Rásttigáisá, saamelaisten pyhä tunturi, on 1066 metriä korkea. Se on korkein ja itäisin sen seitsemästä läheisestä Gaissasisaruksesta. Rástti on miehen nimi ja Gaissa tarkoittaa tunturia, vuorta. Rásttigáisá on vain 13. korkein Finnmarkin tuntureista, mutta silti se näkyy kauas jopa Muotkalle ja Kaldoaiviin.

Merkitty reitti Rásttigáisálle ja takaisin Tenon varresta on vain 16 kilometriä pitkä. Mutta nousua on sen kilometrin verran kuten myös laskua. Reitti on selkeästi merkitty ja se lähtee Leavvajohkan eli Levajoen pohjoispuolelta noin 29 kilometriä Utsjoelta länteen, missä on parkkipaikka hiekkakuopalla.

Ensimmäiset reilu kolmisen kilometriä kuljetaan kauniissa koivikossa. Kilometri parkkipaikalta kuljetaan Leavvajohkan vartta. Puolentoista kilometrin jälkeen kahlataan tai hilpastaan Dárjohkan yli vuodenajan mukaan. Matkalla ylös on sen jälkeen monia pieniä puroja, joita on helppo ylittää. Koivuraja on noin 300 korkeusmetrissä. Dárjohčohkkan kierrettyäsi on edessä noin kuuden kilometrin helppokulkuinen tasanko nimeltään Dárjohskáidi.

Rásttigáisán juurella voit valita kierrätkö Gaissan merkittyä polkua pitkin takakautta ylös, vai nousetko melko suoraan ylös vuorelle. Kiertämällä vain se viimeinen 80 korkeusmetriä on hieman jyrkkää. Jos päätät mennä suoraan, niin kuljet 3,5 kilometriä vähemmän, mutta kiipeät melko jyrkästi ylös noin 400 korkeusmetriä ja kivet ovat aika irtonaisia. Epäonninen reittivalinta voi kulkea syvien poikittaiskurujen läpi.

Olimme onnekkaita, meillä oli loistava retkisää. Jäämeri ei lähettänyt meille pilviä eikä sumua. Näimme kauas ja kotkia hyvin läheltä. Kiersimme ylös huipulle merkittyä reittiä pitkin kaverien kokemuksista viisastuneena.  Viimeiset 80 korkeusmetriä olivat aika hurjia. Isot kivenmurikat lähtivät jaloista liikkeelle ja vyöryivät alas, ei siis kannata kiivetä peräkkäin vaan rinnakkain. Istuin pitkään huipulla ja toivuin isoista vierivistä kivistä.

Uskomattomat maisemat kauas viddalle ja erämaihin korvasivat huojuvan tunteen. Paluu alas oli jos mahdollista tylympi kokemus, ”nyt tulee mun jaloista isoja kiviä alas, voisitko väistää”, "kannattaa keskittyä vain seuraavaan askeleeseen, muuten saattaa alkaa pyörryttää, kun horisontti heittää."

Ura tasangolla ei ollut kovinkaan kulunut, reitti ei taida olla liian suosittu. Vain matkan alussa kohtasimme pariskunnan, jolla tosin oli hieman uuvahtanut katse. Me emme urakoineet retkeä päivässä, vaan nautiskelimme ja yövyimme palatessa Dárjohkan eli Darjoen rannalla.

Kannattaako sinne mennä? Usein sanotaan, että kannattaa, koska se on siellä. Niin ajattelen nyt minäkin, mutta en nouse toiste ylös sitä viimeistä 80 korkeusmetrin valuvaa rakkaa. Kuudessa muussa sisaruksessa on toki vielä paljon nähtävää.

Dárjohskáidin tasangolla, edessä Rásttigáisá

Vielä elokuulla on lammissa jäätä

Maisema ei mahdu kameraan..

sitten mitenkään.

Osa siitä 80 korkeusmetriä palatessa, tuo tumma täplä on retkikaveri

Maria Haakana

duottar.net

Tätä kirjoittaessani Finlandia-palkintoehdokkaat on juuri julkistettu, ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle suomeksi kirjoitetulle esikoisteokselle on myönnetty muutamaa päivää aikaisemmin.  Minä haluan kuitenkin jakaa kanssanne katkelman hieman vanhemmasta esikoisteoksesta. Siinä kuvataan alkulehdillä tuntemusta, joka lienee monelle tutunoloinen. Minunkaan ei tarvitse enää miettiä miten tuon sanoiksi pukisi, kun saksalainen nuorimies on sen jo tehnyt.

”Kun tämä armas laakso väreilee autereisena ympärilläni ja korkea aurinko lepää metsäni läpitunkemattoman pimeyden yläpuolella ja vain jokin yksittäinen säde livahtaa vaivihkaa sisään tuohon pyhättöön, ja kun sitten itse makaan korkeassa heinikossa vuolaan puron äärellä ja katseeni kiintyy tuhansiin ihmeellisiin yrtteihin lähelläni maanpinnalla; kun näen siinä korsien välissä kokonaisen pikku maailman, jossa hyörii ja vilistää lukemattomia, täysin selittämättömiä matosia ja itikoita, ja aistin tuon kaiken aivan likellä sydäntäni; kun tunnen ympärilläni Kaikkivaltiaan, joka on luonut meidät omaksi kuvakseen, humajavan Kaikkirakkauden, jonka sylissä me saamme ikionnellisina olla ja tuutia – ystävä kallis, kun silmäni silloin himertyvät ja koko ympäröivä maailma ja taivas lepäävät sisimmässäni kuin rakastetun kuva, silloin mieleni valtaa usein kaipaus ja minä ajattelen: voi, kunpa osaisit huokua paperille kaiken sen, mikä niin täytenä, niin lämpimänä elää sinussa – niin että siinä heijastuisi sinun sielusi, aivan kuten sinun sielusi heijastaa Jumalan äärettömyyttä! – Ystäväni... – Minä menehdyn tähän, minä pakahdun näiden näkyjen hurmaavaan ihanuuteen.” 
(Johan Wolfgang von Goethe, Nuoren Wertherin kärsimykset, 1992; alkuperäisteos Die Leiden des jungen Werther, 1774.)

Maarit Nisu

Haluatko kokea jotain unohtumatonta, haaveiletko seikkailusta upeissa talvisissa tunturimaisemissa? Millaista se voisi olla?

Seuraava Fjällräven Polar järjestetään kevättalvella 2013

Hae  mukaan seuraavaan Polariin. Lisätietoja Fjällräven Polar -seikkailusta julkaistaan 14. syyskuuta 2012.

http://www.fjallraven.fi/mihin-tarkoitukseen/polar/

http://www.fjallraven.com/polar/