Vaeltaja – koiran paras ystävä
- Tietoja
- Kategoria: Retkiä ja reissuja
- Julkaistu: 30.11.-0001 00:00
- Kirjoittanut Marita Vokkkolainen
Vanha vaeltaja peninkulman kulkee, mukanaan kulkee historia, joka kertoo ihmisen ja koiran suhteesta.
Koira ja ihmisen ovat aloitelleet yhteistyötään uusimpien tutkimusten mukaan n.30 000 vuotta sitten.
Aikojen kuluessa koira on saanut ihmiseltä seuraa, suojaa ja ravintoa, kun se on tehnyt ihmiselle töitä. Koirat ovat metsästäneet, paimentaneet, vetäneet taakkaa. Suomen eränkäyntikulttuuriin on kuulunut kiinteästi koira, saamelaisten poronhoitokulttuuriin on kuulunut koira ainakin 1500-luvulta lähtien.
Niin, se peninkulma. Muinoin yleisin koiran nimi oli Peni, siitä on saanut alkunsa määritelmä peninkuuluma, matka jonka koiranhaukku kuuluu tyynellä säällä. Toinen olettamus on että peninkulma on matka jonka vetokoira on jaksanut vetää levähtämättä.
Penin ja peninkulman alkuperää ei täsmällisesti tunneta, on tutkittu että ne juontuvat ajoilta, jolloin alkusuomalaisten elämäntyylinä oli seurailla peuralaumojen kulkua koiriensa avustamana. Lumiaikaan, kun oltiin lähdössä pidemmälle pyyntiin, tai kun majapaikkaa piti vaihtaa saaliseläinten vaelluksien mukaan, valjastettiin koirat reen eteen.
Pitkä on ihmisen ja koiran yhteinen taival tuolla tiettömillä taipaleilla. Yhteinen taival jatkuu edelleen vaikkakin se muuttaa muotoon, suhteen arvo ei siitä muutoksesta vähene, se vain heijastaa yhteiskuntaa ja arjen tarpeita.
Marita Vokkkolainen