Retkiä ja reissuja sieltä ja täältä

Olemme tehneet yhteisiä luontoreissuja lapseni kanssa ihan alusta alkaen. Murrosiän pahimmassa vaiheessa matkaan houkuttelu pitäisi ensinnäkin tehdä ja toiseksi tehdä se oikein. Kuten uhmaiässäkin, murkkuiässä sana EI! on hyvin suosittu. Nyt olisi hyvä saada jotain uutta ja kiinnostavaa ja tarjoilla se idea oikein. Hmm. melonta, sehän voisi olla kivaa. Netistä löytyi mielenkiintoisen näköinen reitti ja puhelinnumero inkkarinvuokraajalle.

Strategisesti valitsin aamun jolloin pojalla oli huono happi ja morkkis. Koputin varovasti oveen ja sanoin niin suloisesti kuin osasin, eihän sinulla ole mitään sitä vastaan, että lähdetään yhdessä pariksi päiväksi melomaan. Sain oikean vastauksen ja pakenin nopeasti paikalta. Kun hän monen tunnin jälkeen saapui aamiaiselle, oli hyvä keskittyä siihen, että lupaus oli jo olemassa ja vain toteutuspäivämäärä lyötäisiin lukkoon.

Niinpä kauniina kesäpäivänä seisoimme Petäjävedellä veden äärellä, vanha puukirkko lahden toisella puolen. Jahas, tässä ei siis ole airoja huomasin, hmm. Inkkarin vuokraaja näytti meille J –vedon ja me katselimme, ahas - mielenkiintoista. Tarvitaankos todella tuollaista viuhdontaa?!

Asetuimme inkkariin ja olihan siinä hieman haastellista päästä eteenpäin. Hyvä, että päästiin lahdelta pois ja kirkonrantaan emme edes yrittäneet. Yhteinen J-veto onnistui kilometrin kiemurtelun jälkeen, hyvä ettei hermo mennyt sitä ennen. Huomasimme, että se J on homman ydin.

Kun veto alkoi onnistua, oli mahdollista kiinnittää huomio ympäristöön: Miten ihanaa ja kaunista se olikaan! Luonto, linnut pesueineen, kalat, joen kauneus, vihreys, veden läheisyys, metsän tummuus. 

Tauot ovat reissun idea. Pysähdyttiin usein, tehtiin tulet, uitiin, lepäiltiin ja ihmeteltiin. Oli ihanaa. Käytiin tutkimusretkellä monessa hienossa, pienessä saaressa, kiipeiltiin louhikoissa ja kallioilla. Se on aina ollut yhteinen ilo. Ja sitten taas melomaan.

Mitä kapeampi joki sen hienompaa, todettiin. Ihmeteltiin miten lähelle lintuja päästiin. Miten kauniita joenvarret olivat.

Tajusin siinä meloessa, että pojallani on vahvemmat kädet ja ylävartalo kuin minulla. Se on sellainen ohikiitävä hetki kun tajuaa, että elämä on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Kirpeänsuloista, ajattelin. Vielä onneksi saan olla hänen kanssaan.

Hän, jolta vuokrasimme inkkarin oli sanonut, että laskekaa vain kaikki kosket, vaikka tiesi, että olimme täysin aloittelijoita. Melontareittioppaassa luki koskista: "ohitettava maitse" - se koski meni todella tyylikkäästi. Seuraavista kahdesta koskesta luki "ilman aikaisempaa koskenlaskukokemusta ne kannattaa kiertää maitse". Edellisestä koskesta rohkaistuneena laskimme eka kosken, se meni ihan tyylikkäästi. 

Tuli ilta ja illan uskomaton kauneus, värit, tyyni joki, kaiken ihanuus. Katseltiin ja ihasteltiin. Olin täysin melontahurmoksessa.

Oli vielä se toinen koskipariksi osoittautunut ihan siinä lähellä jäljellä ja nuoreni oli sitä mieltä, että nyt meidän kannattaisi leiriytyä, sillä on ilta ja me olemme jo väsyneitä, vaikkei siltä tunnukaan. Minä en fiiliksissäni kuunnellut järjen ääntä vaan olin sitä mieltä, että otetaan nyt se koski vielä, ei tätä kannata kesken jättää. 

Kun näin kosken toisen osan inkkarista, olisin ollut valmis peruuttamaan, mutta sitä taitoa en vielä osannut. Kesken monivaiheisen kosken kiepsahdimme jonkun kauniiin punaisen myllyrakennuksen jälkeen selkä menosuuntaa kohden (ei aavistustakaan mitä tapahtui), ja koska yritin oikaista sitä, niin juuri noin metrin pudotuksella olimme inkkarin kanssa poikittain ja uimme tietenkin sen inkkarin kanssa. Ensimmäinen suurin hätä oli, että lapsi olisi lyönyt itsensä, mitä onneksi! ei ollut tapahtunut.

Miksi ihmeessä emme olisi voineet laskea sitä koskea selkä edellä? Miksi piti mennä sitä kääntämään? Vilkaisin ylävirtaan ja siellä näkyi useampi perhokalastaja tuijottavan peräämme. Kiva, että voidaan viihdyttää ihmisiä kesken yksitoikkoisen kalastukseen.

Että voi ihmistä pänniä. Miten voin olla näin huikentelevainen ja asettaa lapseni vaaraan! Noh, keräsimme tavaramme joesta ja löysimme kaiken muun paitsi kartan, jonka olin laittanut varmaan paikkaan pyllyni alle. 

Nousimme inkkariin ja nyt olisi saatava leiripaikka, pimeys alkoi toden teolla tulla. Näimme pienen venesataman vähän matkan päässä, siis sinne. Oltiinhan tässä jo melottu hyvästi.

Pystytimme hiukan kostean kodan ja yritimme virittää märkiä vaatteita kuivumaan. Hyttyset ryntäsivät täyshyökkäykseen ja me levitimme myrkkyjä minkä ehdimme. Alta aikayksikön olin saanut helmirivistön itikan puremista takapuoleeni kun pikkuhousu oli vähän luiskahtanut myrkyn vierestä pois. Se oli minusta hauska ja olisin mielelläni näyttänyt sen, mutta se nyt ei missään nimessä hänelle sopinut. Okei.

Reilu kaveri kuitenkin, ei kertakaan maininnut miksi me uimme inkkarin kanssa. Vähän oli myös kosteita kohtia makuupusseissa, mutta emme antaneet sen haitata. Uni tuli nopeasti. Aamu toi mukanaan lintujen laulun, hetken niitä kuuntelin kunnes taas nukahdin. Kuulin unen läpi kun aamukalastaja lähti veneellään ihan läheltä.

Hyvä oli auringonpaisteeseen herätä ja lähteä taas melomaan. Viimeisestä isommasta koskesta luki kirjassa "suositellaan vain kokeneille koskenlaskijoille". Sen laskimme hienosti vahingossa, koska kartta ja ohjeet olivat jääneet siihen uintikoskeen. Vähän kyllä jännitti.

Isompien järvien selät olivat tylsempiä melottavia, joten annoimme välillä pienen myötätuulen viedä ja sen kun vain olimme. Oltiin paljon hiljaa, oli hyvä olla yhdessä. Arki ei meitä nyt erottanut.

Soitin kanootinvuokraajalle päivällisaikaan puolisen tuntia ennen Jämsänkoskea ja hän ei tahtonut uskoa, että olisimme jo lähes perillä. Ihmetteli sitä moneen kertaan kun haki kanoottia. Hmm, mitä hän nyt sillä halusi sanoa. - Ehkäpä hän ei uskonut kahteen ensikertalaiseen, joista toinen oli 180 senttinen, vajaa 50 kiloinen hyvin rento rastapää ja toinen kukkamekkoinen ääneen ihmettelijä. Ja meiltä puuttui eräuskottava maastokuvio. -  Ei arvannut, että luonto on meille tuttu, melonta vaan oli uusi väline.

Kaksi hyvää päivää yhdessä, murkkuikäinen ja äiti, enempää ei voi pyytää eikä saada.

Tuon alta mentiin

Wanhasta witosesta videonpätkiä ja  lisätietoja