Kun ei itse enää pysty kävelemään

Tietoja

Luotu: 17.12.2015 22:23

Viimeksi päivitetty: 18.12.2015 15:30

Julkaistu: 17.12.2015 22:23

Kirjoittanut Marita Vokkolainen

Osumat: 11795

Sitäkin olen miettinyt, entä sitten kun vääjäämätön vanhuus tai sairaus osuu kohdalle, miten sitten pääsen luontoon ja metsään. Metsä on tärkeä, metsään pitää päästä sisälle, ei riitä reunasta katselu.

Olen ratsastanut ikäni, välillä on ollut taukoja ja ratsastukselliset tavoitteet ovat ajan myötä muuttuneet. Nyt olen ajatellut että ylläpidän taitoa sen tulevaisuuden pahan varalta. Entäs jos hevosella retkelle?

Oletkos ikinä sitä niin ajatellut, että lähtisikin luontoon hevosella? Suomessa on nykyään tarjolla paljon maastoratsastusmahdollisuuksia, voit retkeillä muutaman tunnin tai vaikka muutaman päivän. Kaikki vuodenajat ovat hyviä hevoselle ja kaikki vuorokaudenkin ajat käyvät – valoisan kesäyön kautta talviseen täysikuun ratsastusretkeen ja jos se kuu ei valaise niin otsalamputhan sen  tekevät.

Useimmiten maastoretkille on tarjolla suomenhevonen tai islanninhevonen. Älä anna issikan pienen koon hämätä. Islanninhevonen on vahva ja erityisen retkille sopiva hevonen, jolla aloittelijankin on turvallista lähteä kokemaan hevosretken saloja. Islanninhevonen on pieni kooltaan ja sillä on useimmiten miellyttävät pehmeät askeleet, sen erikoisuus on ravin ja käynnin välimuoto töltti. Tölttiin on helppo mukautua ja aloittelijakin pystyy lisäämään vauhtia. Suomenhevonen ansaitsee tulla huomioiduksi ja käytetyksi myös tässä yhteydessä, liinaharjainen suomenhevonen taipuu moneksi myös ratsastusretkillä.

Hevonen on ihmisen paras ystävä ja ystävä ratsastaa toisella

Etelästä pohjoiseen, idästä länteen löytyy talleja, jotka tarjoavat retkipalveluja. Voit valita haluatko etelän vehmaille poluille, merenrannalle Hailuotoon vai nauttisitko Pohjois-Karjalan vaarojen kulkemisesta hevostoverin kanssa. Jos kuitenkin mieli halajaa aina tunturiin saakka, kyllä sekin onnistuu. 

Sitäkin olen miettinyt, entä sitten kun vääjäämätön vanhuus tai sairaus osuu kohdalle, miten sitten pääsen luontoon ja metsään. Metsä on tärkeä, metsään pitää päästä sisälle, ei riitä reunasta katselu. Nyt olen ajatellut ratsastustaitoa ylläpitää siksikin, että jos en muutoin pääse niin ystävällinen hevostoverini kantaa minut mukanaan luontoon.

Metsä yllättää, evästauko alppiruusun katveessa

Oma haaveeni ratsastusretkestä on lähteä suomenhevosella Pöyrisjärven erämaahan, monta päivää monta yötä.  Se on päivien mittainen kumppanuus eläimen kanssa, kilometrit ja tunnit yhdessä. Maisemakin avautuu hieman korkeammalta. Mitä tuumivat linnut ja eläimet hevosen kohdatessaan. Se on minun suuri hevosretkihaaveeni, siihen asti viiletän lähimaastoissa ja nautin joka hetkestä.

Marita Vokkolainen
http://paussinpaikka.blogspot.fi/

Manto-ojan autiotuvan historiaa sekä sen korjaus elokuussa 2014

Tietoja

Luotu: 26.11.2014 11:34

Viimeksi päivitetty: 20.12.2014 16:38

Julkaistu: 26.11.2014 11:34

Kirjoittanut TiMoKo

Osumat: 12668

Saneerauksen selvittelyä ja tuvan historiaa

Monet Itäkairan kulkijat olivat olleet huolissaan Manto-ojan autiotuvan tulevaisuudesta. Ohtamaan Jounikin oli kuullut näistä huolista ja sen vuoksi hän kyseli tammikuussa 2013 Metsähallitukselta heidän suunnitelmistaan tuvan suhteen. Näiden kyselyjen ja sen jälkeen käytyjen keskustelujen perusteella Metsähallituksen puolelta tehtiin päätös että tupa voitaisiin talkootyönä kunnostaa. Jouni julkisti tämän tiedon sosiaalisessa mediassa syksyllä 2013.

Tämän tiedon saatuani aloin pohtimaan mahdollisuuksiani osallistua tähän projektiin. Koska en ollut tuvalla aikaisemmin vieraillut, niin ehdotinkin Jounille tutustumiskäyntiä paikanpäälle. Tutustumiskäynnillä marraskuussa 2013 vierailimme myös Kemihaarassa ja samalla selvisi, että Kemihaaran Loma haluaa omalta osaltaan olla mukana tässä hankkeessa.

Tutustumiskäynnin jälkeen aloitin tuvan historian selvityksen, koska ajattelin sillä olevan oma merkityksensä tuvan korjaamisen suunnittelussa. Kyselin joulun alla tietoja tuvasta mm. Yrjö Teeriaholta, jonka tiesin viipyneen tuvalla tehdessään kartoitustöitä alueella vuonna 1964. Häneltä sainkin mukavasti lisätietoja kämpän eri vaiheista.

Tupa on aikanaan rakennettu 1955 poroaitarakentajien tukikohdaksi. Historiasta kysellessäni sain tietooni, että A.E.Järvinen on kirjoittanut tuvasta mm. novellissaan Kuin ruhtinaat. Hänen lisäkseen tuvalla ovat viipyneet ja viihtyneet esimerkiksi kirjailijat Seppo Saraspää sekä Leevi Karsikas. Myöskin Itäkairan Prinsessa on pitänyt Manto-ojan tupaa yhtenä suosikkituvistaan. UKK-puiston perustamisen aikoihin tupa oli jo varsin huonossa kunnossa. Silloin Itäkairan Prinsessa monilla kämppäkirjaan kirjoittamillaan kirjoituksilla vetosi kämpän kunnostamisen puolesta ja  ehkäpä juuri tästä syystä 1985 tupaa saneerattiin. Silloin tupaan on uusittu lattia ja katto, kaminakin uusittiin siinä vaiheessa. Jossain vaiheessa 2000 -luvulla kämppään on myös uusittu vesikate, lieneekö siinä yhteydessä yläpohjaan lisätty lasivillaa, ainakin tarkistuskäynnilläni sitä sieltä löysin.

Manto-ojan tupa ennen korjausta

Suunnittelu- ja valmisteluvaihe: Vuoden 2014 alkupuolella aloitin remontin suunnittelun, ennen sitä kävimme sosiaalisen median palstoilla keskustelua remontista. Tarkoituksena oli kysellä vaeltajien toiveita ja ajatuksia korjauksesta ja samalla luonnollisesti saada ihmisiä mukaan tähän tulevaan hankkeeseen. Keskustelu kävikin varsin vilkkaana Vaellusnetissä, Google +:n ja Facebookin Tulilla-ryhmissä.

Tammikuun puolivälin jälkeen lähetin tekemäni suunnitelmat, materiaalilaskelmat sekä talkootyösuunnitelman päiväkohtaisine aikatauluineen UKK-puiston johtajalle sekä puistomestarille arvioitavaksi. Työsuunnitelma oli laadittu niin, että suunniteltu korjaustyö voitaisiin toteuttaa noin viikon aikana.

Lisäksi suunnitelmaan oli sisällytetty kaksi talkoolaisten retkeä Korvatunturille talkoiden aikana. Tässä vaiheessa talkoisiin oli jo ilmoittautunut noin 15 henkilöä, joten siltä osin saatoin ilmoittaa Metsähallituksen vastuuhenkilöille, että halukkaita talkoolaisia näyttäisi olevan riittävästi tulossa. Huhtikuussa vielä lumikelien aikaan Metsähallitus toimitti paikanpäälle pääosan tarvittavista rakennusmateriaaleista ja suojasivat ne tuvan läheisyyteen odottamaan syksyn talkooviikkoa.

Toinen suunnittelukäynti: Toukokuun lopulla kävimme vielä uudestaan tutustumiskäynnillä Manto-ojalla. Samalle käynnille olimme sopineet tapaamisen paikanpäälle puistomestarin kanssa. Tällä käynnillä totesimme, että keväällä lumien sulamisen jälkeen kämppä suorastaan makasi sulamisvesissä. Yhteisessä tapaamisessa sovimme, että talkootyöt suoritetaan elokuun viimeisellä viikolla. Samalla teimme vielä muistilistan tarvittavista työvälineistä ja sekä ruokahuoltoon tarvittavista välineistä, jotka puistomestari lupasi huolehtia paikalle ennen talkoiden aloittamista.

Kämpän tilanne ennen korjausta: Purkutyön yhteydessä realisoitui tuvan kunto, joka oli vieläkin huonompi, kuin mitä tarkastuskäynneillä olin osannut arvioida. Lattiarakenne oli mielenkiintoinen ja rakennusteknisesti ajateltuna ”täysi susi”. Maata vasten oli asennettu muovi, muovin päälle oli asennettu 100 mm Styrox-eriste. Lattian kannatusniskat oli upotettu tähän eristeeseen ja lattialankut oli asennettu eristettä vasten. Muovin päällä seisoi vesi, lattiaeristeet olivat vettyneet aivan märäksi, lattianiskat olivat lahonneet ja lattialankut olivat alapuolelta melko pahasti lahovikaiset. Alimmat hirret olivat maatuneet oikeastaan kokonaan ja laverin alla hirret olivat osittain homeessa. Lattialankutusta ei oltu tehty koko lattian alueelle, nukkumalaverin alla lankut olivat osittain asentamatta. Lankkujen päälle oli heitelty epämääräisesti mineraalivillaa, niiden seassa oli eläinten ulosteita yms. Kämpän alanurkista oli ulos isot reiät, joista elämillä oli hyvä kulkea laverin alle ja josta pakkasen oli hyvä tulla sisälle.

Lahot ja homeiset hirret

Vuosien varrella kämpän ulko-ovi oli päässyt huonoon kuntoon ja sitä ja sen saranointia oli korjattu useaan otteeseen. Siitä huolimatta ovi ei enää tiivistynyt kunnolla. Etukatos oli persoonallinen, mutta epäkäytännöllinen. Sen pyöreät pystypuut olivat suoraan maassa ja maanalaiset osat siitä olivat lahonneet pahasti. Kämpän sivuseinillä yläpohjan eristeet oli asennettu vesikatteen aluslaudoitukseen kiinni. Tämä ratkaisu lisää jonkin verran vesikaton alapintaan kosteuden tiivistymisen riskiä ja tästä johtuen todennäköisesti talvella yläpohjaan tippuu vesikaton alapinnasta sulamisvesiä. Seinähirsien välit ja sisäpuolisen kurkihirren liittymät päätyseiniin olivat vuosien varrella ”harventuneet”, osasta väleistä suorastaan paistoi päivä sisään. Saumoja oli yritetty tilkitä papereilla yms. materiaaleilla. Lisäksi kämpän seiniin ja kurkihirteen oli lyöty epämääräinen määrä erilaisia nauloja varusteiden ripustuspaikoiksi.

Tarvikkeiden kuljetusta

Suoritetut korjaustoimenpiteet

Perustukset: Kämpän perustus toteutettiin niin, että kämpän nurkkiin sekä sivuseinien keskelle kaivettiin maan sisään anturaharkot. Anturaharkkoja tuli kaksi päällekkäin, niiden väliin valettiin betoni, johon tuli myös raudoituslenkki. Anturaharkkojen päältä ladottiin luonnonkiviperustukset. Kivien ja hirsien väliin asennettiin bitumihuopa.

Seinät: Kämppään tehtiin kaksi uutta hirsikertaa, jotka työstettiin kämpän läheisyydessä. Kämppä nostettiin niin ylös, että uudet hirret voitiin asentaa perustuksille kämpän alle. Sen jälkeen kämppä laskettiin uusien hirsien päälle. Käytännössä kämppää jouduttiin nostamaan noin metrin verran ylöspäin, jotta nämä toimenpiteet voitiin suorittaa. Hirsien saumat (uudet ja vanhat) tiivistettiin pellavanauhalla sekä sisä- että ulkopuolelta. Ylemmät uudet päätyhirret jätettiin toisestä päästä salvoksen jälkeen pitemmäksi ja näiden hirsien päiden päälle asennettiin halkaistut kelot penkiksi ja tarvittaessa vaikka nukkumapaikaksi kämpän pohjoissivulle. Tämän puoleinen sivuräystäs varustettiin puusta tehdyllä vesikourulla, joka pinnoitettiin bitumihuovalla, ettei katolta valuva vesi tipu suoraan penkille ja pärski siitä seinälle. Sivuseinän ja vesikaton liittymäkohtaan asennettiin tuuletusrimoilla varustetut vanerilevyt tuulenohjainlevyiksi, joilla varmistetaan että yläpohjan tuuletus toimii myös sivuseinien kautta. Kämpän peräseinälle tehtiin tuuletusaukko, jolla voidaan tehostaa kämpän sisäilman tuuletusta esimerkiksi kun on tarvetta kuivata varusteita kämpän sisällä.

Lattia: Lattianiskojen (75x150) alapuolelle naulattiin 25x125 laudat tuulensuojavanerin tueksi
Lattianiskat  tuettiin alimpiin sivuhirsiin, niskoille tehtiin hirteen asennuskolot ja tuulensuojavanerille ajettiin hirteen asennusura. Näin vaneri saatiin hyvin tiiviisti liitettyä seinärakenteeseen. Vanerin jatkossaumat vahvistetiin vanerilevyllä. Lattianiskojen asennusväliksi asennettiin nukkumalaverin alla 600 mm ja oleskelutiloissa 400 mm. Lattiaeristeeksi asennettiin kutterinpurua, purua asennettiin vähän yli niskojen yläpinnan, purun päälle asennettiin ilmasulkupaperi, joka nostetiin seiniä vasten ylös. Ilmasulkupaperin päälle kiinnitettiin lattialankut, jotka naulattiin päältä kiinni. Valmis lattia maalattiin lattiamaalilla, lattia varustettiin maalatuilla lattialistoilla. Lattialistojen kiinnittäminen jäi Metsähallituksen tehtäväksi, koska kukaan talkoolaisista ei jäänyt odottamaan lattiamaalin kuivumista.

Uutta lattiaa

Ulko-ovi: Ulko-oven korkeusasema mitoitettiin niin, että lattialta voi lakaista roskat suoraan ulos. Oven karmi tehtiin niin, että siihen jäi iso huullos, joka parantaa oven tiiveyttä. Oven rakenne toteutettiin niin, että oven keskelle asennettiin vanerilevy ja se verhoiltiin laudoilla molemmin puolin. Oveen oli talkoilla valmistettu etukäteen takorautaiset saranat, oven kahvat sekä haat. Saranat ja kahvat kiinnitettiin oveen takorautaisilla nauloilla.

Ovi valmistuu

Ikkuna: Ikkuna poistettiin ennen kämpän purkutöitä, sen lasit irrotettiin. Ikkunalasit pestiin molemmin puolin ja asennettiin takaisin entisiin karmeihin. Ikkunan tiiveyttä voisi vielä parantaa, jos lasit käytettäisiin irti ja niiden tiivistykseen käytettäisiin tiivistysmassaa, nyt sitä ei ollut käytettävissä.

Etukatos: Puistomestarin kanssa pidetyssä palaverissa toukokuun lopussa sovittiin, että alkuperäinen etukatos puretaan ja se korvataan oven päälle asennettavalla harjakatoksella. Katos tuettiin seinään halkaistujen kelojen varaan. Katoksen muutkin runkorakenteet tehtiin pienistä kelopuista. Vesikatteen alustaksi tuli raakaponttilauta ja sen päälle asennettiin palahuopa. Katoksen sivuräystäät varustettiin puusta tehdyillä vesikouruilla, jotka pinnoitettiin bitumihuovalla. Kämpän oven eteen asennettiin porraskivi, joka löytyi kuivatusojan kaivuureitiltä.

Kämpän varusteet: Kämpässä olleet varusteet ja kyltit asennettiin paikoilleen. Kaminan ympärille asennettiin palosuojalevyt, joiden taakse asennettiin 30 mm tuuletusrimat levyjen ja seinähirsien väliin. Kaminan alle palautettiin alkuperäinen suojapelti. Kämppään tehtiin uusi irtopöytä, näin pöydän korkeus voitiin toteuttaa käyttäjien kannalta miellyttävämmäksi kuin mitä vanha pöytä oli ollut. Lisäksi pöydän ympärille tehtiin istumapölkyt, jotka on tarpeen mukaan siirrettävissä halutuille paikoille, esim kaminan viereen. Kämpän etukulmaan varustettiin taso kaasukeitintä varten ja sen alle tehtiin toinen taso keittiövarusteiden säilytyspaikaksi. Kämpän seiniin asennettiin takorautaisia nauloja varusteiden säilytystä ja kuivatusta varten. Kämpän vanhat peskalankut, jotka oli numeroitu purkamisen yhteydessä saivat hyvän vesipesun. Peskalankut palautettiin alkuperäisessä järjestyksessä takaisin paikoilleen. Niiden kiinnittäminen jäi Metsähallituksen huoltomiesten tehtäväksi, koska kämpän lattia haluttiin maalata hyvin myös makuulaverin alapuolelta.

Sisällä

Kämpän ympäristö: Kämpän vierelle etelä- ja itäsivulle kaivettiin salaojia varten kaivanto, joka johdettiin kämpän viereen kaivettuun kuivatusojaan. Kaivantoon laitettiin salaojaputket, joiden ympärille asennettiin suodatinkangas, kaivantoon lisättiin Manto-ojasta kaivettua soraa ja lopuksi kaivanto peitettiin kaivumailla. Kämpän itä- ja eteläpuolelle kaivettiin kuivatusoja, jonka tarkoitus on kerätä maastosta valuvat vedet ja ohjata ne kämpän vierestä Manto-ojaan. Kaivuutöistä tuli melkoinen määrä maata ja kiviä. Kivet siirrettiin kämpän ympäristöön esimerkiksi kämpälle tulevan polun kosteimpiin paikkoihin. Maat tasoitettiin ympäristöön ja pyrittiin siistimään. Rakennusjätteet kerättiin liiterin viereen, josta ne voidaan jatkossa kuljettaa pois maastosta. Palavaksi kelpaava jäte kerättiin liiterin läheisyyteen ja tehtiin jo osittain valmiiksi polttopuuksi.

Salaojan asennusta

Työn eteneminen: Pääosa talkoolaisista saapui paikalle launantaina 23.8.2014. Peltoniemen Juhani avusti talkoolaisia varusteiden kuljettamisella Manto-ojalle. Aluksi laitettiin leirin puitteet kuntoon, liiterin lähelle pystytettiin keittokatos, joka varusteltiin käyttökuntoon. Sen läheisyyteen pystytettiin Kemihaaran Loman tuoma puolijoukkueteltta. Sen lisäksi talkoolaiset laittoivat omat majoitteensa pystyyn kämpän lähiympäristön metsään. Sen jälkeen pidettiin pieni alkupalaveri ja sen jälkeen aloitettiin purkutyöt. Lauantai ja sunnuntai sujuikin pääosin purkutöiden parissa. Maanantaista keskiviikkoon meni lattiarakenteiden, hirsien ym. osien valmistelussa, kämpän ylös nostamisessa, vanhojen hirsisaumojen tiivistämisessä sekä perustusten teossa. Luonnollisesti ojankaivamista riitti koko talkoiden ajalle. Keskiviikkopäivälle saimme myös vieraita Metsähallituksen puolelta, kun puistomestari toi paikalle UKK-puiston talkootöistä vastaavan suunnittelijan tutustumaan talkooprojektiimme.

Torstai ja perjantai kului uusien hirsien asentamisessa, lattian rakentamisessa, uuden ulko-oven  valmistamisessa ja paikoilleen asentamisessa sekä uuden etukatoksen tekemisessä. Loppuviikosta alkoi myöskin ympäristön siistiminen, niin että talkoiden lopuksi ympäristö jäisi mahdollisimman siistiin kuntoon. Perjantai-iltana kämppä oli pieniä viimeistelytöitä lukuunottamatta lähes valmiina ja yhtenä neljästä talkoolaisesta nukuinkin viimeisen yön korjatussa tuvassa. Lauantaina eli kahdeksantena talkoopäivänä viimeisteltiin etukatoksen vesikate ja kourut. Ulko-ovi listoitettiin ja kämpän seiniin ja kurkihirteen lisättiin takorautaisia nauloja varusteiden ripustamista helpottamaan. Ulos asennetun penkin yläpuolelle seinään lisättiin takorautaiset rinkan kiinnityskoukut, nämäkin koukut kiinnitettiin hirsiseiniin takorautaisilla nauloilla. Kämpän lattia maalattiin ja keittonurkkaus sai uudet maalatut pöytätasot.


Retket Korvatunturille

Talkoolaisia oli ohjeistettu etukäteen hankkimaan rajavyöhykeluvan Korvatunturille mahdollisesti tehtävän vierailun vuoksi. Ehdotimme luvan haettavaksi ajanjaksolle tiistaista perjantaihin, mikä mahdollistaisi retkien sijoittamisen talkoiden kannalta sopiviin ajankohtiin. Maanantaina iltapäivällä arvelin, että tiistaipäivä voisi olla sopiva ajankohta ensimmäiselle ryhmälle vierailla Korvatunturilla ja pyysinkin halukkaita lähtijöitä ”ilmoittautumaan” ja sopimaan keskenään retkensä tarkemmasta aikataulusta. Tiistaiaamuna lähtikin kuusi talkoolaista pitkähkölle päiväretkelle kohti Korvatunturia. Vierailu sujui hyvin, kaikki pääsivät nousemaan Korvatunturille. Ryhmä sai retkellä suoritettavakseen myös pelastustehtävän, koska Korvatunturin partiomajan kaminan hormiin oli jäänyt vangiksi pöllö. Nälkiintynyt pöllö saatiin sieltä vapautettua ja vierailijat palasivat illalla Manto-ojalle nauttimaan yhteisistä lättykesteistä.

Keskiviikkona iltapäivällä ehdotin, että osa naistalkoolaisista voisi lähteä Vieriharjun autiotuvalle saunan lämmitykseen ja halukkaat saunojat saivat mahdollisuuden käydä illalla Vieriharjussa valmiiksi lämmitetyssä saunassa saunomassa. Muutamia halukkaita saunojia talkoolaisista löytyi, vaikka saunomismatkaa kertyikin ihan mukavasti. Torstaina näytti tilanne töiden etenemisen kannalta hyvältä ja ehdotinkin, että perjantaina voisi Korvatunturille lähteä toinen ryhmä. Monet talkoolaiset halusivat jatkaa talkoissa, mutta torstai-iltana siirtyi kuitenkin kolme talkoolaista Vieriharjuun yöksi. Täältä he jatkoivat Korvatunturille perjantaipäivän aikana ja palasivat illalla takaisin Manto-ojalle. Heidän yllätyksekseen paikalta löytyi vielä hyvää täytekakkua heille iltapalalla nautittavaksi.


Huoltotoimenpiteitä ja hyvää ruokaa

Talkoiden aluksi rakensimme liiterin viereen keittokatoksen, jonne sijoitettiin Metsähallituksen toimittama kaasuhella ja ruokailuvälineet. Metsähallitus oli toimittanut paikalle jonkin verran ruokatarvikkeita. Lisäksi talkoolaiset toivat yhteiseen käyttöön mukanaan tuomia ruokatarvikkeita, joista ruokahuollosta vastanneet taikoivat päivittäin upeita ruokia. Talkoolaisten joukosta löytyi myös sieniasiantuntijoita ja saimmekin nauttia erilaisia sieniherkkuja pitkin viikkoa.

Iltanuotiolla

Talkoiden alussa olimme sopineet yhteisistä aamupalajärjestelyistä sekä yhteisestä päivittäisestä päivällisestä. Yhteisiä kahvihetkiä järjestettiin aina sopivin välein. Ruokahuolto pelasi loistavasti, ruokahuollosta vastanneet talkoolaiset pitivät huolen, ettei talkoolaisten tarvinnut nälissään tehdä töitä. Iltanuotiolla oli välillä tarjolla tikkupullan paistoa, lättykestejä ja tietysti makkaranpaistoa. Perjantaipäivälle saimme talkoolaisille mukavan yllätyksen, kun olin etukäteen sopinut Peltoniemen Helenan kanssa täytekakun toimittamisesta talkoisiin. Peltoniemen Juhani toikin taitavasti mönkijäkuljetuksella upean lakkakakun talkoolaisten iltapäiväkahville.

Juhlakakku

Leirin alussa pystytetty puolijoukkueteltta oli hyvä illanviettopaikka. Loppuviikosta teltan sisälle rakennettiin kuivatustelineet, jossa talkoolaisten oli hyvä kuivatella kostuneita varusteitaan ennen paluumatkalle lähtemistä.


Lopuksi

Säät suosivat talkoita erinomaisesti, muutamana päivänä oli pientä tihkusadetta, mutta pääosin viikko saatiin viettää hyvissä sääolosuhteissa. Päivälämpötilat olivat mukavasti lämpöisen puolella, eivätkä yötkään olleet kovin viileitä.

Kaiken kaikkiaan talkoisiin osallistui noin 30 henkilöä ja keskimääräinen päivittäinen talkootyövahvuus oli lähellä kahtakymmentä henkilöä. Työt sujuivat hyvässä yhteishengessä ja talkoolaiset saivat viettää mieleenjääviä yhteisiä työ- ja iltahetkiä. Välillä istuskelimme nuotiolla ja välillä Kemihaaran Loman paikalle toimittamassa puolijoukkueteltassa. Pääosa talkoolaisista oli paikalla koko viikon. Osa talkoolaisista lähti talkoo-osuutensa jälkeen vaellukselle, samoin talkoisiin liittyi mukaan vaelluksella olleita kulkijoita. Halukkaat pääsivät käymään vierailulla Korvatunturilla ja ennen kaikkea saimme nauttia uskomattoman hienosta yhteisestä projektista. Varusteiden kuljetuksissa paikanpäälle ja sieltä takaisin Kemihaaraan saimme hienon avun Kemihaaran Lomasta, kun Peltoniemen Juhani mönkijällä peräkärryineen huolehti varusteiden kuljetuksista.

Valmis

Tämän linkin takaa löytyy lisää valokuvia talkoista:

https://plus.google.com/photos/116707437476775514719/albums/6055255050530367457?hl=fi


Videodokumentti Itäkairan Manto-oja

Jouni Ohtamaa kuvasi talkoitten yheydessä jatkoa jo syksyllä aloitettuun Manto-oja dokumenttiin. Talkoo-osuus on kuvattu Ultra-HD l. 4K tarkkuudella. Videosta tuli noin puolitoistatuntinen dokumentti, joka on nähtävissä Videot-osastolla.

Kiitokset vielä kerran kaikille talkoisiin osallistuneille, varmasti moni talkoolainen sai tästä unohtumattoman kokemuksen, saimme yhteisesti olla ponnistelemassa meille kaikille tärkeän asian parissa ja viihtyä hyvin yhdessä noin viikon ajan.


TiMoKo