Kirjoja retkeilystä, Lapista, luonnosta, erämaista tai muusta mukavasta

Hulluna hortaan - Hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista

Hulluna hortaan on hyvä kirja! Sen on oltava, koska kirjan käteen saatuani olen hortoillut pitkin pihoja ja metsiä ja keräillyt ja maistellut ja kokeillut kirjassa annettuja vinkkejä villien vihannesten syömiseksi.

Superfood on trendikästä, senhän jo kaikki tietävät. Hyvä on oppia tietämään, että superfoodit kasvavat myös täällä kotipihoilla, supermarjoja ei tarvitse tuoda ulkomailta.

Suomessakin kasvava innostus villiruokaan on saanut hyvän käsikirjan tämän kirjan myötä. Kirjassa käydään läpi hortan eli luonnossa kasvavien villivihannesten keräilyn, käsittelyn ja niistä kokkaamisen aakkoset. Siinä esitellään yleisimmät ja helpoimmin kerättävat vihannekset, kuten nokkonen, poimulehti, vuohenputki, kuusenkerkät jne.
Opas kertoo keräämisen ja säilömisen salat. Jokaisen kasvin kohdalla on hyvä tietopaketti myös terveydellisistä vaikutuksista. Kuvat ovat selkeät kuten koko kirjan ulkoasu, ja se on myös hyvin käteen sopiva pehmeäkantinen mukana kuljetettavaksikin.

Hortoilu on selkästi aihe joka jakaa mielipiteitä, kannattaa kuitenkin lukea ja tämä kirja ja rohkeasti kokeille jotakin villiä, se kannattaa. Näin retkeilijänä olen ollut viime viikkoina tyytyväinen, kun olen voinut napata retkievääseen herkullista täydennystä metsästä, siitä juuri missä olen. Kuivurissa on jo tulossa ilmaista ja ekologista soppatarviketta vaellukselle, nokkosta ja vuohenputkea ainakin.

Kirjan luettuani minä hurahdin ja ihmettelen, että miksi me olemme jossain vaiheessa luopuneet kaikesta tuosta herkusta mitä lähellä kasvaa. Sen sijaan, että kysyisin miksi ihmeessä pitäisi syödä ruohoja kysyn, että miksi jättäisin syömättä.

Hulluna hortaan – Hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista, Raija ja Jouko Kivimetsä, 2013
Kustantaja: Mividata Oy, Suomen tietokirjailijat ry on tukenut tämän kirjan kirjoittamista.
ISBN 978-952-99207-4-7

 

 

Marita Vokkolainen
http://paussinpaikka.blogspot.fi/

Luonnollisia Tuokioita - Raimo Bärman

Raimo Bärmanin uusin runokirja ansaitsee tulla luetuksi. Kirjailija on pitkän linjan eräkirjailija, jonka ensimmäinen teos on julkaistu jo vuonna 1964. Näissä kirjan runoissa hän vie lukijansa niin tuntureille kuin Saimaan vesille. Runoista kuultaa pitkän elämänkokemuksen kautta syvästi koetut luontoretket ja ajatukset, jotka luonnossa nousevat, haikean kauniita mietteitä koetuista hetkistä. Kuten kirjan esittelyssä sanotaan, luontoon lähdetään saamaan eikä ottamaan.

Käsitellyksi tulevat myös ihmissuhteet ja yhteiskuntakin. Yksi runoista onkin omistettu suomalaiselle kaivostoiminnalle. Ei huumorikaan ole tuntematon vieras tässä kirjassa:

"Sinä ylpeä ihminen, muistappa tää,
ovat apinat serkkuja
ne meitä tervehtää.
Sinä ylpeenä
nokka pystyssä kävelet,
varpaitas tuskin näkenet.
Vaan muistappa tää, serkkujas apinat, hähhää!

Luonnollisia tuokioita, Raimo Bärman, 2013
ISBN 978-952-9523-63-4
Juvenes Print, Turku




Marita Vokkolainen

http://paussinpaikka.blogspot.fi/

Retkeilijän opas

Jouni Laaksonen jatkaa hyvien retkeilyoppaiden kirjoittamista. Retkeilijän opas on uusi kirja vaikka se onkin seuraaja aiemmalle loppuunmyydylle Vaeltajan oppaalle. Kirjan alussa oleva varsin laaja luku päivä- ja perheretkeilystä on uutta, mistä aiemmin ei ole kirjoitettu; erikoisen huomion saa retkeily lasten kanssa. Tämä on mainio asia – olen monesti todennut että lähi- ja perheretkeilystä ei ole kirjoitettu juuri mitään vaikka se on tavallisin retkeilyn muoto.

Kirjassa on huomioitu kaikki retkeilytavat: kävely, hiihtäminen, melonta, soutu ja pyöräily. Varusteita ja turvallisuutta on tarkasteltu laajasti. Retkeilyn perusasiat esitellään suunnistamisesta leiripaikan valintaan ja teltan pystytykseen. Teksti on erittäin perusteellista ja tavallista, ymmärrettävää ja virheetöntä kieltä. Laaksonen on realisti: GPS:ään ei pidä liikaa luottaa... ja myrsky voi yllättää. Lukujen alussa olevat lyhyet lainaukset alan kirjallisuudesta liittävät tekstin kulttuurihistoriaan.

Kaikissa Laaksosen opaskirjoissa on näkökulma, jota suuresti arvostan: ei ole olemassa yhtä oikeata tapaa retkeillä – oikea tapa on se mikä itselle sopii ja mistä nauttii. Toinenkin mainio asia tulee esille: ei tarvitse välttämättä mennä kauas, elämyksiä ja kauniita paikkoja löytää myös kotiseudulta.

”Mitä tällä kirjalla koetan saavuttaa? Jospa joku saisi kipinän lähteä metsään, innostuisi retkeilemään, rakastuisi luontoon.” Luonnossa pitäisi olla kaikessa rauhassa, ilman kiirettä, ilman puhelin- tai nettiyhteyttä, ”jos on vaelluksella koko ajan tavoitettavissa, suuri osa matkan tunnelmasta jää kokematta. Matkaan kuuluu poissaolo ja palaaminen”.

Retkeilijän opas on peruskirja. Kokeneille siinä ei ole paljoakaan uutta. Mutta ainahan voi kerrata tietojaan ja taitojaan, myös joitakin uusia ajatuksia voi saada ja uusia niksejä oppia.

Retkeilijän opas kuuluu jokaisen retkeilijän ja vaeltajan kirjahyllyyn.




Jouni Laaksonen: Retkeilijän opas
Kustannusosakeyhtiö Otava, 263 s.
ISBN 978-951-1-26924-3

Matti Koponen

Saamelaiset suomalaiset


Veli-Pekka Lehtolan suurtyö suomalaisten ja saamelaisten suhteista pitäisi jokaisen Lapin ja saamelaisuuden asioista kiinnostuneen lukea. Lehtola on saamelaisen kulttuurin tutkimuksen professori Oulun yliopistossa.

Kirjassa Lehtola tarkastelee suomalaisten ja saamelaisten suhteita 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin. Kirjassa tarkastellaan mm. saamelaisten elämäntapaa, kielikysymystä, kulttuuria ja saamelaispolitiikkaa. Kohtaamisessa suomalaisväestön ja virkamiesten kanssa oli usein ongelmia. Nimismiehistä, papistosta, opettajista ja muista virkamiehistä jotkut edistivät saamelaisten elämää, jotkut eivät ymmärtäneet ollenkaan. Toisaalta saamelaisten mielestä lantalaisten elämäntapa ja ajattelutavat olivat outoja.

Suomalaisten tiedot saamelaisista ovat aina olleet täynnä ennakkokäsityksiä ja uskomuksia. Kuvaava, surullinen luku tästä olivat 1920- ja 1930-luvuilla tehdyt rotuteoreettiset tutkimukset ja mittaukset, joissa mitattiin saamelaisten – toki myös muiden – ominaisuuksia, päänmuotoa kallontilavuutta, silmäkuopan kokoa ym. Nämä tutkijat pitivät itsestään selvänä, että on olemassa ”alempia rotuja” ja ”kulttuurirotuja”. Ei ihme, että monet saamelaiset pyrkivät kaikin keinoin välttämään mittauksia.

Kaikkein eniten lappi- ja saamekuvaa muokkasivat ”lappologit”, tunnetut tutkijat ja kirjoittajat, kuten T. I. Itkonen ja Samuli Paulaharju. Heidänkään kirjoissaan esiintyvät käsitykset eivät kaikki ole tieteellisesti päteviä. Lehtola nimittää ”lapinystäviksi” ja ”saamenystäviksi” innokkaita lapinkävijöitä, virkamiehiä ja matkailijoita. Osa heistä on ollut, ja on nykyäänkin, omaksunut oikeanlaisen suhtautumistavan, mutta osa on ollut ylimielisiä ja käyttäytynyt valtiaan tavoin ja arvostellen. – Mitenkähän lienee meidän, retkeilijöiden ja vaeltajien laita?

Lehtola korostaa, etteivät saamelaisetkaan ole olleet yksimielisiä heitä itseään koskevissa asioissa ja saamelaiset eivät ole yhtenäinen ryhmä.

Kirjan kuvitus on laaja ja erinomainen. Kuvat muodostavat oman tarinansa ja tuovat asioita lukijalle konkreettisen eläväksi. Kuvissa on retkeilijälle tuttuja paikkoja, jopa tuttuja ihmisiä. Kuvista näkyy selvänä tapahtunut muutos: ennen asuinkentät olivat avaria, niitettyjä tai porojen paljaaksi syömiä, nyt on toisin.

1800-luvun lopulta lähtien Lappia alettiin kytkeä kiinteästi Suomen valtioon säädöksillä, maanmittaustyöllä, liikenneyhteyksien kehittämisellä ja hallinnon vahvistamisella. Suomalaisten ja saamelaisten suhde oli monimuotoinen eikä valtio parantanut saamelaisten oloja ja asemaa. ”Suomalainen kolonialismi ei ollut sorron eikä alistamisenkaan historiaa, vaan syrjään työntämisen ja vaientamisen tapa.... saamelaisiin sovellettiin suomalaisen yhteiskunnan lähtökohtia ja arvomaailmaa. Saamelaisen kulttuurin omat perinteet ja käytännöt jätettiin huomiotta.”

Kirja on tiedon järkäle, sopii vain toivoa, että Lehtola jatkaisi tutkimustaan nykyaikaan. Mitään näin laajaa tutkimusta ei ole tehty sitten T. I. Itkosen Suomen lappalaiset -teoksen jälkeen. Saamelaiset suomalaiset on jokaiselle ”lapinystävälle” välttämätön lukukokemus.




Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset suomalaiset – kohtaamisia 1896–1953.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012, 528 s.
ISBN 978-952-222-331-0

Matti Koponen

Lisää artikkeleita...

  1. Jäitä pitkin
  2. Sopulikaupunki
  3. Puut – niiden humina
  4. Kamala luonto – parasta elämässä
  5. Retkeilijän kiviopas
  6. Lapintähti
  7. Retkeilijän autiotuvat
  8. Onnen hippuja - aikalaiskuvaa Lemmenjoen kultamailta
  9. Metsäveri - Aslak Ola Aikion elämää ja tarinoita
  10. Luonnossa Valkeapään kanssa
  11. Kuikka, alkulintu
  12. Vuosi metsässä
  13. Lasten kanssa Haltille
  14. Pieni poika muistelee
  15. Saariselkä Retkeilyopas ja kartta
  16. Tunturi- ja rantakasvit
  17. Cooking in Landscapes - Vegetarian and Fish Recipes for Explorers
  18. Lounais-Suomen retkeilyopas
  19. ”Ikävä erätön ilta.” Retkeilykirjallisuuden tarkastelua
  20. Entistä Enontekiötä
  21. Pylkkäs-Konsta mehtäämässä
  22. Retkeilijän kansallispuistot ja luontoelämykset
  23. Suomalainen aarniometsä
  24. Linnut äänessä - 150 Pohjolan lintulajia äänineen
  25. Suomen lasten luontokirja
  26. Haile Selassie ja Lass'Uulan Niila
  27. Ihmisen elämä on taistelua kehdosta hautaan - Kirsti Pokan elämäkerta
  28. Sininen karhu
  29. Balladi kauniista Petronellasta
  30. Lämpöä harakoille - picalogin vuosikirja
  31. Viimeiset vieraat – Elämää autiotaloissa
  32. Pöytään isketty puukko
  33. Pitkin poikin Saariselkää
  34. Lappia kuvin ja sanoin
  35. Inarin Lapin luonto- ja lintukohdeopas
  36. Unelma Saimaasta
  37. Kevät lintusaarella
  38. Lintutornit
  39. Opas erämaihin
  40. Linkolan soutajan päiväkirja
  41. Järveltä ikuisuuteen
  42. Missä pitkospuut päättyvät - retkielämyksiä erämaassa
  43. Älä hukkaa hauku
  44. Talviretken käsikirja
  45. Sopulipoluilla
  46. Tarujen tunturit
  47. Jorma Luhta - Metson kuolema
  48. Kirjoja nousevalle nuorisolle
  49. Veikko Haakanan runoteokset
  50. Jorma Luhta - Tähtiyöt
  51. Eeva Kilpi - Lapikkaita
  52. Jorma Ollikainen - Kelokämppä
  53. Viiimeinen kesä: Arvitin kanssa Tuntsan lohijoella
  54. Vaiettu joki – Pekka Jurvelin
  55. Havukka-ahon ajattelija, Veikko Huovinen
  56. Neljä retkeä läpi Suomen, Erkki Lampen
  57. Vasan kevät, Inkeri West