Tietoja

Kategoria: Kotipihan nurkilta

Julkaistu: 30.11.2014 14:29

Kirjoittanut Jouko Koivu

Joensuun Ladun järjestämään marraskuiseen retkeen osallistui kaikkiaan 15 kävelijää lauantaina ja 12 sunnuntaina. Matkasimme Patvinsuolle Joensuusta kimppakyydein. Kun matkaa oli vain 100 km, jouduimme maastoon kahvittelun ja majoittumisen jälkeen jo aamukymmeneltä. Yöpyminen oli järjestetty kansallispuiston Suomun tupaan, vanhaan metsänvartijan taloon, jossa aterioimme ja saunoimme illalla isossa mainiossa saunassa. Yöllä uni eteni leppoisasti vuorokuorsauksen siivittämänä. Tämänkokoiselle porukalle tilat riittivät hyvin ja Suomun luontotupa on sijainniltaan hyvällä paikalla, suuntaapa kävelyretket varsinaiselle Patvinsuolle tai Suomunjärven ympäristöön.

Marraskuiset päivät ovat etukäteen arvoitus, mutta tällä reissulla melko tyyniä. Aurinko ei paistanut eikä luntakaan satanut koko aikana. Yöllä lunta oli tullut vajaat 2 cm, mutta kuiville pitkospuille, joten liukastumisen vaaraa ei ollut. Lauantaina kävelimme varsinaisen Patvinsuon polkuja 18 km, josta pitkospuupolkua oli runsaasti yli puolet. Ihailimme kauniita syksyisiä suonäkymiä. Valkosävyinen aukea suo herätti ihastusta. Teretinniemen korkeasta lintutornista oli hyvä näkymä laajemminkin ja yläviistosta katsottuna läheisten kauniiden kermikeidassoiden rakenne näkyi erinomaisesti.

Patvinsuon isoille soille antavat vaihtelua vähäisemmät kangasosuudet

Teretin lintutorni nousee puunlatvojen tasolle

Kaunispiirteinen kermikeidassuo lintutornin itäpuolella

Sunnuntaina kiersimme Suomunjärven ympäri, josta kertyi 15 km pääasiassa kovia kangasmaita pitkin. Järven rannalla on useampi hyvä tulentekopaikka, osa laavulla varustettuna. Ne ovat kaikki myös oivia telttailupaikkoja, kuten Pokkaniemi, jossa pidimme pitemmän tauon. Suomunjärvi on hiekkarantainen ja hiekkapohjainen. Paikoin keskeltäkin löytyy paikkoja, joissa kanootti karahtaa pohjaan. Toisaalta melko läheltä matalikkoja löytyy jopa yli 20 metrin syvyyksiä. Järveen laskee pari jokea ja lähtee kovasti serpentoiva Suomunjoki, vanha uittoväylä Koitereelle. Kanoottitapahtumissa sen tiukat mutkat ovat mukana olleiden mukaan välillä haastavia. Polku käy lähellä vanhaa siltaa, jonka yhteydessä näkyy vielä vanhoja uittorakenteita.

Suomunjoki on vanha uittoväylä

Luonto oli kumpanakin päivänä hiljainen. Vain muutama lintu näkyi ilmassa tai äänteli vaisusti. Sen sijaan ohuella lumella näkyi runsaasti selviä jälkiä: myyriä, orava ja jänis, lumikko, hirvi, kettu, metso ja teeri ja riekko sekä muutaman kulkijan koiran jälkiä. Saukon näkeminen Sihvonlampien laskupurolla ihan loppumatkalla vajaan kilometrin päässä luontotuvalta oli sykähdyttävä hetki kärkipäässä kulkeneille, ennen kuin se vilahti mättäikkökumpareessa olevaan onkaloon, mutta jäljet näkyivät hyvin taaempana tulevillekin. Vuolas kalaisa puro oli sille ilmeisen mainio elinympäristö, koska kalaa kuluu kilo päivässä.

Retkeläiset Pokkaniemen tulentekopaikalla, kirjoittaja kuvassa lähinnä kasvot kameraan päin

Suomunjärven rannalla on erämaan tuntua

Kokonaisuutena viikonloppu onnistui hyvin, porukka viihtyi poluilla ja juttu lensi nuotiopaikoilla makkarankäristyksen, kahvittelun ja muun evästelyn välissä. Römppäretki on jo perinne; eri vuosien retkillä olosuhteet ovat vaihdelleet paljon lumikenkä- ja kahluukeleistä tämänvuotiseen vähälumiseen. Joka säällä on oma viehätyksensä, joten jäämme odottamaan ensi syksyä.
 

Jouko Koivu

• Edellinen
• Seuraava