- Tietoja
-
Kategoria: Kirjoja
-
Julkaistu: 14.12.2015 16:55
-
Kirjoittanut Marja Vilhunen
Kerran elämässäni olen nähnyt miehen itkevän lukiessaan runoa ääneen. Tuo runo oli Hirvas Mikko Kilven kokoelmasta Lapinmaa.
Ensin tuli nielaisten:
”Keskipäivän aikaan helteen hiljaisuudessa
pihkan tippuessa puitten neulasista”
Sitten nyyhkäisten:
”aihkien kaarnan paahtuessa tervanväriin –
jäkälän murentuessa kuivuuttaan”
Ja lopulta käsi nousi pyyhkimään poskelta kyyneleen:
”kahlasi musta hirvas joen poikki,
tuli nähdyksi, katosi kairaan”.
Mikko Kilven runokokoelma Lapinmaa julkaistiin vuonna 1961. Kilpi (1928–1991) oli monipuolinen kulttuuri-alan toimija: kustannustoimittaja, runoilija, suomentaja ja kuvittaja.
Kilven runokieli on toteavaa, suoraviivaisen konstailematonta. Runoissa tehdään tavanomaisia asioita: juuri niitä, joiden vuoksi ihminen palaa Lappiin kerta toisensa jälkeen. Runoissa taivalletaan, kalastetaan, istutaan laavulla piippu suupielessä, tarkkaillaan eläimiä ja kuunnellaan kelojen kertomuksia. Läsnä ovat neljä peruselementtiä: tuli, ilma, vesi ja maa. Näiden ympärille kiertyy elämä Lapinmaassa.
Elementit
Mies rantaviivaa hietikolla kulki
(hengitti ilmaan hetkellisen tilan)
ja miehen varjo maata, kuvajainen vettä:
niin eli elementit.
Viritti illan tullen neljännenkin
ja oli kokonainen.
Teoksessa on Urpo Huhtasen pelkistetyn kaunis mustavalkokuvitus. Lapinmaan löytää nykyään parhaiten antikvariaateista.
Lapinmaa – runoja
Tekijä: Kilpi Mikko
WSOY, 1961

- Tietoja
-
Kategoria: Kirjoja
-
Julkaistu: 24.11.2015 13:07
-
Kirjoittanut Maria Haakana
Jos itseni pelastan itseltäni on saamelaisen muusikon ja kirjailijan Niillas Holmbergin kolmas teos. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Dego livccen oaidnán iežan (Kuin olisin nähnyt itseni) 2009, ja Amas amas amasmuvvat (Jottei outo tulisi oudommaksi) 2014. Niillas Holmberg sai Saamelaisneuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.
Teos on sekä herkkä että voimakas, humoristinen ja leikittelevä. Holmberg kuvaa elämäänsä Utsjoen varressa, Tampereella ja maailmalla, kasvamista, juurtumista, saamelaista ahdinkoa valtakulttuurin varjossa. Holmberg ottaa kantaa ja tuntee voimattomuutta. Hän on koskikaran kanssa Utsjoen koskella, Sirmassa tansseissa, postiautossa ja maailmalla, samaan aikaan sekä paikallinen että globaali. Hänessä on nuoruuden vimmaa, vallankumoustahtoa ja harkintaa.
ILO-sopimus
isä keittää koparakeittoa
EU ja talous
keittää koparakeittoa
presidentinvaalit ja
koparakeittoa
minä syön koparakeittoa
- Niillas Holmberg-
-
Aina minulta että mitä
on saamelaisuus
mitä luonto
ja minä kerron
joikasin käsi ojossa yksinäisyyttä
Kuukkeli vanha varoittaja
istahti ja katsoi hyvin
kas kun ei sanonut
että minun on pian sanottava hyvästit
- Niillas Holmberg-
-
Ajattelin kirjoittaa valtiolle kaivostoiminnasta
mutta mätätomaatit eivät valtion mielestä
ole puolukkahillon veroisia
kun käristyksestä puhutaan
minullahan on mätiä tomaatteja sylissä
en siis ole yleisluonteenmukainen
ylpeä minä olen
kun en ota valtiota auttavasta kädestä
vaikka se säästää minulta aikaa
ja huuhtoo luohet rantaan valmiiksi tapettuina
mutta kysymyshän kuuluu
heittääkö vatipäätä päähän vadilla
- Niillas Holmberg-
Jos itseni pelastan itseltäni, Niillas Holmberg
Kansi ja kuvitus: Hanna Lehikoinen
ISBN 978-952-9893-84-3
80 sivua, liimasidottu
Palladium Kirjat 2015
