Hiljaista ja hämärää

On marraskuun viimeisen sunnuntain aamu, säätiedot lupailee jopa auringon ilmestyvän pilvien takaa esiin.

Valoa ei riitä kovin moneksi tunniksi, joten ei kannata lähteä ajamaan kovin kauas. Samoille tutuille poluille halusin kuitenkin jotain vaihtelua. Muutaman kilometrin päässä kotoa on suosittu hiihtoreitti Porintien varresta Koukkujärvelle, se on jäänyt kokonaan tutkimatta, siispä sinne.

Sain myös idean testata vähässä valossa 300 millimetrin kiinteää objektiivia käsivaralta. Aika tuhoontuomittu idea, joten eikun kamera reppuun ja menoksi.

Alkupää on  helppoa metsäautotietä ja hyvät opasteet.

 

Korpisuota jota ollaan harventamassa, harmi.

 

Yksinäinen sieni

 

Ojan reunaa koristaa kauniin vihreä sammal.

 

Vedenpinnan kuvajaisia

 

Vielä nousee sieniä kylmää ja pimeää uhmaten.

 

Lenkin puolivälissä osutaan lammelle. Mahtaako olla tarpeeksi rauhallinen lintujen pesintään, pitääpä tulla keväällä tutkimaan.

 

Taidetta lammen pinnalla.

 

Metsän siimeksessä lymysi puro.

 

Käävät ovat kauniita

 

Aika vähän nähtiin/kuultiin lintuja, saatika että olisin saanut kuvattua. Mutta tikka ei välittänyt meistä, vaan perkasi kävystä siemeniä valotolppaan tekemässään halkiossa.

Karhulenkki oli sopivan mittainen päivälenkille, helppo kulkea vaikka lasten kanssa. Jäkäläiset kivikot ja solisevat purot tekevät reitistä mielenkiintoisen. Hyvä, että löytyi tuo uusi metsä tutkittavaksi kunhan keväällä taas riittää valoa koko päiväksi; tai vaikkapa kevättalvella lumikengillä Koukkujärven majalle.

 

Tuire