Tuli

Puhu tuli luonnosta.

 

Kerro

minne minut vievätkään

aalto ja vesi.

 

Valkea maa

Peitossaan valkoisessa hehkuu äiti maa, kehdossaan hiljaisuus tuulen lauluun nukahtaa,

jähmettyy humina metsien, uinuu satakielet kodossaan,

paratiisin päiväunilla, sylissä linnunradan äärettömän.

Jäinen maa

Jossain sydäntalven pakkasaamuissa, lumikinosten kylmässä sylissä,

talvimyrskyn jäisessä kourassa, sammuvan taivaanrannan haihtuvissa väreissä,

räystäskourujen tippuvissa vesipisaroissa, pohjoisen laululintujen duurisoinnuissa.

Paratiisi

Kesäaamu herää eloon, aurinko lämmittää unelmat,

luontoäiti tervehtii lempeästi, kulkija levoton, reppu selässään,

viheltelee, tallustaa kylänraittia laiskasti, vailla huolia huomisen, vain mieli keveä,

suvi suloinen, heinäsirkan siritys, kesätuuli, liplatus sinilaineiden.

Valkea sydänmaa

Valkeus peittää sydänmaan, levoton tuuli yksin vain vaeltaa,

ääretön hiljaisuus seuranaan, ikimetsä vaiti vartioi,

pohjatuulen jäätävä viima piiskaa yksinäistä kulkijaa,

nuotion lämmössä hän tuntee luontoäidin lempeän sylin,

sydämessään hänellä onni on, ikiroutaiset salomaat kotinaan,

hiihtää yli järvenselän aapojen, kohti korpimökkiä pientä,

joen helmoissa se seisoo, keskellä sydänmaan metsien.