Tietoja

Kategoria: Mielenpäällä

Julkaistu: 07.12.2013 16:02

Kirjoittanut Tuire

Tänä vuonna saadaan olla tunturissa juuri niin kauan kuin tuntuu hyvältä ja evästä riittää. Muotkan kartta oli talven aikana katseltu lähes puhki. Evästä olin kuivannut, no, riittävästi. Valmistauduin kantamaan järjestelmäkameraa jotta voisin vihdoin kuvata muutakin kuin pokkariräpsyjä. Odotin täydellistä matkaa Muotkanmaille työntäyteisen talven jälkeen.

Vuoden työttömänä ollut mieheni oli taas kerran hakenut työpaikkaa, mutta kun ikää on jo kohtalaisesti, ei uskottu tälläkään kerralla tärppäävän. 

Kesken työpäivää tulee tekstiviesti, sain paikan! Sekunnin ajan riemuitsen, mutta samassa tajuan, että työ alkaa jo kesäkuun puolivälissä. Iskee ahdistus, paniikki ja pettymys. Vaellukselle jää aikaa vajaa viikko. Mitäs nyt ?

Luen karttaa mittanauhan kanssa ja yritän laskea kuinka pitkälle ehdittäisiin, haluan nähdä Kuárvikozzân, kuvata sen erikoisia muotoja eri valoissa jne. Junamatkan ajan lasken välimatkoja melkein ahdistukseen asti.

Vielä rinkka selässäkin painin asian kanssa vaikka pitäisi olla onnellinen kun on tunturinlaitaan päästy. Ei ole vielä edes mitenkään myöhäinen ilta, saatika pitkästi kuljettu kun ollaan ylitetty Karigasjoki. Joen lähettyvillä on oivan näköinen telttapaikka. Heitän rinkan selästä ja tajuan jotain oleellista. Miksi ihmeessä yritän väkisin päästä laukkomaan mahdollisimman pitkälle lyhyessä ajassa, mikä ihmistä riivaa? Kenelle minä tätä vaellusta
kuljen?

Tästä vajaasta viikosta muodostui yksi parhaista reissuista. Kuljettiin lähimaastoissa nautiskellen, karttaa ei kovin paljon tarvittu. Leiri tehtiin jo hyvissä ajoin ja nautittiin vain olemisen helppoudesta, pienistä tutkimusretkistä lähistöllä ja pitkistä yöunista. Lyhyessä ajassa silti koettiin paljon, rakeet rummuttivat telttaa yhden yön. Tutkittiin ketun pesäluolastoa, koettiin uskomaton keskiyönlumous kultaisin värein. Sain kiirunasta valokuvan jota saan katsella työkoneen taustakuvana ja muistella hetkiä Muotkassa. Paluupäivänä hellekin tavoitti jälleen pohjoisen, luovuin tunturiajastani lähes suosiolla.

Opin jotain tälläkin reissulla, ei se matkan pituus, vaan sen laatu. Lyhyt aika kannattaa käyttää sen hetken nauttimiseen eikä saavuttamattomien paikkojen haikailuun. Kyllä ne siellä pysyy ja odottaa seuraavaa reissua.

Reissukertomus kokonaisuudessa http://www.jalaskoski.fi/Muotka2013/Muotkassa2013.htm

Tuire

• Edellinen