Kalastuksen taidosta  eli välineistä, kalapaikoista, tekniikasta ja paljon muuta:

Välineistä:
- vaelluksella kätevin on teleskooppivapa, joka mahtuu koottuna mukavasti pystyyn vaikka rinkkaan sisällekin.
- avokela eli haspeli on helppoheittoisin ja siinä voi käyttää ohutta siimaa, esim. .016 kuitu- tai .025 monifiilisiimaa.
- vieheinä kannattaa käyttää mukana pieniä lippoja ja pikku vaappuja sekä tuuliselle säälle järvelle joku lusikkauistin, esim. Toby tai Lotto, jotka ovat pitkäheittoisia.

Kalapaikoista:
- Lapissa varminta on hakeutua virtaavan veden ääreen, sillä pikkupurot, jotka virtaavat hitaasti muodostaen suvantoja, ovat varmimpia apajia säällä kuin säällä. Ei kannata hyljeksiä todella pieniäkään puroja, sillä nissä voi elellä suuriakin tammukoita ja harreja. Varmimmin tietenkin yleensä noin 15 km lähimmästä tiestä, etäällä kansoitetuilta alueilta, joissa turistitokat ja avuttomimmat kalastajat liikkuvat.
- Myös järvet ja lompolot voivat antaa saalista, mutta heitteleminen on tylsempää kuin joilla ja puroilla. Järvissä kalat liikkuvat usein melko lähellä rantoja, mutta jos paikalla on paljon kalasteltu, voi tyynenä päivänä ikäväkseen nähdä rautujen tuikkivan turvallisen kaukana selällä.

Tekniikasta:
- Heittojen ei virtaavilla vesillä tarvitse olla pitkiä, ihan vaan muutaman metrin nakkaus yleensä riittää, mutta paikalle on mentävä varovasti; yhtään ei saa tömistellä ja joskus on syytä jopa konttailla paikalle. Ja ne kalat eivät tosiaankaan ole aina vastarannalla, joten kannattaa yrittää ensin omalta puolen alavirrasta ja sitten vähän yläpuolelta ja vasta sitten alkaa heitellä kauemmas.
- Järvillä kannattaa yleensä parhaiten se tapa, että antaa vieheen painua ennen kelauksen aloittamista. Kelatessa on hyvä tehdä vavalla pikku nykaisyjä, samoin kelausnopeutta kannattaa vaihdella, välillä pysäyttääkin ja sitten taas tempaista viehe liikkeelle. Joskus kala syö pinnasta ja sillon tietysti yritetään kalastaa pinnasta. Tällöin pintaperho on yleensä lyömätön.
- Perhokalastus on sitten kyllä ihan oman juttunsa arvoinen. Siinä alkuinvestoinnit tehtyään pääsee nopeasti suoranaiseen zen-tunnelmaan kiinni.

Vuorokauden aikaa monasti korostetaan kovasti kalastuksessa, mutta omien Lapinkokemuksieni perusteella olisin valmis väittämään, että syömäkalat saa milloin tahansa. Itse aamu-unisena harvoin ehdin ns. aamusyönnille. Sen sijaan joskus iltapäivällä klo 14 - 15 olen saanut paljon kalaa puhumattakaan illasta ennen kuin usva laskeutuu.

Vieheistä kannattaa valita Meppsiä ja vaikka Kuusamoa. Vaapuista Rapalan pikkuiset ovat ainakin mulla ottaviksi osoittautuneet. Mulla yleensä kupari/mustin pilkuin + oranssi helmi (vrt. mätijyvä) on ollut hyvä, muta hirmuisesti on mielipiteitä, ja jokainen vannoo sen nimeen, mitä uittaa. Siihen, mitä uittaa eniten saa yleensä kalaakin, eli usein jonkinmoinen kehäisyys tässä näkyy.

Onhan niitä kirjoja kirjaston ja kirjakaupan hyllyt pullollaan. Ei nyt ole mielessä mulla mitään erityistä suosikkia, mutta pian niitä selailemalla löytää opuksen, josta jutut selviävät.

Tässä oli asiasta kiinnostuneille ensiapupakkaus. Kysykää lisää, jos mieleen jäi vaivaamaan jokin ongelma.

Kirjoittanut Antti K