Retkiä ja reissuja sieltä ja täältä
Pikareissu Kaldoaivin erämaahan
- Tietoja
- Julkaistu: 30.11.-0001 00:00
- Kirjoittanut Pirkko Arveli
Lappiin oli päästävä tänäkin kesänä ja se ainoa mahdollinen vapaana oleva viikko sattui heinäkuun alkuun. Tällä kertaa suuntana oli Kaldoaivin erämaa-alue. Mukaan otimme uskollisen retkikaverin 2-vuotiaan lapinporokoira Saiman. Ajoimme Etelä-Karjalasta suoraan Nuorgamiin ja ihailimme Tenoa hetken keskiyön auringossa.
Tie, joka kiemurteli pitkin tuntureiden huippuja Nuorgamista Pulmankijärvelle, oli hieno elämys. Keli oli lämmin ja Pulmankijärvellä laitoimme teltan pystyyn ja aamulla virkeinä aloitimme vaelluksemme kohti Kaldoaivin hienoja maisemia.
Oli kuuma, vähän liiankin kuuma. Onneksi tunturissa tuuli hieman. Tauoilla mäkärät ja polttiaiset kiusasivat. Valitettavasti olin unohtanut ottaa mukaan hyttyssuojan Saimalle. Päivän mittaan Saima alkoikin kärsiä räkästä enemmän ja tauoilla se suorastaan kaivautui mättäiden sisään. Matkan edetessä lämpöasteet kohosivat ja Saiman stressipisteet nousivat samassa tahdissa.
Kuumuus otti voimille ja löydettyämme vesipaikan päätimme leiriytyä. Tuuli oli tyyntynyt ja räkkää oli ennennäkemättömän paljon. Ei vaan ollut mitään, millä suojata koiraa tiheää räkkää vastaan. Saima hakeutui tässä vaiheessa kuumaan telttaan ötököitä pakoon. Meillä ei ollut hätää. Illalla Saima piti kantaa teltasta ulos pissille, ja takaisin tullessa se oli niin kauhuissaan ötököistä, että yritti telttakankaan läpi sisään.
Teltassa näimme satojen tyytyväisten ja veristen mäkäräisten kiipeävän ylös Saiman turkista. Saiman alavatsa oli tulipunainen. Aikamme mietittyämme, päätimme seuraavana päivänä palata takaisin eteläiseen Suomeen. Jos olisimme jatkaneet, se olisi tuntunut eläinrääkkäykseltä.
Kaikesta huolimatta reissu oli hyvä ja Saimakin toipui nopeasti päästyään takaisin kotiin. Yhtä kauan olimme siis tuntureilla kuin tien päällä. Inarissa paluumatkalla mittari näytti reilua 30C. Tiesimme, että olimme tehneet järkevän päätöksen lähtiessämme kotiinpäin.
Tämä reissu tulee olemaan yksi niitä reissuja, jonka muistaa vielä vuosien päästä. Seuraavaa kesäreissua Lappiin en kuitenkaan enää aio tehdä pahimpaan räkkäaikaan ellei ole ihan pakko. Siinä tapauksessa koiralle lähtee mukaan oma hyttyssuoja.
Pirkko Arveli