Tänne olemme koonneet juttuja varusteista

Makuupusseja testaamassa

Koskapa oli passeli napakka pakkanen, kylmempi kuin -20C, päätimme pojan kanssa testata makuupussejamme. Lähdimme perjantai-iltana töiden jälkeen liikkeelle. Eteneminen sujui otsalamppujen valossa.

Kummankin puolisot olivat ehdottaneet pikaista psykiatriseen hoitoon hakeutumista. Hoitoon varmaan jouduttaisiin, mutta metsässä saatavan kuolemantaudin takia. Myös lapsenlapset katselivat kulmiensa alta oudoksuen, mutta koska he olivat jo syysvaelluksen kanssamme tehneet, he tyytyivät ratkaisuumme.

Koska olemme jo isoja poikia, päätimme mennä metsään. Olihan näin suoritettu testi mukavampi siinä mielessä, että paniikkitilanteessa kotiin on kohtuullinen matka - olkoonkin, että se olisi nöyryytys.

Kokeiltavana olivat:

  • Carinthia Army SA. Irrotettavalla sisälakanalla, Suomen armeijan talvimallistoa. Vettähylkivä nylonpäällinen, jalkopäässä Nomex kipinäsuoja. Sisäpuolella vetoketjulla irrotettava sisälakana (50puuvillaa/50polyesteria). Täyte korkealuokkaista polyesterkuitua (1300g.) Tilaa isollekin käyttäjälle: pussin pituus on 230cm ja leveys: hartioista 87cm/jaloista 62cm. Kokonaispaino 2550g, sekä uusi USA armeijan GoreTex suojapussi sen päälle.
  • Hagflösin Tunturihaukka, Kodiak. 12v vanha, 2-2,5kg pussi, onttokuitu, aika pieneen tilaan kompressiona menevä 3 vuodenajan pussi. Sen sisällä passeli kesäpussi. Päällä USA Army peite varoiksi, se on kevyt ja lämmin kesäkäytössä.

Makuualustoina olivat noin sentin paksuiset solumuovit, makailimme nimittäin laavun lautapohjalla, Joutsijärven piilopirtin vieressä olevalla laavulla.

Jokin vaisto sai minut polttamaan pari pesällistä puita piilopirtin kamiinassa, joka on hitusen varaavaa mallia.

Iltasella kun olimme nauttineet kuumat juotavat ja suomalaiset perusvihannekset Yyterin erinomaisen sinapin kera, ja kello alkoi lähestyä puolta yötä, testi alkoi. Laavun ja kämpän hirret paukkuivat kun pakkanen kiristyi. Naapuripussista kuului kohtuullisen ajan kuluttua tasainen tuhina. Tästä voin jo päätellä, että häviäisin kisan.

Näin kävi, Tunturihaukassa varpaat eivät tahtoneet lämmetä ja otin vuoteeni ja siirryin kämpän n.-10C lämpötilaan. Siellä meni hyvin, ja heräsin aamulla varttia vaille yhdeksän. Pussista ulos tulo on, hmm - virkistävää parin kympin pakkasessa, joka jo alkoi ennusteen mukaan laskea.

Kävin herättelemässä pojan. Yö oli mennyt hyvin. Kämpässä kamiinan päällä kovalla vaivalla pakissa sulatettu lumi oli jäätynyt uudelleen. Sulatimme ja nautimme pikaiset aamukahvit.

Testin voitti siis SA pussi joka on ostettu Maanpuolustusmyymälästä Reserviläislehden mainoksen perusteella. Seppo osti siihen vielä eräästä Helsinkiläisestä liikkeestä GoreTexisen suojapussin. Tässä pussissa siis pärjää vielä kylmemmässä kuin -20C, ja suojapussi estää viiman vaikutuksen ja mahdollisen sateen. Etuna on lisäksi se, että pussissa ei ole sisällä kilometriä kaikenlaisia kumilankoja joiden kanssa katkeaa verisuoni päästä. Tosin kyseessä on isohko pakkaus kaikkineen. Hagflös tuli hyvälle hopeasijalle, siinä pärjää hyvin syysvaelluksen pikku pakkaset.

Samalla testasimme ERÄ FOREST 160x11cm lumisukset. Kerrassaan erinomaiset kun liikutaan umpihangessa ja joudutaan tekemään mutkia. 40 sentin puuterilumessa oli sivuttaispito onneton jos alle sattui viisto taso. Useampi roteva voimasana kaikui rauhalliseen lumiseen metsään, kun yritin selvittää itseni kinoksesta ylös. Kaaduin nimittäin kahdesti. Muuten kaatumisen tapahduttua, on näillä suksilla nouseminen helpompaa.

Tämä oli länsirannikon olosuhteissa ainutlaatuinen mahdollisuus, koskapa näin paljon lunta ei ole ollut aikoihin.


Keväällä selvitellään asia kantavammalla hangella, ja otetaan nuorempikin savusilmä mukaan. Hän oli hiukka myrtynyt kun ei tiennyt suunnitelmastamme mitään!

Soitimme kotiin, jotta sauna kuumaksi, täältä tullaan.

Kyllä tämmöinen lyhytkin reissu mukavasti piristää kun saa nukkua kunnon olosuhteissa, eikä ainaisella vieteripatjalla, sitähän ei kestä kukaan.

Seppo ja Matti

Kunnon kahvia

Täytin vuosia. Kummipoikani Jussi olisi halunnut antaa minulle vessallisen teltan (?), mutta kun niitä ei sattunut retkeilykaupassa olemaan, sain jotain paljon hienompaa:

Tämähän täytyy testata ensin kotioloissa.

Perustrangia ei toiminut, liian pitkät välit pitimien välillä, että espressopannun olisi saanut siihen tuleen lämpiämään. Ultrakevyt poltin kerrankin osoitti itsensä soveliaammaksi.

Kolme kuppia vedettiin molemmat puhtaan nautinnon vuoksi ja energisoiduttin todella.

165 gr painaa laite, joka on nopea ja kahvi on mielettömän hyvää!! Vähän se kuksa siinä lämpeni, mutta mitään jälkiä ei jäänyt.

Tämä ei ehkei kuitenkaan ole pitkien yksinäisten kesäreissujen vimpain, mutta ehdottomasti mukana seuraavalla syysreissulla ja talven ahkioreissuilla.

Nautinto ennen kaikkea!