Näätämöjoen lohenkalastusalueen eräretkeilykalastaja on useimmiten tavallinen ”duunari”, maastokelpoinen ja iältään 30–50 -vuotias mies, joka on lähtenyt kalaretkelle etelämpää Suomesta omien kalakavereittensa kanssa. Näätämöjoella on käyty kalaretkellä joskus aiemminkin, ensikertalaisia kokeilijoita on joukoissaan noin kolmasosa. Omakohtaista tuntumaa jokeen on, mutta ennen retkeä lisäinformaatioita imuroidaan lähinnä ”alan miehiltä”, ystäviltä ja tutuilta sekä julkisista tiedotuskanavista: vapaa-ajan kalastuslehdistä, erilaisista esitteistä ja yhä enenevässä määrin internetin kautta.

Näätämöjoen retkeilykalastajien mielestä joen vetovoimatekijöinä oli muitakin kuin mahdollisuus saada hyvä (lohi)saalis. Mielikuvat vapaasta, koskemattomasta luontoympäristöstä erämaisine elementteineen viehättivät kalastajia. ”Luonnonrauha”, ”koskemattomat maisemat”, ”puhdas ja vapaa jokivesistö” kytkeytyivät lähes kaikkien kalastajien mielikuvaan ”polkujen päässä olevasta erämaasta”. Voisiko luonnonrauhan ymmärtää kännykän kuulumattomuuteen, koskemattomat maisemat nitoa metsätalouden ulkopuolisiin joutomaihin tai vapaan jokivesistön kytkeä valjastamattomaan vesienergiaan. Näätämöjoella oli kuitenkin vetovoimaa ja siitä saatiin virtaa, jota ei voi mitata kilowatteina eikä useimmat kalastajat edes kilogrammoina.

Asiakaskyselyn ja jokivarsihaastattelun perusteella yksi tärkeimmistä syistä tulla kalastamaan Näätämöjoelle oli hyvän saaliin saantimahdollisuus, tosin eräältä kalastajalta on lipsahtanut kommentti, että se ”tekosyy” on käytetty jo kotona. Yhtä monet kalastajat ilmoittivat kalaretken syyksi kalastusperinteen, johon liitettiin kalaretken sosiaalinen luonne yhtä tiiviisti kuin tuttuus kalastusympäristöön ja kalastustapoihin. Näätämöjoen ilmoittivat satunnaiseksi kohteeksi luultavimmin ne ensikertalaiset kalastajat, jotka hakevat joka kesälle uusia kalastusalueita. Erillisten perhelupien myynti alkoi vuonna 1997 ja ensimmäisinä vuosina myytiin noin 40 perhelupaa. Myynti 2000-luvulla on hieman lisääntynyt, josta syystä Näätämön kalastusretkeily muun perheen kanssa on mahdollisesti yleistymässä. Perheen yhteisellä kalastusretkellä koeteltiin yleisimmin avo- tai aviopuolisoja ja poikalapsia sekä muita sukulaisia. Näätämöjoen kalareissulla käytiin myös siksi, että lomailtiin omassa tai tuttavan mökissä lähialueella tai paikalliset ystävät houkuttivat mukaan kalareissulle tai vain oltiin melontamatkalla ko. jokivesistössä.

Epätyypillinen Näätämöjoen kalastusmatkailija on ulkomaalainen. Epätyypillinen kotimainen kalastusmatkailija on naispuolinen ikäihminen, joka matkustaa kalastusalueelle lentoteitse tai kanootilla. Kalastuksellinen viipymä on vain muutaman tunnin mittainen. Mielipahaa tuottavat niin huonot säät, niukat ja levottomat vedet kuin hyttysetkin. Erämainen luonto tuntuu turvattomalta eikä kotiin voi soittaa. Tunturikoivumetsät näyttävät pelkiltä pusikoilta, kalastus tuntuu turhauttavalta ja turhalta, koska omaa evästäkin on mukana. Nokipannukahvikaan ei maistu, kun sitä ei voi laimentaa kevytmaidolla ja siinä on mukana porot, sakka. Ja miten jokivarressa voisi hoitaa henkilökohtaisen hammaspyykkinsä, kun juokseva vesi tulee niin kylmänä ja retkiseura väittää, että pesupaikat ovat pikkulohien asumapaikoilla. Kalastusseura tuntuu uskomattoman sisäänlämpiävältä, jutut kiertävät kalastuksessa, kalajutuissa, perholajitelmissa ja muinaisissa erätarinoissa. Juttujen juuri: ”Näätämöläinen, luonnonvarainen saalislohi”, se haave toteutuu vain joka kymmenennelle kalastajalle. ”Luonnonrauhaan” pääsee, jos käy Näätämöjoella ennen juhannusta, heinäkuun parhaina päivinä jokivarressa parveilee 100 muutakin retkeilykalastajaa ja muutama kymmenen paikallista verkkokalastajaa.

Olisiko Näätämöjoen kalaretken täyttymys, kun tekee reissun aivan yksin, muista kalastajista tyhjälle, mutta lohia täynnä olevalle joelle? Vai tyytyykö kutakuinkin omaehtoiseen retkeilyyn, miltei koskemattomaan luonnonympäristöön, vaatimattomaan ulkoilmaelämään, hyvään kalaseuraan ja sattumanvaraiseen kalansaaliiseen? Näätämöjoen konkarit ainakin saavat sitä, mitä hakevat. Pääasiassa yksinkertaista olemista luonnon monimuotoisilla ehdoilla.

Maija Länsman