettu alesta hienot coretexit, toimivat muuten edelleenkin hyvin. Siinä olivatkin ainoat ”oikeat” vaellusvaatteet. Sain nimittäin nerokkaan idean. Keräsin kaikki vanhimmat ja huonoimmat t-paidat ja alusvaatteet mitä kaapeista löytyi. Ja niitähän löytyi joka päivälle uudet puhtaat. Illalla vaan likaiset vaatteet kämpän tulisijaan. Kyllä, kunnon feministinä poltin rintaliivit joka päivä!!!

 

Tauolla kuivatellaan hikeä. Tässä kohtaa kalottireitti koukkaa Norjan puolelle.

Ihan Haltille asti ei tuolla reissulla päästy, Kuonjarjohkalle asti kuitenkin. Mutta kokemuksia kertyi. Paleltiin lähes nollaan laskevina öinä muutama tunti, kunnes aurinko lämmitti teltan aamusta. T-paidat coretakin alla hiostivat jonkin verran, ja siitä syystä rinkan olkaimet hiersivät hartioita. Kengät puristi kärjestä. Koska sauva oli liian pitkä minulle, ranteet olivat alttiina kylmälle sateelle, sain jännetuppitulehduksen. Kivulias ja pitkäkestoinen vaiva.

Leiri-idylliä Saarijärven yöttömässä yössä. Löytyi sentään paikka teltalle kivikkojen keskeltä

Kaikesta tuosta innostuneina seuraavana vuonna uudestaan reissuun. Jotain uusia hankintoja myös tehtiin; ♥ kengät, itse täyttyvät makuualustat, kunnon makuupussit, primus-kaasukeitin, toinen savotta, ja minä sain pikkusavotan johon tuunasin lisätaskut. Hiukan teknisempiin alusvaatteisiin myös satsattiin. 

Kun tuo tauti iskee, siitä ei parane koskaan, onneksi. On jatkuva kaipuu erämaan syliin, yhä syvemmälle ja nöyremmin mielin. Mitä elämä olisikaan ilman edellisen reissun muistelua, ja seuraavan suunnittelua! 

Nettipalsta oli tärkeä paikka hakea tietoa, mutta tärkein mitä sieltä löytyi, oli ihmiset, ihan oikeat Ihmiset.