Ahkion vetovyö

Mukavan, tukevan ja taatusti hyvin istuvan ahkion vetovyön saa  Ospreyn lämpömuokattavasta rinkan lantiovyöstä. Kuvan virityksessä on käytetty tuhdimpaa Bioform-vyötä, mutta ohuempi Isoformkin on olemassa. Vyö voidaan lämmön avulla muokata entistäkin paremmin istuvaksi, mutta se kyllä pehmenee ja muotoutuu pikkuhiljaa käytössäkin.



Vyöhön on molemmille sivuille pultattu muovitetun teräsvaijerin pätkät, joihin aisat kiinnitetään tukevalla karabiinihaalla. Tämä mahdollistaa aisojen nopean irrotuksen itse vyötä riisumatta. Koiran kanssa hiihtävä voi kytkeä samoihin lenkkeihin myös koiran vetoliinan, jolloin siihen ei tarvita erillistä selkäkappaletta, ja veto kohdistuu tasaisesti hiihtäjän selkään.



Lopputuloksena on tukeva vyö, joka ei pyöri vetäjän ympärillä, eikä paina vatsaa. Jämäkän istuvuuden ansiosta onnistuu myöskin ahkion ohjailu mukavasti. Ospreyn vöitä saa tilaamalla retkeilyliikkeistä, kustannus n. 50 euroa.


Retkeilevän kuvaajan sateenpitävä kameralaukku kymmenessä minuutissa

Vaihe 1. otetaan 1 kpl The North Face Base Camp Mini Duffel- toilettilaukkuja.
Vaihe 2: leikataan laukusta ylimääräiset kantokahvat pois.
Vaihe 3: vuorataan koko laukku, kansiläppää myöten, 1 cm paksuisella solumuovilla, muodostaen erikokoisista paloista ilmastointiteipin avulla erillisiä lokeroita.
Vaihe 4: ripustetaan laukku repun lantiovyöhön tai rintaremmiin tukevilla karabiinihakasilla.
Vaihe 5: lähdetään kuvamaan, vaikka räntäsateeseen.

Kerrankin oli tullut oikea talvi. Kotinurkilla hohtivat pehmeät hanget ja kuusimetsässä lumitykyt peittivät pienemmät kuuset kokonaan. Isommat muistuttivat kynttilöitä. Talven tunnelma oli kaikkialla. Oli ilo etsiä eläinten jälkiä lumessa. Tuossa oli pöllö napannut metsähiiren. Rinteessä kauriit tallanneet oman polkunsa maahan asti, mitä lienevät kulkeneet sukupolvesta toiseen. Ketun jäljet risteilivät monessa paikkaa talojen nurkilla. Ilveksen pyöreitä tassunjälkiä kerrottiin myös nähdyn riistan ruokinnalla. Pikku jokikin oli melkein jäässä. Saukko asui saarekkeessa ja meloi mahallaan lumessa sulapaikkojen väliä…

Minä ostin nettikaupasta kuitumakuupussin. Pussin mukavuuslämpötila oli miehille -20 astetta ja hengissä pysymislämpötila -42 astetta. Perjantai-iltana lähdin yöretkelle kokeilemaan makuupussin lämpimyyttä. Pumpattavan höyhenilmapatjan jätin kotiin, sillä pumppu jäykistyy kovassa pakkasessa. Rullasin mukaan kaksi solumuovi alustaa. Heti kotirapuilla mittari näytti -22 astetta. Menin takaisin sisälle ja hain vielä reppuun kevyen untuvapussin sisäpussiksi.  

Kuusikoissa satoi pieniä lumikiteitä. Valmistelin nukkumispaikan virittämällä erätoverin ja panemalla makuualustat päällekkäin. Sitten menin kesäuntsikkaan ja aloin kiskomaan kuitumakuupussia päälle. - Voi harmi! Kuitupussi oli samaa kokoa kuin untsikka eikä sen vetoketju mennyt kiinni kaulaan asti. Olin kuitenkin sentään mukavasti untuvapussin suojassa ja kuitupussikin ylsi ainakin rintaan.

Oli hiljaista ja nautin pienten lumikiteitten tippumisesta kasvoilleni. Olin kuunnellut keväällä ja syksyllä lintujen laulua juuri tässä katsellen makuupussista taivasta puiden oksiston läpi. Nyt suuren männyn juuressa oli täysin hiljaista. Ilma oli raikasta ja minun hyvä olla makuupussissani. Ajattelin saukkoa silmät kiinni. Mietin lehtopöllöä lähistöllä kolossaan. Tunsin sympatia nälkäistä punaista kettua kohtaan, jonka kerrottiin olevan puolikesy. Kuvittelin ilvestä hiipimässä hiljaa metsäjäniksen perässä… Nukahdin.

Nukuin kolmisen tuntia. Unen läpi alkoi äkkiä viluttaa. Kylmä hiipi ensin sukkiin ja kohosi hiljaa hipelöiden vatsaan. Jalkoja palelsi pian, oma vikani ottanut retkelle vain kahdet puuvillasukat. Kääntyilin kyljeltä toiselle. Hieroin varpaita yhteen. Yritin nostaa kuitupussia yhä ylemmäs vaan oli liian tiukka untsikan päällä. Pian kylmäsi myös suoraan maasta selkään ja kylkeen. Pohdin untuva-alustan ihanuutta. Mietin olivatko sen suunnittelijat yrittäneet itse koskaan pumpata siihen ilmaa yli 20 asteen pakkasessa.

Ei auttanut muu kuin luovuttaa. Vilu vei viimeisetkin unen rippeet. Olisin pystynyt kyllä vaelluksella viettämään epämiellyttävän yön aamuun, mutta nyt läheisen kodin lämpö houkutteli. Tulin kotiportaille kello neljä. Lämpömittari näytti -26 astetta. Sisällä huomasin varusteeni jäähuurteisiksi. Omassa vuoteessani pohdin pitikö makuupussini EN mukavuuslämpötila paikkansa -20 astetta. 

Kun nukahdin kotona näin, unta ilveksestä. Kerran eräs shamaaniharrastaja rummutti minut aliseen. Siellä kävelin ilveksen hahmossa. Mukava oli uni ja hauska shamaanin satu.

Vesa

JK. Seuraavalla yöretkellä selviydyin kuitumakuupussissa hyvin untuva makuualustan kanssa -18 asteessa aamuun asti. Oma ruumiillinen ja henkinen vire tekevät myös nukkumisesta pakkasessa erilaisen useina öinä. Joskus paleltaa jo muutamassa pakkasasteessa ja toisen kerran nukut samoin varustein tyytyväisenä kovassa pakkasessa. Makuupussini mukavuuslämpötilan alaraja oli oikein -20 astetta EN tarrasssa. /sama