Sattumalta osui käsiin Yrjö Teeriahon kirja Pitkin poikin Saariselkää ja muita Lapin takamaita. Oli pakko ihastuneena huudahtaa: tämähän on jokaiselle retkeilijälle välttämätön kirja, täytyyhän retkeilijän tuntea tärkein varusteensa. Kirjassa Teeriaho, eläkkeellä oleva Karttakeskuksen tuotantopäällikkö ja yrittäjä, kertoo karttojen tekemisestä ennen ja nyt. Teeriaholla on ollut näppinsä pelissä hyvin monien karttojen tekemisessä, lähes kaikissa niissä, mitä me retkeilijät olemme käyttäneet puolen vuosisadan ajan.

Ulkoilukarttoja, tiekarttoja, veneilykarttoja, suunnistuskarttoja, kasvillisuuskarttoja, moottorikelkkakarttoja, kalakarttoja ja latukarttoja... Myös muita karttoja, esimerkiksi Saariselän alueen ns. taloudellista karttaa, Aurenin karttaa, saksalaista karttaa sotien ajalta ja Imatran Lapinkävijöiden karttaa kirjassa esitellään. Karttojen ja niiden tekemisen lisäksi Teeriaho kertoo kokemuksistaan muiden kartantekijöiden kanssa sekä tapaamistaan henkilöistä, niin tavallisista retkeilijöistä kuin tunnetuistakin Lapin legendoista. Erikoisen kiintoisia ovat jutut Yrjö Metsälästä, Meänteiksestä ja Itäkairan prinsessasta.

Teeriaho kirjoittaa hyvin, myös huumoria on kirjassa mukana. ”Syön kauniita naisia”, vastasi Meänteis tekijän kysymykseen toimeentulosta. Kirjoittaja pohtii myös sitä, olisiko ollut parempi, jos ulkoilukarttoja tarkkoine tietoineen ei olisikaan tehty. Tarkat kartat ovat helpottaneet erämaahan pääsyä ja näin lisänneet erämaiden haavoittuvuutta. ”Olisivatko yleiset maastokartat riittäneet?”.  Joka tapauksessa kartoista on tullut parempia, kun kartoittajat ovat itse käyneet siellä, mistä he karttoja tekivät. Kateelliset työtoverit ovat sanoneet Teeriahon olevan ainoa polkuretkeilijä Kekkosen lisäksi, jolle maksetaan.

Teeriaho on myöhemmin kirjoittanut kolme kirjaa samoista aiheista: Kartan kanssa kairassa 2007, Vanhojen karttojen Lappi 2008 ja Kulkijoiden vanhaa Saariselkää 2009.



Yrjö Teeriaho: Pitkin poikin Saariselkää ja muita Lapin takamaita. Ykin Kartat Oy. Toinen uudistettu painos 2006, 247 s.
ISBN 952-92-0170-2

Matti Koponen

Kotkalainen Erkki Sandberg on julkaissut toisen omakustanteena ilmestyneen runokirjan Kuru. Kirjassa on hänen oma mustavalkoinen kuvituksensa. Runoissaan Sandberg ylistää ja kuvaa Lapin luontoa ja kuvaa oman onnellisuutensa perusteita.

Sandberg on pitkänlinjan kuvataiteilija, jonka vahvuutena on moniväripiirrokset. Usein nämä piirrokset kuvaavat Lapin maisemaa tai sen luonnon yksityiskohtia. Piirroksiin ei voi olla ihastumatta, sillä ne ovat tunnelmallisia ja sisältävät usein kokonaisen tarinan.

Erkki Sandbergin Kuru-kirjan lukeminen tuottaa ristiriitaisia tunteita. Itseäni oikeastaan ihan harmittää se, ettei loistava piirtäjä ole luottanut kuviensa ilmaisuvoimaan, vaan on ryhtynyt pukemaan sanoiksi näkemäänsä ja kokemaansa.

Kuru-kirjan useassa runossa tarina puuroutuu ja lukijan huomio rupeaa kiinnittymään esitystavan teennäisyyteen tai riimitykseen. Runojen tarinat olisivat varmaankin proosamuodossa ihan luettavia.

Parhaimmillaan Erkki Sandberg on lyhyissä visuaalisissa tuokiokuvissa, jotka muistuttavatkin paljon hänen piirustuksiaan. Vallan verraton on Kurre-runo, joka on kuin konstailematon videopätkä.

Kuru -kirjan teksti kuvineen ylistää siis Lapin luontoa. Itseäni 60-luvun alusta Lapissa kulkenutta ja Lapin koskematonta luontoa ihaillutta kirpaisee vatsanpohjasta vastenmielisesti, kun lukee Sandbergin runoa Luojan lahja, jossa hän kiittelee luojaa maisemasta, joka avautuu Kaunispään rinteestä. Maisema on hänelle niin auvoinen, kun hän kokee  luojan sen vain hänelle suoneen.

Entä meille muille Kaunispään rinteillä vaeltajille? Kaunis on maisema meillekin, kun kääntää selkänsä niille julkeille rivitalorakennuksille, jotka on pystytetty Kaunispään rinteeseen.

Tietääkseni Erkki Sandbergilla on tänäkin vuonna syyskuussa myyntinäyttely Saariselän Savottakahvilassa. Kannattaa mennä katsomaan hänen piirroksia, joista varmasti tulee hyvälle mielelle.

Kari Jansson

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Oppaassa esitellään runsaiden perustietojen ohella 67  Inarin, Utsjoen ja Sodankylän pohjoisenosan luonto,- maisema- ja kulttuurikohdetta. Kirja on monipuolinen perusteos tuon alueen kohteista.Se jakautuu kolmeen osaan jossa ensin käsitellään Pohjoisen-Lapin yleiskuvaus, mm. jääkauden jäljet, saamelaiset eilen ja tänään, ympäristövastuullinen luontomatkailu, kerrotaan vielä revontulista ja syksyn ruskasta. Sivuilla muistutellaan jokamiehen oikeuksista, kartoista ja luvista. Toisessa osassa esitellään eliömaailmaa, linnut ja eläimet aina hyönteisiin asti sekä Lapin kasvimaailmaa.

Kolmannessa jaksossa annetaan vinkkejä erityyppisiin retkikohteisiin, toisaalta kerrotaan erämäistä, toisaalla taas neuvotaan kuinka löytyy Nukkumajoen muinainen talvikylä. Osaan kohteisiin pääsee helpostikin kun taas erämaiden tutkimiseen lastataan rinkka selkään ja lähdetään paarustamaan.Kulkijalle neuvotaan myös valmiita retkeilyreittejä. Kohteista löytyy selvät kartat ja ohjeet kohteiden sijainnista. Valokuvat ovat hienoja ja monipuolisesti eri aihepiireistä. Kuten kirjassa sanotaan sen palvelevan ensisijaisesti linnuista kiinnostuneita, ei kulttuurikohteitakaan ole unohdettu.

Kirjan on julkaissut metsähallitus ja opasta voi ostaa ainakin Ylä-Lapin luontokeskuksesta Siidasta, Ivalon palvelupisteestä, voi tilata myös postitse.



Luhta, Vesa: Inarin Lapin luonto- ja lintukohdeopas. Metsähallitus, 1999. ISBN 951-97738-2-7

Kuten Taskinen sen itse sanoo, tämä kirja on ylistys suurenmoiselle järvelle. Tämä on ylistys myös saimaannorpalle.

Juha Taskinen tunnetaan norpan puolestapuhujana ja tämä hänen ensimmäinen kirjansa on julkaistu pian kaksikymmentä vuotta sitten. Se oli ja on vieläkin tunteikas puheenvuoro Saimaan säilymisen puolesta. Norppa on toki pääosassa, mutta letkeästi Taskinen kuljettaa tarinaa läpi Saimaan olemuksen, ihmisten ja eläinten. Ken on Saimaalla kulkenut, tunnistaa kuvista ja teksteistä omat tutut paikat ja voi kokea samaistumisen ilon. Niin minäkin tuolla!

Norpan kohtaamisista kertovat tarinat ja kuvat ovat vertaansa vailla. Norpat tulevat nimitutuiksi ja läheisiksi. Lukija saa seurata saman norpan elämää pitkäänkin, Ullan-klaanista esitellään koko porukka, sieltä löytyy mm. Rauhaton Reino, Iso-Vaalee, Kajo-Lötkö ja Aino. Kaikki ihan oman näköisiänsä.

Uskon että tämä kirja aloitti saman mitä Yrjö Kokko teki kirjallaan Laulujoutsenelle. Pelasti kuolemasta sukupuuttoon. Unelma kuoli – eläköön unelma. Ja taas silmäkulmissa kimmeltää...

Unelma Saimaasta, Juha Taskinen
WSOY 1991
ISBN 951-0-17082-8