Kevättalvella luin lehdestä, että bambu on ekologisin tekstiilien raaka-aine, koska se kasvaa täysin ilman lannoitteita, keinotekoista kastelua ja kasvimyrkkyjä. Kankaasta sanottiin, että se säätelee hyvin lämpöä eikä hiosta ja että se on kestävää, silkinpehmeää ja luonnostaan antibakteerista. Allergia- ja astmaliiton mukaan bambukuitu ei herkistä eikä ärsytä ihoa. Jahas, uskon tai en, niin onhan se kokeiltava. Ostetaas alkkarit.

Pikkukaupungin naistenvaateosastolta löytyi kivan näköiset hipsterit (alushousujen yksi laji). Kangas tuntui kädessä pehmeältä ja hyvältä ja hintakaan ei ollut paha, 9 euroa. Nyt on sitten erityiset vaellusalushousut ;-)

Olen silkin ja villan ystävä, mutta kyllä minusta tuli myös bambualkkareiden ystävä. Ne ovat pehmeät, tuntuvat toiselta iholta. Ehkä ihan pientä nypyläisyyttä on tarkasti tutkiessa havaittavissa selän puolella siinä kohdassa missä rinkka loppuu. Rinkkaa tuli kannettua kesän aikana ehkä noin kolmen viikon ajan. Ja kyllä - mieluiten käytin ja pesin näitä alkkareita.

Ne eivät hiosta ja kuivuvat nopeasti kun ne huuhtasee. Lapista kotiuduttuani kävin hakemassa kaupasta lisää bambualkkareita, mutta vain muutamia oli jäljellä.

Mies olisi halunnut ostaa samanlaiset, mutta eipä löytynyt tästä kaupungista. Toivottavasti miehiä lopetetaan sortamassa tässä asiassa ja myös miehet saavat nauttia bamukuidun ominaisuuksista.

Hakukoneen avulla löytyi Sukkamestarien mallisto

http://www.xnsport.fi/

Täytyypä pitää silmät auki, sillä näitä myyvät "hyvin varustellut päivittäistavarakaupat kautta maan".

Jalat kuivana märässä varvikossa - sadehousut, sadelahkeet, säärystimet vai liehulahkeet? 
Kosteassa korkeassa varvikossa kastelee itsensä aika varmasti ja nopeasti. Miten suojautua niin etteivät jalat tai ainakaan vaelluskengät ja sukat kastu?

Iäkkäämpiä sadehousujani en voinut pitää kulkiessa, tuli nopeasti kuuma, vaikka mistään ”munat vaahdossa” ilmiöstä ei ollutkaan kysymys. Nykyisiä superkevyitä ja hengittävämpiä sadehousuja voisi ehkä pitääkin, mutta pelkään niiden reikiintyvän ja menettävän alkuperäisen idean sadehousuina. Tosin mietin, että milloin niitä sitten pidetään kun juuri koskaan en sateella vaella. Ja oli ne kyllä niin kalliit, että ehkä niitä pitää säästää kuolemaa tai lapsenlapsia varten.

Halpissadelahkeita pidin ennen, niitä sai vaikkapa Keskiseltä. Ne eivät painaneet juuri mitään ja ne olivat aika helppoja pukea päälle/pois. Vaikka olivat vähän hilpeitä pitää. Tosin tuli rikottua niitä kulkemalla niiden päällä ja kuumahan niissäkin helposti tuli.

Pitkälle reissulle ostin säärystimet, oikein gore-texit. Ne painoivat enemmän eli 255 grammaa ja ne näyttävät tosi professionaalisilta. Olivat tosi näppärät joissakin ylityksissä, mutta kummasti ne jäävät aina kotiin siinä vaiheessa kun kriittisesti tarkastelen, että mitä rinkasta voisi jättää pois. Mutta hyvät varmasti ovat, paitsi polvia eivät kuitenkaan suojaa kuten sadelahkeet.

Black Diamond GTX Front Point gaiter, kuulostaa ravihevoselta

Nykyisin kuljen vaellushousuissani, joissa on 70-lukutyyppiset leveät liehulahkeet polvesta alaspäin. Ne on kuitenkin leikattu niin hyvin, etteivät näytä siltä. Kangas on ohutta tekokuitua (Haglöfs climatic) ja se kuivuu nopeasti, jos ei ole turpeella tai ravalla kyllästetty. Silti kangas kestää, housut on ostettu vuonna 2004. Leveät pitkähköt lahkeet eivät edes märkinä oikein kunnolla osu sukkiin. Käsittämätöntä kyllä kengät pysyvät kuivina. 

Pitempi tauko ja litimärät lahkeet ei ole onnistunut yhdistelmä, joten silloin otan näistä katkolahjehousuista märät lahkeet pois. 

Toki sateisella säällä pitää tarkkailla jos varvikko on toistuvien kuurojen vuoksi jatkuvasti märkää, että vettyvätkö liehulahkeet niin että vesi alkaa valua polvesta jalkaa pitkin. Silloin on varmaan vaihdettava sadehousut tai -lahkeet jalkaan - ja mieluiten ajoissa.