Olen yöpynyt kotini lähellä kilpikaarnamäntyjä kasvavalla mäellä monesti. Vanhimmat puut ovat jo keloja ja kymmeniä koloja on myös kasvavissa puissa. Minulla on oma rakas paikkani korkean männyn alla. Tänä aamuna mittasin sen paksuutta käsilläni, melkein puoli metriä jäi rakoa sormenpäihin. Jokin ”voima” vie minua kerta toisensa perään tälle mäelle nukkumaan.

Niin kävi eilenkin elokuun illan hämärtyessä. Sulloin makuupussin, laavuvaatteen, pumpattavan retkipatjan ja otsalampun reppuun. Viritin laavun paksun männyn runkoon ja liepeet kiristin pihlajan vesoihin. Pian pimeni ja torkahtelin makuupussissa pehmeän retkipatjan päällä kelluen. Palokärki kailotti lentäessään hämärään. Sitten oli aivan hiljaista.

Yöllä jokin eläin rapisteli muutaman metrin päässä. Panin lampun makuupussissa kiinni rannekelloon. Fosforiosoittimet näyttivät kellon olevan puoli kolme. Hetken päästä helmipöllö aloitti -pu,pu,pu, puputuksen. Alle minuutin kuluttua lehtopöllön väräjävä - hu-hu,huu kuului vierestä ja sitten se naukui -kie-vit, kie, vit äkäisesti. Helmipöllö vastasi -vä, vä, vä. Äänten liikkumisen perusteella päättelin, että lehtopöllö karkotti helmipöllön reviiriltään, missä sillä on ollut pesä monena vuonna. Lehtopöllö naukui ja ärhenteli puolituntia ja sitten vaikeni.

Puoli viiden aikaan punarinta yritti aloittaa aamulaulua, mutta vaikeni heti. Mustarastas aivasti. Yllätys oli suuri kun erotin myös varpuspöllön monotoniset lyhyet vihellykset. Ensimmäiset autojen äänet hurisivat asvalttitiellä ja varpuspöllö vaikeni. Vähän ennen kuutta punarinta alkoi vaimean katkeilevan syyslaulunsa. Pian kuului tiaisten tiityksiä ja varikset raakkuivat kilpaa. Äkkiä koko männikkö oli pieniä ääniä täynnä. Kaarna poksahteli. Laavukankaalle tipahteli jotain männystä. Käpytikka koputteli pajassaan ja äkkiä oravien tsäkätys ja ravi oli puussa aivan kattoni päällä. Terästin kuuloani, kiekuiko kaukana kukko. Tiedän talon kilometrin päässä, missä on kukko.

Seitsemän aikaan purin yösijani ja maahan jäi vain patjan painama jälki. Tahdoin kiittää vanhaa mäntyä. Halasin sitä mittaamalla sen paksuuden. Alkusyksyn aamun äänet erottuivat yksittäisinä linnunlauluina. Keväällä kaikki linnut laulavat kuorossa. Keväällä on helppo riemuita aamussa lintujen kanssa. Kotimatkalla ajatukset viipyilivät punarinnan ”alakuloisissa” syyslaulun säkeissä. / Vesa