Ei oteta, annetaan
- Tietoja
- Kategoria: Sielun outa
- Julkaistu: 30.11.-0001 00:00
- Kirjoittanut Maria Haakana
Ihminen, se kertoo valloittaneensa tuntureita. Tuskinpa se tunturi edes huomasi kävijää, kulkijan muistoihin tunturi jäi ehkä ikuisesti. Sama ihminen suunnittelee hiihtovaellusta, reittiä, ajankohtaa, näkee itsensä lipuvan tunturiaavalla, varaa lomaviikkonsa puoli vuotta ennen ajankohtaa ja jää odottamaan, toivomaan.
Hiihtovaellus on herkkä laji; jos kantavaa hankea ei ole, muuttuu hiihtovaellus urheiluksi tai odottamiseksi leirissä. Hiihtovaelluksella ei oikein kannata hikoilla. Jos on paljon pakkasta ja tuulee lujaa, pitää tehdä vain turvallisia, harkittuja, oikeita valintoja etenemisen ja leiriytymisen suhteen. Pitää olla tarkkana.
Sillä hetkellä kun sään oikut antavat hiihtovaeltajalle täydellisen hankikannon, myötätuulen tai tyvenen, ei mikään retkeily ole niin helppoa ja nautinnollista. Hiihtämistä ei edes oikein enää huomaa, ahkio tulee perässä itsestään, kaikki reitit ovat yhtä hyviä. Kevyt liike, maiseman kauneus, hiljaisuus – mieli tyhjenee kohinasta, rauha valtaa mielen. Ruumis nauttii liikkeestä.
Sitä ei oteta, se annetaan.
Kuvat Marita Vokkolainen