MOTORISOIDUN ERÄKÄRRYN TESTAUS

Tietoja
Kategoria: Varusteita
Julkaistu: 26.01.2015 11:14
Kirjoittanut Matti Makkonen

VUOSTTAMUSJAVRI, NEIDEN, NORJA 2.8.2013


Järviä erottaa kapea kannas. Ylemmästä järvestä seuraavaan kulkee lyhyt joenpätkä. Kuivin kesä vuosikymmeniin on kutistanut joen puropahaiseksi, josta pääsee yli kuivin jaloin kiveltä kivelle hyppimällä. Järviketjuun kuuluu kolmaskin, reitin ylin, mutta se ei näy tähän. Järvien keräämä vesi syöksyy alimman järven lasku-uomasta kymmenmetrisen putouksen kautta pienehköön jokeen. Joki kiemurtelee halki soiden, syöksyy välillä kuohuvana koskena rinnettä alas ja yhtyy lopulta Näätämöön, kuuluisaan lohijokeen.

Järvien väliseen kannakseen työntyy harjanne. Harjanteen taakse, tuulensuojaan, jää leiriytymiseen ihanteellinen tasanne. Ilma on tyyni, lämmin, kesäinen. Auringon kimallus taittuu kirkkaana välkehtivästä järven pinnasta.

Harjanteen rinteellä makaa kolme henkilöä lopen uupuneina, kaksi miestä ja nainen. Kaikki ovat parhaat nuoruusvuotensa jo vuosia sitten ohittaneita. Retkueen naisjäsenen nivelrappeuman vaivaamia polvia särkee, mutta hän jättää asiantilan urhoollisesti vain omaan tietoonsa.

 


 
- Onneksi oli helppoa kalliomaastoa.
Vaimeita naurunhyrähdyksiä.
- Olihan se vähän rankempi kuin luulin.
- Vai vähän.
- Mutta tuo sun eräkärry toimi vissiin ihan hyvin?
- Joo-o. Paremmin kuin luulinkaan. Mutta se onkin mun suunnittelema. Ja tekemä. Tuli tuon suonkin kuin tyhjää vain.
- Siitähän ei puutu kuin moottori.
Moottori? Hmm...
 

 

GLOMFJORD, LÁHKON KANSALLISPUISTO, NORJA 6.7.2014

 
- No pelittääkö?
- Jos pistän kunnolla kaasua niin tää työntää mut mäen päälle että heilahtaa!

Motorisoidun eräkärryn testaukseen ei olisi kauniimpaa ympäristöä voinut valita. Norjan karstimaa on epätodellisen luonnonkaunista seutua, jotakin mille Suomesta ei löydy vertaa. Vuorilta valuva sulamisvesi on syönyt kallioperään uskomattomia muotoja kuin jumalallinen kuvanveistäjä. Kalkkikiven kuluessa pois on jäljelle jäänyt kovempi kiviaines muodostanut toinen toistaan mielikuvituksellisempia muotoja, luolia, maanalaisia virtoja, petollisia reikiä.

 


 

  
– Paska!
Edelläni menevä joukko pysähtyi kuin seinään ja kääntyi katsomaan.
- Moottori sökähti! Ei voi peeveli olla akut loppu vielä!
Pidettiin tauko ja tutkittiin johdot ja liitokset.
- Onneksi on pahimmat nousut takana ja mökkiin enää tunnin matka.

Kärryn aisat oli kiinnitetty armeijavarusteiden kaupasta ostettuun taisteluliiviin. Virittelin sen ylleni, kiinnitin soljen, tarkistin, ettei mitään jäänyt maahan ja olin jälleen valmis muulin tehtäviin.
- Paskan paska!
Muu porukkaa kääntyi taas säikähtäneenä puoleeni.
- Mökin avain on mun toisten housujen taskussa autossa!

Kärry jäi niille sijoilleen. Päästyäni samaan pisteeseen takaisin, ei enää niin hyvissä voimin, saapui retkiseurueen toinen miesjäsen sopivasti paikalle tyhjän rinkan kera. Kuorma jaettiin ja lähdettiin kohti mökkiä. Polku, tai reitti, ei siinä kulku-uraa näkynyt kuin paikoittain, oli merkitty siten, että se sivusi upeimpia luonnonnähtävyyksiä. Hiljaiset miehet eivät jaksaneet niitä ihastella kesäyön utuisessa hämärässä. Vain rotkon pohjalla, osin maan alla, kulkevan pienen joen ylittävä luonnon muovaama kivisilta sai ansaitsemansa huomion. Oltiin jo pitkällä aamuyön puolella ennen kuin saavuttiin kerrassaan upean tunturijärven rannalla olevalle mökille.

 

 

       

FAKTAA JA FIKTIOTA


Vaasan Ammattikorkeakoulun koneosaston opintoihin kuuluu tuotekehitysprojekti. Lukuvuonna 2013-2014 aiheeksi valikoitui vammaisten vapaa-ajan apuvälineet. Tähän aiheeseen motorisoitu eräkärry soveltui mainiosti. On varmasti aikamoinen joukko ihmisiä, jotka haluaisivat harrastaa eräretkeilyä, mutta esimerkiiksi selän tai nivelten vammat estävät rinkan kantamisen.

Yksi suunnittelun lähtökohdista oli, että konstruktion täytyy jättää kädet vapaiksi. Näin siksi, että pääosa vetäjälle jäävästä taakasta tuli saada lantiovyöhön. Toisaalta se mahdollistaisi sauvojen käytön. Tästä seurasi vaatimus, että painopisteen tulee olla mahdollisimman alhaalla. Tarkemmin sanottuna sen tulee olla linjan aisan kiinnityspiste – pyörän keskiö alapuolella. Tällöin kuorman kallistuessa kärry ei pyri kaatumaan sivulle vaan pysyy tasapainossa. Toinen päävaatimus on, että kuormasta mahdollisimman suuri osuus menee pyörälle ja mahdollisimman vähän vetäjälle. Mainitut vaatimukset ovat hiukan ristiriidassa ja lähinnä jälkimmäisestä oli tingittävä.

Kärryn tyhjäpainoksi tuli noin 19 kg moottoreineen ja akkuineen. Tämä on ehdottomasti liikaa. Suurin syy ylipainoon oli se, että runko jouduttiin tuotantoteknisistä syistä valmistamaan teräksestä alumiinin sijaan. Vaihtamalla lyijyakut litium-ioniakuiksi säästyisi vielä melkein kilo. Silloin oltaisiin siedettävässä n. 10 kg painossa.

Kärryn valmistuskustannukset jäivät alle 400 euron. Ennen muuta pitää kiittää tuotekehitysryhmää: Vesa Esko, Mikko Kaarakainen, Miika Sinelmaa. Opiskelijoiden työpanos maksettiin pelkkinä opintopisteinä. Lisäksi kiitos paikalliselle yrittäjälle (t:mi Duhini), joka myi moottorin omakustannushintaan. Moottori on samanlainen, jollaisia käytetään sähkömoottoriavusteisissa polkupyörissä.

Testiretken tarkoituksena oli kokeilla laitteen soveltuvuutta vaativiin maasto-olosuhteisiin. Akkuvirran riittävyys oli tietysti erityinen kiinnostuksen kohde. Testikokemukset olivat kahtalaiset. Moottori toimi moitteetta. Sen sijaan akut osoittautuivat heikoksi lenkiksi. Nekin olivat, kuinkas muuten, halvinta kiinalaista laatua, toki moottoripyörän geeliakut. Toisesta akusta hajosi kennosto reilun 10 km matkan jälkeen.

Akkuvirran riittävyys jäi vaurion takia hiukan vastausta vaille. Kohteena olleessa mökissä oli aurinkokenno. Kytkin akut siihen vuorotellen. Latausjärjestelmä kertoi ehjässä akussa olleen n. puolet virrasta jäljellä. Tässä yhteydessä selvisi myös toisen akun viallisuus. Kaikesta päättäen kaksi 4 Ah akkua olisi riittänyt koko reissulle, jonka kokonaismatka oli  noin 25 km kartalta mitattuna. Maasto oli suurimmalta osaltaan helppokulkuista, mutta korkeuseroja oli huomattavan paljon. Hyötykuorma oli pieni, vain parikymmentä kiloa. Prototyypin ”ylipaino” huomioon ottaen kuorma vastasi hyvinkin kahden ihmisen viikon retken tarpeita.

Testistä voidaan hyvinkin todeta, että konsepti osoittautui toimivaksi. Alkuperäisen ajatuksen mukaiseen lievästi vammaisen, ”rinkkarajoitteisen”, henkilön kevyeen käyttöön se käy varmasti. Polkua pitkin kohtuullisessa maastossa toimintasäde on enemmän kuin riittävä. Raskaampaankin käyttöön se saattaa soveltua paranneltuna, lisätestaus on silloin tosin tarpeen.
Karkeasti voi sanoa, että kärry kulkee kyllä siitä mistä mieskin. Moottorin momentti riittää jyrkässäkin ylämäessä, soisessa maastossa ja kivikossa. Testimatkan varrelle sattui melko vaativiakin pätkiä eivätkä ne tuottaneet minkäänlaisia ongelmia. Saman totesin edellisen kesän retkellä moottorittoman version kanssa. Kärry tuli perässä mistä vain uskalsi mennä. Ja edellisen kesän reitillä riitti kivikoita, mäkiä ja kumpareita. Ja lopussa suo. Ainoastaan pahimmat louhikot joutui kiertämään. Suuri kääntösäde lantiovyöhön kiinnitetyn mallin kanssa täytyy ottaa huomioon. Kärryn kanssa ei pyörähdellä katselemaan omia jälkiään. Vesistöjen ylitys on tietysti oma lukunsa.

Elektroniikan vieminen maasto-olosuhteisiin on aina riski, mutta laadukkailla komponenteilla jäänee pieneksi. Vara-akut tai jopa aurinkokenno on tarpeen olla mukana pitemmillä retkillä.
Kehityskohteita löytyi tietenkin aika joukko, alla tärkeimmät.
1.    Painon alentamisen lisäksi rungon muotoilua pitäisi kehittää siten, että suurempi osa painosta tulee pyörälle. Nyt osuus on noin kaksi kolmasosaa. Lisäksi aisojen kokoon taittaminen kuljetusta varten saisi olla yksinkertaisempi.
2.    Akuiksi, kuten mainittu, tulee valita litium-ioni-malliset. Niiden paino on lähes kolmannes vastaavista lyijyakuista. Lisäksi ne ovat todennäköisesti vähemmän arat iskuille. Siitä huolimatta iskunvaimennus, esimerkiksi pehmeä vaahtomuovialusta, on paikallaan.
3.    Momentinsäätö oli tässä mallissa peukaloviputyyppinen. Sen etuna oli helppo säätö hetkellisenkin tarpeen mukaan. Toisaalta se sitoo toisen käden eikä vaellussauvoja voi käyttää. Polkupyörissä käytetty ratkaisu, jossa avustus käynnistyy liikkeelle lähdettäessä, saattaisi myös olla toimiva periaate. Siinäkin tarvitaan hyvin käsillä oleva säätövipu, josta voi säätää moottorin momenttia maaston mukaan ja kytkeä sen pois alamäessä.

Matti Makkonen