Tyttäreni Aino täytti 12.v heinäkuussa tänä kesänä. Parina vuotta hän kyseli minulta; - Isi milloin viet minut Lappiin? Juhannuksen jälkeen sitten matkustimme kahdestaan junalla ja linja-autolla Kiilopään tunturikeskukseen. Patikoimme yhdeksän vuorokautta yöpyen teltassa ja autiotuvissa.

Olin kotona kuvitellut reittiämme helpommaksi. Kun Luulammelta saavuimme Taajos-laavulle päätin, että Porttikoskelle ei aamulla lähdetä vaan valitaan lyhin reitti Lankojärvelle. Olin suunnitellut kotona reitin aivan liian pitkäksi.

Mentiinkin Lankopään solasta komean tunturinhuipun jäädessä vasemmalle. Siellä tunturikoivut olivat maassa luikertelevia varpuja. Tähystimme kompassin suunnalla Sokostin ja Aino tutki kiikarilla. Puhelinmasto näkyi Sokostin huipulla.

Lankojärvellä asuttiin teltassa ja paistettiin lettuja. Aamulla kahlattiin katsomaan museon niemessä Mäentaesen kammia. Se kiinnosti Ainoa kovasti ja isälle tuli kymmeniä kysymyksiä. Joen kahlauspaikalla on syvempi monttu, sinne pulahdettiin uimaan ja Aino nautti kovasti.

Padonvankalla

Padonvankan kautta tultiin Paalasjoelle, missä taas yövyttiin ja seuraavana päivänä kuljettiin Livikon lampien kautta Luirolle. Luiron Hiltonissa saimme yöpyä ja saunoa kahdestaan. Seuraavana päivänä Aino valloitti Sokostin ja tultiin hienoa Jauroskurua alas.

Aino Sokostilla

Ainolle putoukset olivat yhtä ihmeellisiä kuin isille kerran. Kotiinpäin lähdettiin yökävelyllä Tuiskukurun autiotupaan ja sieltä kahdestaan yövyttyämme vaelsimme Tuiskupäitten eteläpuolelta Suomunruoktulle. Saimme taas asua kahdestaan kämpässä. Tutustuttiin Suomun vanhaan museokämppäänkin. Kännykän yhteys ei toiminut monena päivänä, mutta aina kun palkkeja ilmestyi Aino sai soittaa kotiin äidille. Viimeinen yö oltiin leppoisasti Suomuojan laavulla ennen Kiilopään tunturikeskukselle palaamista.

Aino ja Nattaset

Joitakin havaintoja kun on lapsen kanssa vaeltamassa.:

Ruokailu

Teimme etukäteen namipussit jokaiselle päivälle. Pusseissa oli suklaata, rusinoita, pähkinöitä ja Ainon valitsemia turkinpippureita. Myös isällä oli omat pussit. Juomapulloissa oli mietoa urheilujuomaa koko matkan. Matkalla joimme teetä. Kaikki pastaruoat Aino söi reippaasti, mutta tinapaperipussien valmiit kuivamuonat ei maistuneet. Aamupalana pikakaurapuuroa mustikkakeitolla ja näkkileipää, metvurstia, sokeria, voita. Päivällä pastaa ja illalla lämminkuppeja joista Aino ei pitänyt. Parina iltana paistoimme lettuja. Koska, reiterit meni tunkiolle oli meillä viimeisenä päivänä ruoka käytännössä loppu. Onneksi namipussien voimalla kuljimme loput 10 km Kiilopäälle.

Päivämatkat

Pisin päivämatkamme oli 15 km, mikä oli liian pitkä. Lapsen kanssa korkeintaan 10 km on oikea matka. Taukoja pidetään aina. Me sovimme, että pidetään heti tauko kun toinen pyytää ja tämä toimi oikein hyvin. Pyysimmekin vuoronperään. Päivätaipaleet pelasti aurinkoinen ilma. Uitiin monta kertaa.. Ainon reppu painoi lähteissä kymmenen kiloa, mikä oli sangen paljon reilut kolmekymmentäviisi kiloiselle tytölle. Loppua kohti kevennettiin Ainon reppua niin, että Kiilopäällä puntari näytti paluupäivänä 5 kiloa. Aino käveli koko matkan lenkkareissa kaksilla sukilla. Varavaatteita ja kenkiä ei tarvittu. Oma kuksa, kiikari ja puukko olivat tärkeitä. (vrt viihtyminen)

Viihtyminen ja mieliala

Aino oli nyt elämänsä seikkailulla ja henkisesti kaiken aikaa pirteä. Kerran hän sanoi, - isi nyt ei jalat enää jaksa kävellä. Pystytimme teltan välittömästi. Ainolle oli tärkeätä nukkumaan mennessä mp3 soitin mistä kuunteli äänikirjaa. Aino on kiinnostunut kasveista ja eläimistä. Ensimmäiset lumiset kurut oli pakko käydä lumisotasilla. Porot olivat elämyksiä vaikka pelottivat häntä ja isääkin. Reitin lopun kruunasi pääsy Tunturikeskuksen savusaunaan. Tärkeätä oli, että Ainolla oli mukanaan omia rakkaita esineitä. Isi kiitti itseään, että oli ymmärtänyt ottaa mukaan kahden hengen kupoliteltan, missä yöpyminen sujui ongelmitta.

Aino kyseli kyllä monesti reitillä, -isi onko vielä pitkä matka. Silloin yritettiin puhella mukavia ja pitää vaikka luontotietokilpailua. Hyttysetkin kiusasivat matkalla eikä heinäkuussa taivallus olisi onnistunut ilman myrkkyjä ja hyttyshattuja. Matka jäi varmasti isin ja Ainon mieleen. Sen verran oli kuitenkin rasituksia, että vieläkin on kysymättä tahtooko Aino ensivuonna Lappiin./ Vesa

Vieraskirjan taikaa