Tietoja

Kategoria: Mielenpäällä

Julkaistu: 30.11.-0001 00:00

Kirjoittanut Marita Vokkolainen

Sitäkin olen miettinyt, entä sitten kun vääjäämätön vanhuus tai sairaus osuu kohdalle, miten sitten pääsen luontoon ja metsään. Metsä on tärkeä, metsään pitää päästä sisälle, ei riitä reunasta katselu.

Olen ratsastanut ikäni, välillä on ollut taukoja ja ratsastukselliset tavoitteet ovat ajan myötä muuttuneet. Nyt olen ajatellut että ylläpidän taitoa sen tulevaisuuden pahan varalta. Entäs jos hevosella retkelle?

Oletkos ikinä sitä niin ajatellut, että lähtisikin luontoon hevosella? Suomessa on nykyään tarjolla paljon maastoratsastusmahdollisuuksia, voit retkeillä muutaman tunnin tai vaikka muutaman päivän. Kaikki vuodenajat ovat hyviä hevoselle ja kaikki vuorokaudenkin ajat käyvät – valoisan kesäyön kautta talviseen täysikuun ratsastusretkeen ja jos se kuu ei valaise niin otsalamputhan sen  tekevät.

Useimmiten maastoretkille on tarjolla suomenhevonen tai islanninhevonen. Älä anna issikan pienen koon hämätä. Islanninhevonen on vahva ja erityisen retkille sopiva hevonen, jolla aloittelijankin on turvallista lähteä kokemaan hevosretken saloja. Islanninhevonen on pieni kooltaan ja sillä on useimmiten miellyttävät pehmeät askeleet, sen erikoisuus on ravin ja käynnin välimuoto töltti. Tölttiin on helppo mukautua ja aloittelijakin pystyy lisäämään vauhtia. Suomenhevonen ansaitsee tulla huomioiduksi ja käytetyksi myös tässä yhteydessä, liinaharjainen suomenhevonen taipuu moneksi myös ratsastusretkillä.

Hevonen on ihmisen paras ystävä ja ystävä ratsastaa toisella

Etelästä pohjoiseen, idästä länteen löytyy talleja, jotka tarjoavat retkipalveluja. Voit valita haluatko etelän vehmaille poluille, merenrannalle Hailuotoon vai nauttisitko Pohjois-Karjalan vaarojen kulkemisesta hevostoverin kanssa. Jos kuitenkin mieli halajaa aina tunturiin saakka, kyllä sekin onnistuu. 

Sitäkin olen miettinyt, entä sitten kun vääjäämätön vanhuus tai sairaus osuu kohdalle, miten sitten pääsen luontoon ja metsään. Metsä on tärkeä, metsään pitää päästä sisälle, ei riitä reunasta katselu. Nyt olen ajatellut ratsastustaitoa ylläpitää siksikin, että jos en muutoin pääse niin ystävällinen hevostoverini kantaa minut mukanaan luontoon.

Metsä yllättää, evästauko alppiruusun katveessa

Oma haaveeni ratsastusretkestä on lähteä suomenhevosella Pöyrisjärven erämaahan, monta päivää monta yötä.  Se on päivien mittainen kumppanuus eläimen kanssa, kilometrit ja tunnit yhdessä. Maisemakin avautuu hieman korkeammalta. Mitä tuumivat linnut ja eläimet hevosen kohdatessaan. Se on minun suuri hevosretkihaaveeni, siihen asti viiletän lähimaastoissa ja nautin joka hetkestä.

Marita Vokkolainen
http://paussinpaikka.blogspot.fi/

• Seuraava