Tietoja

Kategoria: Kirjoja

Julkaistu: 14.12.2015 16:55

Kirjoittanut Marja Vilhunen

Kerran elämässäni olen nähnyt miehen itkevän lukiessaan runoa ääneen. Tuo runo oli Hirvas Mikko Kilven kokoelmasta Lapinmaa.

Ensin tuli nielaisten:

”Keskipäivän aikaan helteen hiljaisuudessa

pihkan tippuessa puitten neulasista”

Sitten nyyhkäisten:

”aihkien kaarnan paahtuessa tervanväriin –

jäkälän murentuessa kuivuuttaan”

Ja lopulta käsi nousi pyyhkimään poskelta kyyneleen:

”kahlasi musta hirvas joen poikki,

tuli nähdyksi, katosi kairaan”.

Mikko Kilven runokokoelma Lapinmaa julkaistiin vuonna 1961. Kilpi (1928–1991) oli monipuolinen kulttuuri-alan toimija: kustannustoimittaja, runoilija, suomentaja ja kuvittaja.

Kilven runokieli on toteavaa, suoraviivaisen konstailematonta. Runoissa tehdään tavanomaisia asioita: juuri niitä, joiden vuoksi ihminen palaa Lappiin kerta toisensa jälkeen. Runoissa taivalletaan, kalastetaan, istutaan laavulla piippu suupielessä, tarkkaillaan eläimiä ja kuunnellaan kelojen kertomuksia. Läsnä ovat neljä peruselementtiä: tuli, ilma, vesi ja maa. Näiden ympärille kiertyy elämä Lapinmaassa.

 
Elementit

Mies rantaviivaa hietikolla kulki

(hengitti ilmaan hetkellisen tilan)

ja miehen varjo maata, kuvajainen vettä:

niin eli elementit.

Viritti illan tullen neljännenkin

ja oli kokonainen.

 

Teoksessa on Urpo Huhtasen pelkistetyn kaunis mustavalkokuvitus. Lapinmaan löytää nykyään parhaiten antikvariaateista.

Lapinmaa – runoja
Tekijä: Kilpi Mikko
WSOY, 1961

• Edellinen
• Seuraava