Ihminen nimen takana
Ihminen nimen takana – Tytti Bräysy
- Tietoja
- Kategoria: Ihminen nimen takana
- Julkaistu: 06.06.2015 16:47
- Kirjoittanut Maria Haakana
Kuka olet?
Olen korusuunnittelijana ja käsityöläisenä elantoni ansaitseva yrittäjä Inarissa. Työurani alkuvuosikymmenen vietin mainosalalla kotikaupungissani Oulussa ja graafista 
suunnittelua teen satunnaisesti edelleen. Ammattina se on ollut myös hyvänä pohjana Paarma Design -toimessani, jota olen tehnyt nyt kaksi vuotta.
Kuinka tulit valinneeksi Inarin kodiksesi?
Etsin vuonna 2009 sopivaa koulua jossa pääsisin tekemään jotain luovaa käsilläni, sellaisilla menetelmillä jotka eivät vaadi jatkuvaa päivitystä kuten tietokonepainotteinen työni oli. Sepäksi aioin, mutta ystävä vihjasi Inarin Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta ja sen artesaanilinjasta jalometalli- ja kivipuolella. Halusinkin mieluummin Oulusta pohjoiseen kuin Etelä-Suomeen.
Mikä Inarissa on parasta?
Monipuolinen ympäröivä luonto, erityisesti Lemmenjoen "Miessinmaa", jossa vietän suuren osan ajastani kesä-syyskuussa. Inarin monikulttuurinen kauttakulkuliikenne turismin ja oppilaitoksen myötä auttaa korujen kulkeutumisessa ympäri maailmaa. On mahdollisuus pitää toiminta pienimuotoisena, mutta silti kannattavana. Posti kulkee ja se riittää pitkälle pitäen ainakin toistaiseksi riippumattomana jälleenmyyjistä.
Valokuvaat paljon, mikä valokuvauksessa kiehtoo?
Kuljetan tosiaan kameraa miltei aina matkassa. Sen avulla tulee haastettua itsensä näkemään asioita monelta eri kantilta. Koetan nähdä kaunista tai mielenkiintoista pienissäkin yksityiskohdissa. Samalla tietysti opin lisää luonnosta. Tulee selvitettyä kuvattujen kasvilajien ja esim. lintujen nimiä jälkeenpäin, sekä niille ominaisia asioita, joita voi tuoda esille omissa koruissa. Makrokuvaus on tullut korukuvien mukana ja sen myötä rajaton maailma löytää uusia näkökulmia.
Mitä luonto sinulle merkitsee?
Ajatuskin pääsystä luontoon rauhoittaa, olipa se missä tahansa. Se on paras tapa irrottautua arkihuolista ja paras paikka ammentaa voimia ja ideoita. Kuvien avulla voi palata näihin tunnelmiin. Pidän avarista maisemista siinä missä luonnontilaisista kangasmetsistä. Meren rannalla olen puolet elämästäni asunut, joten ruovikkoinen lettomaisemakin on yhdenlaista sielunmaisemaa. Korumallejani ei olisi olemassa ilman luontoyhteyttä ja kiinnostusta siihen.
Mikä on parasta työssäsi? Entä haastavinta? Kenelle haluaisit suunnitella korun ja millainen siitä tulisi?
Parasta on onnistumisen ilo, jos itse ja etenkin asiakas on tyytyväinen lopputulokseen. Nykyisin saan itse päättää lopputuloksesta, koska suunnittelen kaiken alusta asti vaikkakin toiveita saa esittää. Se on haastavaa ja vastuullista, mutta parhaimmillaan palkitsevaa. Kaikenlaiset korun kantajat ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Parhamipia sellaiset, joilla on jokin syvempi yhteys aiheeseen ja pitävät korua sen vuoksi erityisen rakkaana.
Olet matkustanut Kanadassa, Venäjällä, mitä jäi mieleen?
Onko sinulla reissuhaaveita?
Kävin Kanadan Nunavutissa, Igaluitissa kolmen kuukauden vaihto-opiskelujakson syyslukukaudella 2010. Se oli suuntaa-antava pohja omalle tyylille koettaa saada koruista moniulotteisia ja mielikuvia synnyttäviä. Inuiittien tyyli on naivistista, mutta samalla hyvin elävän oloista, mystistä. Alkuperäskansojen kulttuuriin tutustuminen jatkui puolittain omakustanteisella opintomatkalla Siperian Taimyriin, Dudinkaan. Siellä opetin jalometallityön alkeita ja opiskelin paikallisia käsitöitä mammutinluunkaiverruksesta helmikirjontaan. Matka kesti kolmisen viikkoa, mutta sujui hyvin kielitaidottomallakin, kun kädet toimivat tulkkina töiden kautta. Tottakai toivon vielä pääseväni laajentamaan arktisten alueiden tuntemusta uusissa maisemissa myös tulevaisuudessa.
Mitä töitä on tulollaan, mielensopukoissa?
Loppuelämä tuskin riittäisi kaikkien ideoiden toteuttamiseen, mutta jo olemassaolevien mallien toisintaminen tilaustöinä ja asiakkaiden toivomat uniikkityöt vievät ison ajan nykyisin. Koetan silti viikottain saattaa uusia ideoita konkretian tasolle, niin mielenkiinto työhön säilyy.
Kuinka rentoudut?
Usein sekin liittyy jotenkin työhön, sillä ideoiminen tuntuu vapauttavalle, vaikka niitä ei pääsisi edes toteuttamaan. Uuden keksiminen tuntuu aina riemastuttavalle ja parhaimmat yleensä pitääkin päästä hetimiten toteuttamaan. Luominen on jollain lailla addiktoivaa ja jos siihen ei riitä aikaa, se alkaa selvästi turhauttamaan. Luonnossa samoillessa koetan kyllä parhaani mukaan karistaa kaiken epäolennaisen päästäni ja elää hetkessä ja havannoida ympäristöä kaikilla aisteilla.
Mitä haluat suositella Outan lukijoille?
Toivoisin, että kaikki antaisivat mahdollisimman paljon mielenkiintoista tietotaitoaan luonnosta myös muiden iloksi ja opiksi. Luontosuhteen vahvistuminen ei mene koskaan kenelläkään hukkaan ja on kaikkien etu, että mahdollisimman monella olisi siihen rakkaussuhde.
Ketä meidän kannattaisi haastatella Outassa?
Valokuvaaja ja poromatkailuyrittäjä Jan-Erik Paadaria. Hänellä on erityinen suhde omaan lapsuusympäristöönsä Solojärvellä, Inarissa. Puoliammattilaiskuvaajaksi hänellä on erityisen sielukkaita otoksia.