Perhosten vuosi

Suomalaiset perhoset saaristosta tuntureille

Syksyllä, lokakuussa löysin sattumalta metsästä kuolleen yökkösen, se näytti menninkäiseltä. Se herätti mielenkiinnon siihen pienten maailman jonka kyllä näkee, muttei niinkään ole kiinnittänyt erityisesti huomiota.

”Jospa katsonkin hieman tarkemmin kun näen perhosen, jospa tunnistankin mikä perhonen se on, onko se yleinen vai harvinaisempi ja miten se on tänne päätynyt.. Jospa menenkin kävelemään jonnekin juuri silloin kun on mahdollista nähdä joku tietty perhoslaji.”

Näihin suunnitelmiin auttaa hieno Perhosten vuosi -kirja, siitä löytää lajitietoutta ja yleistä perhosten elämään liittyvää tietoa. Valinnanvaraa riittää sillä Suomessa on tavattu huikea määrä eri eri perhoslajeja – 2600 pientä ja suurta perhoslajia.

Kuvat ovat niin hienoja, että varmasti tahtoisit nähdä suokeltaperhosen tai riikinkukkokehrääjän. Viehättäviä ja harvinaisia ovat kuvat lentävistä perhosista.
Kirjassa aukeaa mielenkiintoinen ja päättymättömän kiinnostava perhostenmaailma ja tekijät ovat antaneet siihen henkilökohtaisen tunnelman kertomalla omista kokemuksistaan. Perhosen perässä kuljetaan ympäri Suomen aina Saana-tunturin lakea myöten. 

Tämä tyttö haaveilee kesästä talven pakkasilla perhoskirjaa lukien ja miettien mitä perhosia löytyykään omilta retkireiteiltä. 

​​Jussi Murtosaari ja Petri Mäntynen
Minervakustannus
Sivumäärä: n. 200 s.
Koko: 250 x 220 mm
Sidosasu: sidottu, nelivärinen
Kirjastoluokka: 58.21
ISBN: 9789524927390

 

 

Marita Vokkolainen
http://paussinpaikka.blogspot.fi/

Lapinmaan lumoissa

Kerran elämässäni olen nähnyt miehen itkevän lukiessaan runoa ääneen. Tuo runo oli Hirvas Mikko Kilven kokoelmasta Lapinmaa.

Ensin tuli nielaisten:

”Keskipäivän aikaan helteen hiljaisuudessa

pihkan tippuessa puitten neulasista”

Sitten nyyhkäisten:

”aihkien kaarnan paahtuessa tervanväriin

jäkälän murentuessa kuivuuttaan”

Ja lopulta käsi nousi pyyhkimään poskelta kyyneleen:

”kahlasi musta hirvas joen poikki,

tuli nähdyksi, katosi kairaan”.


Mikko Kilven runokokoelma Lapinmaa julkaistiin vuonna 1961. Kilpi (1928–1991) oli monipuolinen kulttuuri-alan toimija: kustannustoimittaja, runoilija, suomentaja ja kuvittaja.

Kilven runokieli on toteavaa, suoraviivaisen konstailematonta. Runoissa tehdään tavanomaisia asioita: juuri niitä, joiden vuoksi ihminen palaa Lappiin kerta toisensa jälkeen. Runoissa taivalletaan, kalastetaan, istutaan laavulla piippu suupielessä, tarkkaillaan eläimiä ja kuunnellaan kelojen kertomuksia. Läsnä ovat neljä peruselementtiä: tuli, ilma, vesi ja maa. Näiden ympärille kiertyy elämä Lapinmaassa.

 
Elementit

Mies rantaviivaa hietikolla kulki

(hengitti ilmaan hetkellisen tilan)

ja miehen varjo maata, kuvajainen vettä:

niin eli elementit.

 

Viritti illan tullen neljännenkin

ja oli kokonainen.

 

Teoksessa on Urpo Huhtasen pelkistetyn kaunis mustavalkokuvitus. Lapinmaan löytää nykyään parhaiten antikvariaateista.

Lapinmaa – runoja
Tekijä: Kilpi Mikko
WSOY, 1961

Jos itseni pelastan itseltäni

Jos itseni pelastan itseltäni on saamelaisen muusikon ja kirjailijan Niillas Holmbergin kolmas teos. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Dego livccen oaidnán iežan (Kuin olisin nähnyt itseni) 2009, ja Amas amas amasmuvvat (Jottei outo tulisi oudommaksi) 2014. Niillas Holmberg sai Saamelaisneuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.

Teos on sekä herkkä että voimakas, humoristinen ja leikittelevä. Holmberg kuvaa elämäänsä Utsjoen varressa, Tampereella ja maailmalla, kasvamista, juurtumista, saamelaista ahdinkoa valtakulttuurin varjossa. Holmberg ottaa kantaa ja tuntee voimattomuutta. Hän on koskikaran kanssa Utsjoen koskella, Sirmassa tansseissa, postiautossa ja maailmalla, samaan aikaan sekä paikallinen että globaali. Hänessä on nuoruuden vimmaa, vallankumoustahtoa ja harkintaa.

ILO-sopimus
isä keittää koparakeittoa

EU ja talous
keittää koparakeittoa

presidentinvaalit ja
koparakeittoa

minä syön koparakeittoa
- Niillas Holmberg-

-

Aina minulta että mitä
on saamelaisuus
mitä luonto
ja minä kerron

joikasin käsi ojossa yksinäisyyttä
Kuukkeli vanha varoittaja
istahti ja katsoi hyvin
kas kun ei sanonut
että minun on pian sanottava hyvästit

- Niillas Holmberg-

-

Ajattelin kirjoittaa valtiolle kaivostoiminnasta
mutta mätätomaatit eivät valtion mielestä
ole puolukkahillon veroisia
kun käristyksestä puhutaan

minullahan on mätiä tomaatteja sylissä
en siis ole yleisluonteenmukainen

ylpeä minä olen
kun en ota valtiota auttavasta kädestä
vaikka se säästää minulta aikaa
ja huuhtoo luohet rantaan valmiiksi tapettuina

mutta kysymyshän kuuluu
heittääkö vatipäätä päähän vadilla

- Niillas Holmberg-

 

Jos itseni pelastan itseltäni, Niillas Holmberg
Kansi ja kuvitus: Hanna Lehikoinen
ISBN 978-952-9893-84-3
80 sivua, liimasidottu
Palladium Kirjat 2015

Porovuosi – Tutkija pororenkinä Sompiossa

Porovuosi on monella tavoin hyvin mielenkiintoinen kirja: Se on tutkijan kirjoittama, asioita tarkastellaan monelta eri näkökulmalta ja teoriat keskustelevat keskenään. Lukija saa taustoja ja eväitä miettiä monimutkaisiakin yhtälöitä, jotka saattavat vaikuttaa esimerkiksi porolaitumien kuntoon. Välillä sukelletaan syvälle lukuihin ja yksityiskohtiin, mutta onneksi ei juututa. Kirja ei ole tutkimusraportti, vaan rikas, elävä kertomus porosta, poronhoidosta ennen ja nyt sekä elämästä poron ympärillä.

Poronhoidon lisäksi kirjassa kuvataan poron biologiaa ja laumakäyttäytymistä sekä poron lähieläimiä, sääskiä ja petoja. Se kertoo myös yhteisöstä poronhoidon ympärillä, sen suhteista ja pelisäännöistä. Tarinat ovat kiehtovia, jopa meheviä, ja henkilöt ovat mielenkiintoisia eri sukupolvien eläviä ihmisiä. Helle onnistuu kertomaan jutut tyylikkäästi, lukija ei tunne tirkistelevänsä.

Kuvia on kirjassa paljon. Isoja, hienoja kuvia sekä pienempiä, molemmat tukevat ja täydentävät tekstiä. Poroslangin sanasto on runsas, lähdeluettelo on tutkijamaisen kattava.

Suosittelen kirjaa lämpimästi lahjakirjaksi tai omaksi iloksi Lapin ja porojen ystävälle.

ISBN: 978-952-301-027-7
Teksti ja kuvat: Timo Helle
Ulkoasu ja kuvankäsittely: Aarnipaja Ky
184 sivua, koko 280X220 mm, ovh 43 euroa, YKL 67.46
Painopaikka: Bookwell Oy, Porvoo
Kustantaja: Maahenki Oy, 2015

Kuvia kirjasta:

 

 

 

 

 

Mummon ja lasten luontokirja 2 – kotipihan kasvit

Liisa Sääskilahti etsi lapsenlapsilleen luontokirjaa, joka kertoisi luonnosta tosiasioita. Ei kuitenkaan tiedemiehen kielellä ja silmillä, vaan lapsen uteliain ja hoksaavaisin silmin nähtynä. Sellaista ei löytynyt,  joten hän päätti kirjoittaa itse lastenkirjan. Kirjassa mummo ja lastenlapset tutkivat kodin ympäristön pieniä eläimiä sellaisina kuin ne luonnossa kohdataan. Tilanteiden kuvaamisen avulla lasten mielenkiinto säilyy.

Kirja on tarinallinen tietoteos. Sarjan toisessa kirjassa mummo ja lastenlapset tutkivat kodin ympäristön pieniä kasveja sellaisina kuin ne luonnossa kohdataan. Mummo osaa kertoa mielenkiintoisia asioita kotipihan kasveista, joita ei moni aikuinenkaan tiedä. Kirjan tarina perustuvat lastenlasten kanssa vietettyihin kesiin koti- ja mummolaympäristössä.

Entisenä pienten lasten opettajana ja nykyisenä mummona Liisa Sääskilahti löytää toimivan kielen, jota lapset ymmärtävät ja kuuntelevat mielellään. 

Kirjan kuvat on tehty akvarellimaalauksella.

Kirjailija: Liisa Sääskilahti
Kustantaja: N-Y-T-NYT Oy
Sivumäärä: 35
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2015
ISBN: 9789526788647