Lintutornit

Loistavaa, että tällainen reppukokoinen, tanakka tietopaketti on olemassa. Yli neljäänsataan sivuun mahtuu yleistä tietoa lintuharrastuksesta sekä tärkeät lintutornin käyttäjän 10 kultaista sääntöä. Kirjassa käydään läpi lintutornien sijainnit Maarianhaminasta Utsjoelle.

Jokaisen tornin kohdalla kerrotaan saapumisohje, ympäristö, linnusto, paras lintuaika sekä muuta yleistä tietoa. Suurimmasta osasta paikkoja on myös karttakuvaus. Kerrotaan myös tornien huippuhavaintoja. Erikseen mainitaan jos tornille pääsee pyörätuolilla. Lisäksi vielä mainitaan koordinaatit, tornin korkeus, vakaus ja henkilölukumäärä, rakennusvuosi ja parkkipaikan koko, esim. sopiva linja-autolle.

Tietty, että uusia lintutorneja nousee kylille kuin sieniä sateella, mutta tästä paketista löytää varmasti jonkun tornin olipa missäpäin Suomea tahansa. Kirja mukaan autoon reissuun ja lintutorniseikkailu alkakoon.



Lintutornit, Jan Södersved, WSOY 2005, ISBN 10: 9510268933, Lintutornien tiedot BirdLife Suomi Ry

Opas erämaihin

Kuhmolainen Jouni Laaksonen on kirjoittanut useita opaskirjoja retkeilijöille ja vaeltajille. Hänen tänä keväänä ilmestynyt uusin kirjansa Erämaat esittelee monipuolisesti pohjoisen Lapin vaelluskohteet. Teoksessa on huomioitu eri retkeilymuodot: lyhyet päiväretket, patikointi, lyhyet ja pitkät vaellukset, melonta ja talviretkeily. Myös erämaiden reuna-alueiden palvelut on esitelty.

Kirja on tarkoitettu niin retkeilijälle, vaeltajalle kuin matkailijallekin. Jokaisesta maamme 19 suurimmasta erämaasta esitellään opaskirjamaisesti luontoa, kulttuurihistoriaa, nähtävyyksiä ja retkeilijää hyödyttäviä palveluita. Lisäksi noin puolet kirjasta on kirjoittajan tarinoita omilta toteutuneilta retkiltä. Tämä kaksijakoinen ratkaisu on onnistunut. Ilman tarinoita kirja olisi kaavamainen ja kuivahko. Tarinat elävöittävät tekstin, saavat lukijan kiinnostumaan ja auttavat pääsemään sisälle erämaan sieluun. Tarinoissa kerrotaan jonkin verran myös vaeltamisen tekniikoista ja erätaidoista. Kaikki pohjoiset merkittävät erämaa-alueet on esitelty, myös pienet ja vähän tunnetut, ”ne hiljaisetkin” kuten Tsarmi, Vintilänkaira, Koitelaisenkaira ja Pomokaira. Pidän tätä hyvänä, koska eihän retkeilijä aina liiku suurissa ja maineikkaissa kohteissa. Ja kauneutta, nähtävää ja rauhaa löytyy kaikkialta.

Kirja on huolellisesti ja perusteellisesti tehty. Asiavirheitä ei löydy, kirjoitusvirheitäkin vain muutama. Karttapiirrokset ja kuvitus ovat onnistuneita.

Lainaus erään kämpän vieraskirjasta: ”Aapasuon kantavalla hangella ajatukset kulkevat omia latujaan. Kevyttä olemista, fyysistä rasitusta, perusasioita. Silloin sitä onnea ei tarvitse etsiä. Se on tässä. Ehkä siihen havahtuu silloin, kun tee maistuu kuksassa hyvältä ja on saanut nuotiolla sukat kuivattua. Ja vaikka vaelluksilla on päämääränsä, niin tässä on yhtä hyvä kuin tuossa. Ei kiirettä, ei aina matkalla pois tai jonnekin”. Tällaisiin kokemuksiin Laaksosen Erämaat meitä johdattaa.

Voi olla, etteivät todella kokeneet vaeltajat saa paljoakaan uutta erämaiden esittelystä, mutta tuskin kukaan tuntee tutunkaan erämaan kaikkia mahdollisuuksia. Uusia virikkeitä tuleville retkilleen kirjasta saa. Siksi Erämaat on tarpeellinen kirja sekä kokeneille että aloitteleville retkeilijöille.

Parasta Laaksosen kirjassa suuren tietomäärän lisäksi ovat tarinoihin sisältyvät pohdinnat, jotka ulottuvat kasvien ja muurahaisten tarkastelusta elämän tarkoituksen pohtimiseen saakka. Esimerkiksi: ”Retkeilyhän on vain turhanpäiväistä lomailua ja todellisuuspakoa... Retkeily ei toki sen enempää ole kuin harrastus. Mutta retkeily edistää luontosuhteen syntymistä ja säilymistä ja tätä kautta parantaa edellytyksiä luonnon suojelemiseen ja tämän maapallomme elinkelpoisena pitämiseen. Lisäksi oleskelu alkeellisissa oloissa, tapahtuupa se sitten retkellä erämaassa tai vaikka sähköttömällä kesämökillä, on oleellisen tärkeä järjissään pitäjä. Se laittaa elämän asioita tärkeysjärjestykseen. Niinä päivinä saa kokea mielihyvää siitä, että itse tekee jotain konkreettista ja aitoa, jotain millä on tarkoitus. Sytyttää tulen, joka lämmittää ja valaisee, ja valmistaa ruuan. Hakee purosta vettä, kun on jano. Mikä lopulta on todellista ja mikä todellisuuspakoa?”

Kannattaa lähteä erämaahan hyvän oppaan kanssa.



Jouni Laaksonen: Erämaat. Pohjoisen Lapin vaelluskohteet. Edita 2010. 254 s.
ISBN 978-951-37-5603-1

Matti Koponen

Järveltä ikuisuuteen

Kahdeksan vuotta sitten ikuisuuteen siirtynyt Jouko Puhakka oli pohjois-karjalainen kirjailija, joka työskenteli mm. ammattikalastajana Höytiäisellä. Tässä kirjassa järvi on keskipiste, Höytiäisen ylistys sekä huoli tulevaisuudesta. Runoista löytyy kesäillan tunnelma kun sauna lämpiää ja järvi on tyyni. Sieltä löytyy kannanottoja erämaiden ja varsinkin kotiseudun puolesta.

Minulle tähän kirjaan liittyy tarina; joskus teininä piti kirjoitella vihkot täyteen rakkausrunoja. En muista miten tämä runokirja päätyi luettavakseni, mutta kopsasin näistä runoista suurimman osan heti sinne vihkooni. Nämä runot olivat tietysti hyvin erilaisia kuin ne muut, mutta rakkaudesta nämäkin runot ehdottomasti kertovat.

Lueskelin vihkosta runoja vuosien saatossa, muutama vuosi sitten löysin tämän kirjan kirjaston poistopyynnistä. Aarre eurolla! Eläköön kirjaston poistomyynnit!

”Rikotut ikkunat yhä menneen näkevät
laho räystäs kerää kuolleet kaiut:
on pihassa lasten nauru
tuvassa nainen
aidan takana lehmä ja savu
on auki rantapolku
rannassa mies ja vene
kimmellys verkkopuilla.”

Marita Vokkolainen

 

 

Linkolan soutajan päiväkirja

Kalastajaksi opiskeleva Eero Alèn on työharjoittelussa Pentti Linkolan soutajana syksyn verkkokalastussesongin vuonna 1994. Kirjan julkaisun ja tapahtumien välillä on siis melkein kymmenen vuotta, ei käy ilmi miksi näin pitkä aika meni kirjan julkaisuun.

Linkolan soutajana ei pääse helpolla, kirja kertookin päiväkirjamaisesti raskaasta työstä jota kalastaja tekee. Verkkojen kanssa pelataan aamusta iltaan, talossa harjoittelijakin elää talon tavoilla, jotka poikkeavat ehkä jonkin verran totutusta.

Mielenkiintoista kuvaa Linkolasta, kalastajamies tässä esiintyy. Linkolasta löytyy paljon muitakin puolia, ne jäävät liikaa pimentoon. Linkola on todellinen persoona, samaan aikaa äksy ukko ja naapureiden kanssa iloisesti seurusteleva veikko, kiertävä kalakauppias ja puhujamatkoilla kiertävä älykkö. Paljon nousee kalaa miesten verkoissa, siinä lomassa avautuu pätkä arjen elämää Linkolan tuvassa.

Eero Alèn, Linkolan soutajan päiväkirja, 2006 Kustannusosakeyhtiö Sammakko

Marita Vokkolainen

Missä pitkospuut päättyvät - retkielämyksiä erämaassa

Tässäpä tyylikäs ja monipuolinen kirja retkiveikoille. Uusi, pari vuotta sitten ilmestynyt teos jykevää luettavaa yli 300 sadan sivun verran. Alkuun tarjoillaan yleistä tietoa vaelluksen vaatimuksista ja välineistä, erämaiden luonteista sekä luonnossa olemisen periaatteista. Vuoristo on kulkijoiden konkari, hän kohtaa luonnon nöyrästi ja sitä kunnioittaen, erämaa voi olla välillä karun kova isäntä vieraallensa. Hiljainen kaira ja tuulinen tunturi ovat todellisesti läsnä.

Huikean hienoa luettavaa ja kirjan parasta antia on kirjoittajan omat kokemukset, sattumukset, kommellukset ja kultaiset hetket joita hän on erämaissa kokenut.  Parhaiten kirjastakin jäi mieleen ne hetken kun suksi ei aivan hyvin luistanutkaan tai vettä on liikaa alla. Kevon kanjonin keväinen ylitys on seikkailu. Loistavia oppimisenpaikkoja meille lukijoillekin. 

Muisteluksien retket sijoittuvat laajalle alueelle, monelle vuosikymmenelle. Paljon on sammalta jäänyt saappaan alle, hienoa päästä näin mukaan kulkemaan.

Kai-Veikko Vuoristo: Missä pitkospuut päättyvät - retkielämyksiä erämaassaKustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Painovuosi: 2007
Tuotteen tiedot: sidottu, kovakantinen, 320 sivua
ISBN: 9789512074303
värikuvitus

Kuva Marita Vokkolainen